Ihalan seisake

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo rautatien seisakkeesta Suomen rataverkolla. Venäjälle luovutella alueella sijaitsee myös Ihalan seisake.
Ihala
Perustiedot
Lyhenne Iha[1]
Rataosa Turku–Hangonsaari
Sijainti 60°27′52.625″N, 022°10′30.843″E
Osoite Lehtismäentie 3, 21260 Raisio
Kunta Raisio
Avattu 1.9.1923[1]
Lakkautettu
 • henkilöliikenne  23.5.1982[1]
 • tavaraliikenne  28.5.1972[1]
Asemarakennus
Valmistunut 1922[2]
Purettu 1980[1]

Ihalan seisake (lyh. Iha, ratakm 204+400), alkuperäiseltä nimeltään Lehtimäen laiturivaihde on Uudenkaupungin radan varressa sijaitseva lakkautettu seisake. Se perustettiin Raision kirkolta Artukaisten kartanolle vievän tien varteen vuonna 1923. Jarl Ungernin suunnittelema laiturirakennus valmistui paikalle jo edellisenä vuonna.[2] Liikennepaikan nimi muutettiin kuitenkin Pansion laiturivaihteeksi jo 1. kesäkuuta 1925, sen eteläpuolella sijaitsevan Pansion kylän mukaan. Kun Pansion alueesta tuli osa Turkua vuonna 1930, muutettiin liikennepaikan nimi Ihalaksi 1. lokakuuta 1945, sillä aikaisempi Ihala-niminen liikennepaikka oli jäänyt luovutetun Karjalan alueelle.[1]

Seisakkeelta rakennettiin vuosina 1956–1957 teollisuusrata Naantalin Viheriäisten niemessä sijaitsevalle Nesteen Naantalin öljynjalostamolle. Rata Viheriäisten ratapihalle asti valmistui yhtä aikaa jalostamon kanssa. Ihalan laiturivaihde muutettiin miehittämättömäksi seisakkeeksi, kun tavaraliikenne siellä loppui vuonna 1972. Kuitenkin vielä 1980-luvun lopulla Kyllästämön sivuraiteella kuormattiin tavaravaunuja. Laiturirakennus purettiin vuonna 1980 ja henkilöliikenne seisakkeelta lakkautettiin kahta vuotta myöhemmin, toukokuussa 1982. Tämän jälkeen liikennepaikka toimi vielä Viheriäisten erkanemisvaihteena, kunnes sekin purettiin vuonna 1991 uuden vaihteen valmistuttua.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Iltanen, Jussi: ”8. Uudenkaupungin ja Naantalin radat”, Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 110. Helsinki: Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3.
  2. a b Mika Vähä-Lassila: Asemarakennukset Turku-Uusikaupunki mikanhuone.com. Viitattu 27.12.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]