Uudenkaupungin rata

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Uudenkaupungin rata
Perustiedot
Reitti  Turku–Hangonsaari
  Raisio–Naantali
Rakennettu  19181924[1]
Avattu  2. elokuuta 1924[2]
Omistaja  Suomen valtio
Ylläpitäjä  Liikennevirasto[1]
Liikenne
Operaattori(t)  VR-Yhtymä[1]
Tavarajunia / vrk  8[1]
Tekniset tiedot
Pituus  70[1][3] km
Raiteiden lkm  1
Raideleveys  1 524 mm
Sähköistys  ei
Sallittu nopeus  60 km/h[1][3]
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus  Turku–Uusikaupunki [4]
Ohjauskeskus  Helsinki
Suojastus  asemanvälisuojastus [5]
Kulunvalvonta  JKV (Turku–Uusikaupunki) [6]

Uudenkaupungin rata on Suomen rataverkkoon kuuluva rataosuus, joka kulkee Turusta Raision ja Mynämäen kautta Uuteenkaupunkiin. Se päättyy Hangonsaaren liikennepaikalle.[3] Rata on 70 kilometrin pituinen ja sähköistämätön.

Rataa alettiin rakentaa vuonna 1918, ja ensimmäinen juna saapui Uuteenkaupunkiin 2. elokuuta 1924. 1960-luvulla rataa jatkettiin vielä Hangonsaareen. Henkilöliikenne radalla lakkautettiin 1. tammikuuta 1993, mutta sitä käytetään yhä Yaran Uudenkaupungin tehtaan kemikaalikuljetuksiin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen aloite junaradan rakentamiseksi Uuteenkaupunkiin tehtiin jo vuonna 1887, jolloin uusikaupunkilainen merikapteeni Robert Hartman ehdotti asiaa. Radan rakentamissuunnitelmia esiteltiin valtioneuvostolle ja muille asiasta kiinnostuneille tahoille useaan otteeseen seuraavien vuosikymmenten aikana, mutta vasta 4. marraskuuta 1909 eduskunta päätti rakennuttaa Turun ja Uudenkaupungin välille ratayhteyden. Silakkaradaksi kutsutun Uudenkaupungin radan suunnittelu valmistui vasta vuonna 1917, ja radan pääosin mies- ja hevostyönä tehdyt rakennustyöt aloitettiin vuonna 1918.[1][2]

Pitkittyneiden rakennustöiden jälkeen rataosuus Mynämäelle valmistui vuonna 1923 ja Uuteenkaupunkiin vuonna 1924. Ensimmäinen juna saapui Uuteenkaupunkiin 2. elokuuta 1924 ja rata vihittiin käyttöön toukokuun 30. päivä vuonna 1925.[1][2] Uuden radan toivottiin kohentavan kaupungin taloutta, sillä kunnollisten maayhteyksien puuttuessa Hepokarin sataman liikenne oli vähentynyt huomattavasti. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Uudenkaupungin toivoma ratayhteys suoraan sisämaahan ei toteutunut, eikä yhteys toiseen satamakaupunkiin Turkuun lisännyt sataman liikennettä.[7]

Uudenkaupungin rautatieasema

Matkustajaliikenne kulki radalla alun perin vain Uudenkaupungin rautatieasemalle asti. Koska asema sijaitsi noin kilometrin päässä Uudenkaupungin keskustasta ja koska Hepokarin satamarata kulki aivan keskustan halki, Kalarannan seisake perustettiin vuonna 1925 rakennetun satamaradan varteen vuonna 1933.[2][7] Myöhempinä vuosikymmeninä rata toi Uuteenkaupunkiin myös lisää teollisuutta, kun rataa jatkettiin 1960-luvun alussa Hangonsaareen asti ja sinne rakennettiin teollisuusalueen sivuraide vuonna 1964. Seuraavana vuonna Hangonsaareen avattiin Rikkihappo Oy:n lannoitetehdas, jolloin myös tavaraliikenne radalla lisääntyi.[1][7] Vuonna 1975 lannoitetehtaan yhteyteen avattiin myös kipsilevytehdas. Satamasta ajettiin myös junalauttaliikennettä Ruotsin Hargshamniin vuosina 1989–1996.[7]

Alkuvaiheessa henkilövuoroja kulki Turun ja Uudenkaupungin välillä kaksi, mutta vuonna 1933 vuorojen määrää oli lisätty jo viiteen. Aluksi höyryveturein hoidettu liikenne muuttui vähitellen vuodesta 1958 alkaen ensin lättähattujen ja myöhemmin dieselveturien voimin tehtäväksi. Höyryveturiliikenne jatkui radalla kuitenkin aina vuoteen 1966 asti. Henkilöliikenne radalla lakkautettiin matkustajamäärien vähenemisen takia kannattamattomana 1. tammikuuta 1993. Tavaraliikenne radalla jatkuu edelleen.[1][2] Rataosan asemien miehitys päättyi syksyllä 2008, kun Turun ja Uudenkaupungin välinen osuus siirtyi ohjattavaksi keskitetysti Turusta käsin.[3]

Radan nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudenkaupungin lannoitetehtaalta tuleva juna Unikankareen seisakkeen kohdalla Mietoisissa.

