Ruska

Syksyinen lehtipuiden reunustama kuja Englannissa.

Maahan pudonneita, ruskan värjäämiä lehtiä muun muassa vaahterasta.

Mongolianvaahtera (Acer ginnala)

Mustikan ruskaväritystä

Ruska tarkoittaa lehtensä varistavien eli kesävihantien kasvien syksyistä väriloistoa, joka johtuu lehtien sisältämistä väriaineista.

Valon väheneminen ja lämpötilan aleneminen aiheuttavat yhteyttämisen loppumisen, jolloin lehtivihreä alkaa hajota ja lehden sisältämät muut väriaineet, kuten oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit, pääsevät näkyviin.

Lehtivihreän muodostaneet molekyylit siirtyvät hajottuaan kasvin monivuotisiin elimiin, puilla runkoon, sillä niiden valmistamiseen kuluu puulta paljon energiaa ja mineraaleja. Tämä mahdollistaa niiden käyttämisen uudestaan. Kuitenkin esimerkiksi tervaleppä pudottaa lehtensä vihreinä, koska sillä ei ole tarvetta säästää mineraaleja juuriston ravinnonottoa helpottavien bakteerien vuoksi. Samalla kun puut ottavat lehtivihreänsä lehdistä runkoon, ne myös ”puhdistautuvat” työntämällä kesän aikana kasvin sisään kerääntyneet mahdolliset epäpuhtaudet lehtiin.

Ruska ilmenee sekä lehtipuissa (puuruska) että varvuissa ja ruohovartisissa kasveissa (maaruska). Maaruskan värikkäimpiä kasveja ovat vaivaiskoivu, mustikka, juolukka ja riekonmarja. Maaruska tulee Lappiin usein hiukan aikaisemmin kuin puiden ruska.

Ruskan ajankohta

Ruska tulee eri alueille ja puu- ja pensaslajeille hieman eri aikoihin. Ruskaantumisen ajankohta vaihtelee kuitenkin myös samalla alueella kasvavan saman lajin yksilöidenkin kesken. Tähän vaikuttavat kasvupaikka ja puun geenit. Toisilla puulajeilla ja yksilöillä ruskaantuminen kestää pitkään, jopa viikkoja, ja toiset ruskaantuvat ja tiputtavat lehtensä muutamissa päivissä. Voi olla, että esimerkiksi helsinkiläisen kaupunkipuiston pihlajista ensimmäiset kylpevät täysissä ruskan väreissä jo syyskuun 20. päivä, kun taas niiden viereiset saman lajin yksilöt saavat täyden ruskavärinsä vasta lokakuun puolivälissä. Pohjoisuuden ja kasvupaikan lisäksi myös geneettisellä perimällä on siis merkitystä.

Pohjoisilla seuduilla kasvavien kasvien geenettinen erilaisuus on yleensä vähäistä karujen, juuri tietynlaista perimää tarvittavien kasvuolojen takia. Tämän takia esimerkiksi Lapin ruska tulee kaikille alueen puille lähes samaan aikaan, kun taas etenkin Keski-Euroopassa saman alueen puiden kesken voi ruskassa olla puolitoista kuukautta eroa esimerkiksi siten, että ensimmäiset puut ovat ruskassa lokakuun alkupuolella ja viimeiset marraskuun lopulla. Kuiva kasvupaikka aikaistaa yleensä ruskaa. Kylmät säät eivät sinällään vaikuta ruskaan, mutta kellastuvien lehtien altistuminen yöpakkasille saa ne irtoamaan helposti. Valtaosa eri alueiden puista on kuitenkin ruskassa juuri tiettyyn aikaan.

Ruskan huippu etenee syksyisin pohjoisesta etelän suuntaan 500 kilometriä parissa viikossa. Pohjoisimmassa Lapissa ruska on parhaimmillaan yleensä syyskuun toisella viikolla, 70. leveyasteella Nuorgamissa se on huipussaan syyskuun 10.–15. päivien välillä, mutta väriloisto jatkuu taantuvana vielä tämän jälkeen kymmenisen päivää, kunnes kaikki lehdet ovat tippuneet noin syyskuun 25. päivän tienoilla. Pohjois-Lapissa sykähdyttävimmän ruskan antaa tunturikoivu.

