VIRVE

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

VIRVE on Suomen viranomaisradioverkko, joka perustuu yleiseurooppalaiseen TETRA-standardiin. Verkko kattaa Suomen maanlaajuisesti, aivan äärimmäisiä syrjäseutuja lukuunottamatta. Suomessa VIRVEn teleoperaattorina toimii lähinnä sisäasiainministeriön hallitsema Suomen Erillisverkot Oy.

Suomessa, jossa verkkoon pääsy on rajoitettua käyttäjäryhmittäin ovat ensisijaisia käyttäjiä poliisi, tulli, rajavartiolaitos, alueelliset pelastuslaitokset ja puolustusvoimat. Lisäksi poliisitoimeen liittyen kuntien sosiaalitoimesta vastaavilla johtavilla virkamiehillä voi olla Virve kiireellisiä huostaanottotapauksia tai sijoituksia varten.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaan liittyen ovat käyttäjinä viestintävirasto, Finavia, ilmatieteen laitos, merenkulkulaitos, Destia ja Yleisradio, jolla on Radio Suomessa viranomaistiedotustehtävä. Lisäksi VIRVEä käyttävät jotkin energialaitokset ja sähköyhtiöt, jotka vastaavat sähkönsaannista. Kansainvälisesti laaja joukko yksityiseen sektoriin kuuluvista Tetra-verkkojen yksityisistä käyttäjistä eli kuljetus- ja huolintaliikkeet eivät Suomessa kuulu Virven käyttäjiin.

Aikaisemmin käytössä ollut Lapin alueen viranomaisradioverkko Lavi on poistettu Virven myötä käytöstä. Myöskään salakuuntelun sallinut poliisin radioviestiverkko (Povi) ja pelastustoimen viestiverkko (Peto) eivät ole enää käytössä. Purkutoimet päätettiin noin vuoden 2005 paikkeilla.lähde?

Suomessa Virve-verkon käyttäjien leviäminen on ollut hidasta, koska pienet kunnat ja harvaanasuttujen alueiden pelastuslaitokset eivät ole pitäneet tarpeellisina ottaa käyttöön kaikkia Virven tarjoamia etuja asetettuun hintaan, minkä vuoksi on pyritty pitämään VIRVE-puhelinten määrä pienenä ja yhdistämään Virve vanhoihin analogisiin VHF-radioihin. Näin on toiminut esimerkiksi Jokilaaksojen pelastuslaitos Ylivieskassa. Suomessa järjestelmäintegrointia VHF-verkkojen ja Virven välillä suorittaa Bandercom Oy. Britanniassa, jossa VHF-verkkojen yhdistäminen Tetraan on suosittua, toimii Cleartone.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virve-verkko luotiin tuottamaan viranomaisille oma valtakunnallinen, luotettava ja suojattu radioverkko. Verkon suunnittelu aloitettiin jo 1990-luvun alussa, kun todettiin analogiset viranomaisverkot kalliiksi ylläpitää ja vaatimukset viranomaisten viestiliikenteelle olivat kasvaneet. Vuonna 1995 hallitus päätti sijoittaa 134 miljoonaa euroa uuteen viranomaisten jakamaan radioverkkoon.

Vuonna 1998 aloitettiin verkon varsinainen rakentaminen, ja koko maan kattavaksi (joitain katvealueita lukuun ottamatta) verkko valmistui 2002. Tällä hetkellä käyttäjiä on alle 30 000, ja tukiasemia maassa on noin 1 300 kappaletta. Valmistuessaan verkko oli maailman ensimmäinen kokonaisen maan kattava, viranomaisten yhteiskäytössä ollut Tetra-verkko. Nykyisin TETRA-standardin mukainen viranomaisradioverkko on korvannut useissa eri maissa vanhat analogiset verkot ja on muodostamassa maailman johtavan standardin viranomaisradioverkoissa.

Toteutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VIRVEn tekniikan on toteuttanut Nokia ja myöhemmin EADS Secure Networks Oy ja hankinnoista verkon rakennuttamisessa vastasi sisäasiainministeriö. Järjestelmä käyttää taajuusaluetta 380–399,9 MHz [1].

