Halikon aarre
Halikon aarre on historiallinen hopea-aarre, joka löytyi vuonna 1887 Joensuun kartanon mailta Rikalan kylästä Halikosta. Aarre on ajoitettu 1100-luvulle. Halikon aarre on Suomen arvokkain aarrekätkö ja myös Pohjoismaiden huomattavimpia.[1] Korujen nykyinen säilytyspaikka on Kansallismuseo. [2] Kalevalakoru on tehnyt korujen pohjalta omia mallejaan.[3]
Löytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aarteen löysi halikkolainen torppari Karl Ollikkala syksyllä 1887 maatöiden yhteydessä Majalan keskiaikaisen krouvin lähettyviltä. Hopeaesineet olivat saviastiassa noin 60 cm:n syvyydessä. Ollikkalalle maksettiin esineistä 200 markan korvaus. Löytöpaikka sijaitsee nykyisessä Salon kaupungissa seututie 110:n ja Nokian tehtaiden välissä, Nakolinnan luontopolun varrella. Alueella on myös rautakautinen kalmisto ja Rikalan linnavuori.[4]
Aarten sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saviastian sisällä oli kullattu hopeinen krusifiksi ketjuineen, 2 hopeista papinristiä ja 36:n filigraanikoristeisen helmen kaulaketju. Aarre painoi noin 1,8 kg. Kullattu risti on ilmeisesti keskieurooppalaista alkuperää. Siinä ovat kuvattuna ristiinnaulittu Jeesus sekä ristin juurella Neitsyt Maria ja apostoli Johannes. Ristin taakse on kaiverrettu latinankielinen teksti In cruce morte sva sibi vindicat omnia Christus (Ristillä Kristus kuolemallaan lunasti kaiken itselleen).[5] Hopearistit on valmistettu Skandinaviassa. Ne ovat onttoja, joten niitä on todennäköisesti käytetty pyhäinjäännösten säilyttämiseen. Filigraanihelmien kuviointi viittaa itään, Itämeren eteläosien slaavilaisille alueille tai Bysanttiin.
Alkuperäinen omistaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esineiden alkuperäinen omistaja ja kätkijä ovat tuntemattomia. Koruiksi ne ovat raskaita ja epätavallisia, siksi niiden on päätelty kuuluneen piispan liturgisiin asuihin. Iän perusteella omistajan on arveltu olleen joko Piispa Henrik tai Rodolfus-piispa. Korujen omistaja on ehkä kätkenyt ne vaaran uhatessa tai aarre on tullut Suomeen ryöstöretken seurauksena. Mahdollista on myös, että ne olisi ryöstetty Suomeen tulleelta kirkonmieheltä ja unohdettu kätköönsä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eero Ojanen:Suomen muinaisjäännöksiä, Otava 1995. ISBN 951-1-12039-5
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Salon kaupunki: Muinaishistoriaa ja Halikon aarre (Arkistoitu versio)
- ↑ Kansallismuseon perusnäyttely (Arkistoitu versio)
- ↑ Kalevala Koru Oy
- ↑ Salon kaupunki: Nakolinnan luontopolku (Arkistoitu versio)
- ↑ Salon evl. seurakunta: Rikalan aarre salonseurakunta.fi. Arkistoitu 11.4.2021. Viitattu 21.9.2022.