Ruskahuippu saavuttaa Etelä-Lapin eli käytännössä Kuusamon ja Rovaniemen yleensä syyskuun 15.–20. päivän välillä. Tällöin alueella hehkuvat parhaat ruskan värit, mutta loisto jatkuu sielläkin taantuvana vielä kymmenisen päivää, kunnes kaikki lehdet ovat yleensä lokakuun alussa tippuneet puista.

Oulun ja Kajaanin korkeuden eli 65. leveysasteen ruska saavuttaa huippunsa syyskuun 20.–25. päivien välillä, mutta Ruskan värejä on nähtävillä vielä lokakuun alulle saakka, kunnes lokakuun 10. päivän tienoilla puut ovat täysin paljaita. Ruskahuippu saavuttaa linjan Joensuu–Jyväskylä–Seinäjoki syys-lokakuun vaihteessa. Ruska jatkuu taantuvana kuitenkin vielä lokakuun 15. päivän tienoille, ja puut ovat yleensä paljaita hieman myöhemmin.

Etelä-Suomessa ruskahuippu on aina vasta lokakuulla. Eteläisen rannikkoseudun suotuisissa oloissa ruskahuippu saavutetaan noin lokakuun 10. päivän tienoilla tai vähän sitä ennen, mutta hajonta eri puiden kesken on etelässä suurempaa kuin pohjoisempana. Ensimmäiset puut ovat täysin paljaita jo tähän aikaan, ja osa vasta on ruskaantumisprosessin puolivälissä. Ruskan ensimerkkejä voi havaita Lapissa jo elokuun jälkimmäisellä puoliskolla ja Etelä-Suomessakin syyskuun puoleen väliin mennessä.

Ruotsissa ruska kulkee maan pituuden takia pitkään. Se on maan pohjoisimmassa osassa syyskuun 10. päivän tienoilla, Skandien tundraseuduilla jo aivan syyskuun alussa. Tukholman seudun ruskahuippu saavuttaa samaan aikaan kuin Suomen etelärannikonkin, eli lokakuun alussa. Skånen eteläkärjessä ruskahuippu on vasta lokakuun lopulla.

Virossa paras ruska on lokakuun 5.–15. päivän välillä, ja puut ovat yleensä marraskuun alkuun mennessä paljaita. Latviassa ja Liettuassa paras ruska on lokakuun 10.–20. päivän välillä ja puusto on yleensä lehdetön marraskuun alussa. Keski-Euroopassa, esimerkiksi Pohjois-Saksassa ja Puolassa, ruskan ensimerkkejä voi havaita syys-lokakuun vaihteessa ja ruskahuippu on lokakuun 20.–30. päivän välillä. Ruska jatkuu taantuvana marraskuun 10. päivän tienoille, jolloin puusto alkaa olla jo lehdetöntä. Etelä-Saksassa, Alankomaissa, Irlannissa, Etelä-Puolassa ja esimerkiksi Pohjois-Ukrainassa ruska on vasta aivan lokakuun lopussa ja marraskuun alussa. Italian ja Espanjan pohjoisosiin ruska tulee vasta marraskuun puoliväliin mennessä. Aivan Välimeren läheisyyteen ruskaa ei kuitenkaan tule lämpimän välimerenilmaston ja nahkealehtisen kasvillisuusvyöhykkeen vuoksi.

Yhdysvalloissakin ruskan ajankohta vaihtelee maan koosta johtuen: Pohjoisessa ja Kalliovuorilla ruska tulee talven pituudesta ja kylmyydestä johtuen samaan aikaan kuin Etelä-Suomeen, eteläisimmille alueille kuten Floridaan sitä ei tule ollenkaan.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruska Wikimedia Commonsissa