ECC:n taajuuspäätöksen mukaan VIRVE toimii välillä 380–385 MHz ja 390–395 MHz. Tämän lisäksi kansallisesti on Virvelle osoitettu lisäksi välistä 385–390 MHz sekä yläpuolelta 385–386 MHz sekä 395–396 MHz. Nämä viimeksi mainitut 1 MHz:n lisäkaistat on tarkoitettu viranomaistoimintaan siinä tapauksessa, että TETRA TEDS tai joku muu nopeaa datasiirtoa tarjoava tekniikka halutaan viranomaiskäyttöön. Arviona on se, että myös loput alueesta, 386–390 MHz sekä 396–399,9 MHz tulee viranomaiskäyttöön vuosikymmenen 2010–2020 kuluessa. [2]

Virve-verkon taajuusalue asettuu alinta Suomessa käytettävää GSM:n taajuutta alemmaksi, minkä vuoksi tukiasemia tarvitaan täten vähemmän siksi, että pidemmät radioaallot kulkevat kauemmas kuin lyhyemmät.

Digitaalinen Virve on salattu toisin kuin analogiset vastineensa, ja se on yhdistänyt saman radioverkon käyttäjiksi kaikki aiemmin erillisiä radioverkkoja käyttäneet viranomaiset. Verkko mahdollistaa kuvansiirron ja samat digitaaliset lisäpalvelut kuin GSM. Käytännössä verkon välityskapasiteetin säästämiseksi tukiaseman alueella pyritään viestimään mahdollisiman paljon puheen asemesta tekstiviesteillä ja kuuntelemalla koko ryhmää tilannekuvan saamiseksi. Periaatteena on se, että pyritään tietoliikenteellisesti säästeliääseen viestintään, jotta tilanteen muuttuessa ei verkko kuormitu liikaa uusien toimijoiden tullessa verkkoon tukiaseman alueella.

Lisäksi verkossa on käytössä ryhmäpuheluominaisuus, joka mahdollistaa nopean ja tehokkaan viestinnän puheryhmän sisällä. Verkkoon on kaavailtu peräti 50 000 päätelaitetta. Vuoden 2007 elokuussa päätelaitemäärä oli noin 29 000.

Tukiasemien tehoksi on asetettu 25 wattia, ajoneuvoasemien teho on 10 wattia ja kannettavien laitteiden teho 0,5–2 wattia. Verkko jaetaan puheryhmiin, joita voidaan yhdistellä ja muokata kulloinkin tarvittavan operaation mukaisesti. Verkkoa käyttävät enimmäkseen ns. turvallisuusviranomaiset eli pelastustoimi, poliisi, vankeinhoitolaitos, Suomen puolustusvoimat, sosiaali- ja terveystoimi, Hätäkeskuslaitos, rajavartiolaitos ja tulli, mutta muitakin Liikenne- ja viestintäministeriön määrittelemiä käyttäjäryhmiä[3] on. Lisäksi viranomaiset myöntävät erikseen joko määrä-aikaisesti, sopimuspohjaisesti tai erillisiin tapahtumiin rajatun Virve-järjestelmän käyttöoikeuden myös muille erikseen määritetyille tahoille, kuten esimerkiksi joillekin vartioimisliikkeille. Tällöin myös työtehtävissä olevat vartijat voivat käyttää Virveä, vartioimisliikkeillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta päästä viranomaisille tarkotettuihin puheryhmiin.

Valtakunnallisesti verkko koostuu viidestä solusta:

Virveä hallinnoi ja verkon ylläpidosta ja kehityksestä vastaa Suomen Erillisverkot Oy, jonka omistaa kokonaisuudessaan Suomen valtio. Yhtiön omistajaohjauksesta vastaa sisäasiainministeriö.

VIRVE-verkon palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virve-järjestelmä tukee lukuisia palveluita, joita ei ole ollut aikaisempien sukupolvien erillisverkoissa.

Ryhmäliikenne

Ryhmäpuhelut Virve-verkossa vastaavat muodoltaan tavanomaista simplex-radiopuhelinliikennettä. Käyttäjä voi osallistua haluamaansa ryhmäpuheluun. Järjestelmä huolehtii siitä, että vain yksi käyttäjä pystyy puhumaan kerrallaan. Käyttäjä voi myös kuulua useampaan ryhmään samanaikaisesti. Ryhmäpuhelu voi toimia koko verkossa tai ainoastaan osassa verkkoa. Ryhmäpuhelua ei voi kuunnella sille määritetyn alueen ulkopuolelta.

