Yrjö Kokko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirjailijaa. Samannimisestä kauppaneuvoksesta kertoo artikkeli Yrjö Kokko (kauppaneuvos).
Yrjö Kokko vuonna 1960.

Yrjö Olavi Samuli Kokko (16. lokakuuta 1903 Sortavala6. syyskuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen eläinlääkäri ja kirjailija. Hänen vanhempansa olivat tukkukauppias Bruno Henrik Kokko ja Kaarin Kajava. Hän oli naimisissa hammaslääkäri Aune Iliuksen kanssa. Kirjailija Anna Ungelo on heidän tyttärensä. Kokko ja hänen vaimonsa on haudattu Lempäälään.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrjö Kokko valmistui ylioppilaaksi Viipurin Suomalaisesta lyseosta vuonna 1923. Hän opiskeli eläinlääkäriksi Hannoverin, Tarton ja Wienin korkeakouluissa 1923–1930. Rahoitusta opinnoilleen hän sai toimimalla Suomen Kuvalehden kirjeenvaihtajana vuosina 1924–1930. Vuodesta 1930 vuoteen 1945 hän toimi vt. piirieläinlääkärinä Vetelissä ja Kokkolassa sekä vuodesta 1932 Sysmän kunnan kunnaneläinlääkärinä ja 19451950 Muonion kunnan piirieläinlääkärinä. Vapaaksi kirjailijaksi hän jäi vuonna 1950, kun hänelle ei lupauksesta huolimatta annettukaan toista vuotta virkavapautta. Hänet palkittiin vuonna 1957 Pro Finlandia -mitalilla.

Eränkävijä, luonnonsuojelija ja kirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokko oli eränkävijä, joka kirjoitti Molli-nimisestä saksanseisojastaan, "maailman viisaimmasta koirasta", kokonaisen kirjan. Metsästystä ja kalastusta hän harrasti muun muassa asuessaan Ungelon torpaksi nimittämässään talossa Enontekiöllä. Kiirunoita hän ei ampunut eikä antanut koiransakaan pyytää. Kokon omat riistareseptit Riekkoa pakissa ja Kokon porokaarre julkaistiin Suomen Kuvalehden numerossa 9 vuonna 1958.

Kokon varhaisimpia tunnettuja tekstejä on hänen ylioppilasaineensa Yksimielisyys on voimaa, joka kuvaa leppälintujen puolustautumista variksia vastaan. Aine tunnetaan siitä, että opettaja hylkäsi sen, mutta ylioppilastutkintolautakunta antoi siitä laudatur-arvosanan.

Ungelon torppa Enontekiön Hetassa.

Kokko muistetaan kirjailijana parhaiten sadustaan Pessi ja Illusia ja toiminnastaan Suomen laulujoutsenten pelastamiseksi. Hän teki uupumatta valistustyötä laulujoutsenen puolesta lukemattomin lehtikirjoituksin ja luennoin ja hänen kirjoistaan Laulujoutsen – Ultima Thulen lintu ja Ne tulevat takaisin tuli suomalaisen luonnonsuojelukirjallisuuden klassikoita. Hän etsi joutsenia yhdessä saamelaisen ystävänsä Sulo Rovan kanssa, jota hän laulujoutsenista kertovissa kirjoissaan kutsuu nimellä Niuniu. Itseään hän kutsuu samoissa kirjoissa nimellä Tiiti. He löysivät kaksi joutsenta ja antoivat niille nimet Marski ja Hanna. Hän on kertonut käyttäneensä joutseniin viisi vuotta työtä ja 3000 kilometriä kävelyä. Tarina kertoo innostuksen joutsenten pelastamiseen syntyneen hänen isänsä ammuttua aikoinaan joutsenen, joka täytettiin ja vietiin siihen kouluun, jota hän kävi Viipurissa. Myöhemmin Kokko riitautui Sulo Rovan kanssa.

Kokko harrasti myös valokuvausta ja kuvitti itse suurimman osan kirjoistaan. Hänen tuotannolleen on ominaista faktan ja fiktion sekoittaminen. Lapin-kirjoissaan hän kuvasi luontoa ja tunturisaamelaista kulttuuria. 1950-luvulla hän tuli surulliseksi siitä, että uusi aika määräyksineen ja rajoituksineen saapui Tunturi-Lappiin ja monet vanhat tavat muuttuivat. Kokko viihtyi hyvin myös Kanariansaarilla. Hänen kirjansa saivat paljon suosiota tavallisten lukijoiden keskuudessa, mutta kirjallisuustieteilijöitä ne eivät juuri innostaneet, paitsi aikuisten satu Pessi ja Illusia. Pessi ja Illusia -kirjasta tehtiin myös baletti ja elokuva.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kotieläin – Anatomia ja fysiologia kouluja ja itseopiskelua vasten (1932)
  • Pitäkää tulta vireillä (1941, näytelmä)
  • Miglin joutsenet (1941, näytelmä)
  • Pessi ja Illusia (1944)
  • Neljän tuulen tie (1946)
  • Laulujoutsen (1950)
  • Sudenhampainen kaulanauha (1951)
  • Hyvän tahdon saaret (1953)
  • Ne tulevat takaisin (1954)
  • Ungelon torppa (1957)
  • Tunturi (1961)
  • Täydennysmies (1962)
  • Pessi ja Illusia (1963) (tekijän lyhentämä lastenpainos)
  • Perheen jumppakirja (1963)
  • Sota ja satu (1964)
  • Molli, maailman viisain koira (1965)
  • Alli, jäänreunan lintu (1966)
  • Poro – Muistelus (1969)
  • Parhaat ystäväni – Valikoima Yrjö Kokon eläinkuvauksia (1970)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Parkkinen J. 2003. Yrjö Kokko – sadun ja luonnon runoilija. WSOY, Helsinki. ISBN 951-0-28407-6
  • Pekkanen T., Rauanheimo R. (toim.) 1947. Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja. WSOY, Helsinki.
  • Ukkala, A. 2003. Tiettömän tien kulkija Yrjö Kokko. Metsästys & Kalastus 1/2003, s. 34-37.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]