Rata on hyväkuntoinen, mutta ratapihat ja laiturit on purettu kaikkialta paitsi Uudestakaupungista, Mynämäeltä ja Raisiosta.[8] Suurin sallittu nopeus on 60 km/h.[1][9] Radalla kulkee lähinnä vain Yaran Uudenkaupungin tehtaan kemikaalikuljetuksia. Vähäisten liikennemäärien vuoksi myös radan sähköistämistä on pidetty kannattamattomana.[10]

Liikenneministeri Susanna Huovinen kertoi vuoden 2007 alussa kannattavansa henkilöliikenteen uudelleenkäynnistämistä radalla, ja siitä tehtiin selvitystyö samana vuonna.[11] Helmikuussa 2008 julkaistun raportin mukaan liikenne ei kuitenkaan toteudu vielä lähitulevaisuudessa, koska sitä on hankala saada kannattavaksi. Välin Turku–Salo kehittämistä pidetään tärkeämpänä.[12] Radan suurimmat heikkoudet ovat tällä hetkellä liian matala nopeusrajoitus ja vartioimattomien tasoristeyksien suuri määrä.[9]

Uudenkaupungin radan jatkeeksi on ajoittain suunniteltu URPO-rataa Uudestakaupungista Rauman kautta Poriin.[13] Rata on merkitty pitkän aikavälin varauksena myös Satakunnan seutukaavaan.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Jaakko Louhivuori: Ilmastonmuutos voi elvyttää paikallisjunat. Turun Sanomat, 1.11.2009, s. 27.
  2. a b c d e Uudenkaupungin museotoimi: Uudenkaupungin junaliikenteen historiaa 9.11.2006. Viitattu 14.11.2009.
  3. a b c d Varsinais-Suomen paikallisjunaliikenne - Ratatekninen ja liikenteellinen selvitys (pdf) (s. 19) 1.1.2008. Helsinki: Ratahallintokeskus. Viitattu 18.2.2010.
  4. F 8/2009 Rataverkon kuvaus 1.1.2010 (pdf) (4.2. Kauko-ohjatut radat) 1.1.2010. Helsinki: Ratahallintokeskus. Viitattu 1.2.2010.
  5. Rataverkon kuvaus 1.1.2009 (PDF) (4.1. Suojastetut radat, s. 32) F2/2009. 1.1.2009. Helsinki: Ratahallintokeskus. Viitattu 29.1.2009.
  6. Rataverkon kuvaus 1.1.2009 (PDF) (4.4. Junakulunvalvonnalla varustetut rataosat, s. 38) F2/2009. 1.1.2009. Helsinki: Ratahallintokeskus. Viitattu 29.1.2009.
  7. a b c d Iltanen, Jussi: ”8. Uudenkaupungin ja Naantalin radat”, Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 114–115. Helsinki: Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  8. Varsinais-Suomen liitto: Uusikaupunki–Turku-henkilöjunaliikenteen toteuttamisselvitys (2005)
  9. a b Ulla-Maija Paalu: Seisakkeiden paikat tutkittu. Uudenkaupungin Sanomat, 6.9.2007.
  10. Pekka Iikkanen ja Juha Nieminen: Rataverkon jatkosähköistyksen tarveselvitys ja hankearviointi. Strategioita ja selvityksiä, 2005, nro 1, s. 31. Ratahallintokeskus. ISBN 952-445-118-2. Artikkelin verkkoversio (pdf).
  11. Jussi Orell: Hakemus ministeriölle maaliskuussa - Junayhteys Turusta Uuteenkaupunkiin nytkähtää eteenpäin. Turun Sanomat, 8.2.2007. Artikkelin verkkoversio.
  12. Anne Savolainen: Turun ja Salon välinen paikallisliikenne antaisi vaihtoehdon 13 500 työmatkalaiselle - Paikallisjunahanke matelee eteenpäin Varsinais-Suomessa. Turun Sanomat, 26.1.2007. Artikkelin verkkoversio.
  13. Etelä-Suomen rautatieliikenteen visiot 2050 > Hankekuvaukset Ratahallintokeskus. Viitattu 13.10.2010.
  14. Satakunnan maakuntasuunnitelma 2030 , sivu 25 Satakuntaliitto. Viitattu 12.1.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]