Suojattu yksilöpuhelu

Yksilöpuhelut voivat olla kahden päätelaitteen välisiä, hätäkeskuksen ja päätelaitteen välisiä tai kahden hätäkeskuksen välisiä puheluita. Käyttäjä voi myös soittaa puhelun normaaliin puhelinverkkoon. Keskus ei voi kuunnella yksilöpuheluita.

Hätäkutsu

Hätäkutsussa puhelulle muodostetaan korkein prioriteetti, jolloin se voi keskeyttää kaikki meneillään olevat puhelut saadakseen tarvittavan kanavakaistan yhteyden muodostamiseen. Hätäkutsu voidaan suorittaa päätelaitteen hätäpainikkeella. Hätäkutsun kohde voidaan määrittää erikseen, esimerkiksi kohteeksi voidaan asettaa hätäkeskus tai vaikkapa toinen käyttäjä.

Suorakanavatoiminne

Suorakanavatoiminne (DMO – Direct Mode Operation) mahdollistaa päätelaitteiden välisen suoran yhteyden ilman tukiasemia eli ilman verkkopalvelua. Suorakanavatoimintoa voidaan käyttää esimerkiksi kun yhteys kiinteään verkkoon ei onnistu.

VIRVE-verkon datapalvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytsanomat

Lyhytsanomat toimivat samalla tavalla kuten tekstiviestit GSM-verkossa. Lyhytsanomien kohteena voi olla myös ryhmä jonka kaikki osallistujat toimivat vastaanottajina. Tekstin sijasta lyhytsanoma voi sisältää myös dataa, esimerkiksi GPS:ltä saadun sijaintitiedon.

Statusviestit

Käyttäjä voi lähettää keskukselle tai toisille käyttäjille ennalta sovituilla statusviesteillä tilansa. Viesti välitetään ilman puheluyhteyden muodostamista. Statusviestejä käytetään myös erilaisiin laiteohjauksiin, esimerkiksi paloasemien kuulutuslaitteistojen ja väestönsuojelusireenien kauko-ohjaukseen hätäkeskuksesta.

Automaattipaikannus

Käyttäjän sijainti voidaan määritellä karkeasti tukiasemien perusteella ja tarkemmin lyhytsanomilla tapahtuvan GPS-paikannuksen avulla. Sijaintia voivat seurata esimerkiksi hätäkeskus tai muut kiinteiden päätelaitteiden (DWS) käyttäjät sekä esimerkiksi kenttäjohtamisjärjestelmien käyttäjät. Useissa päätelaitteissa on sisäänrakennettu GPS-vastaanotin, jonka antama paikannustiedon tarkkuus on 10 metrin luokkaa. Päätelaitteen sisäisen GPS:n tuottamaa tietoa voidaan seurata reaaliaikaisesti. Oikeudet paikannukseen voi myöntää kunkin käyttäjäryhmän pääkäyttäjä. Paikannus on normaalisti hätäkeskuksia lukuun ottamatta vain oman organisaation käytössä.


Pakettidata ja WAP

Virve-järjestelmässä tuetaan WAP 2.0 -versiota. VIRVEn pakettidatapalvelut otettiin käyttöön vuoden 2001 jälkeen. Pakettidatan siirtonopeus on yhdellä kanavalla 7,2 kbit/s. Yhden kanavan teoreettinen siirtonopeus on 9,0 kbit/s, mutta osa kanavan nopeudesta menee eri ohjaus- ja välitystietojen käsittelyyn. Tetran parannettu datapalvelu (TEDS – TETRA Enhanced Data Service) on 28,8 kbit/s, mutta se voi kymmenkertaistua. Tätä varten Ficora on varannut 1 MHz:n lisäkaistat Virven käyttöön.

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikoitellen Virven käyttöhinnat[4] ovat nousseet niin suuriksi, että esimerkiksi Jokilaaksojen pelastuslaitoksella siirrytään osittain takaisin VHF-puhelimien käyttöön.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]