Indeksiosuusrahasto
Sivulta puuttuu
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Ks. keskustelusivu |
Indeksiosuusrahasto (engl. exchange-traded fund (ETF)) on sijoitusrahasto, jolla voidaan käydä kauppaa arvopaperipörssissä. Syynä tähän on, että näitä rahastoja usein hallinnoidaan siten, että rahasto pyrkii seuraamaan tiettyä indeksiä. Joskus puhutaan myös passiivisesta hallinnoinnista. Tämä artikkeli käsittelee kohdeindeksiä suhteessa 1:1 seuraavia rahastoja. Markkinoilla on myös ETF-rahastoja, jotka tarjoavat vipua.selvennä
Indeksirahastoihin verrattuna indeksiosuusrahastot ovat pörssikaupan ansiosta likvidejä ja niiden omistajaksi voi päästä pienemmällä alkupääomalla. Arvostelijoiden mukaan indeksiosuusrahastot saattavat sisältää rakenteellisia riskejä, sillä osuuksien arvon vakuutena ei ole sijoituskohdetta vastaavia erikseen nimettyjä ja säilytettäviä omaisuuseriä.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kaupankäynti
Lyhenne ETF tulee englannin sanoista Exchange Traded Fund eli suoraan suomennettuna pörssikaupankäynnin kohteena oleva rahasto. ETF on siis rahasto, jolla käydään kauppaa samalla tavalla kuin pörssiosakkeilla. Etuna on se, että yhdellä kaupalla saa hajautetun sijoitussalkun.
ETF:t soveltuvat myös lyhyeen kaupankäyntiin rahastoja paremmin, sillä niillä käydään kauppaa koko pörssipäivän ajan. ETF:n voi ottaa myös tietylle toimialalle, esimerkiksi uusiutuvaan energiaan keskittyviin yhtiöihin sijoittavaa rahastoa. Tämä sopii hyvin esimerkiksi siinä tilanteessa, kun sijoittaja haluaa ottaa näkemystä tietyn toimialan puolesta, mutta ei ole perehtynyt yksittäisiin alan yhtiöihin.
Kaikilla indeksiosuuksilla on markkinatakaus. Lyhyesti määriteltynä se tarkoittaa sitä, että liikkeeseenlaskija on sopinut, että joku pitää jatkuvasti yllä osto- ja myyntitasoja. Yhdellä ETF:llä voi olla useitakin markkinatakaajia. Kaupankäynnin toinen osapuoli ei välttämättä ole markkinatakaaja, sillä tarjouksia voi jättää kuka tahansa.
ETF-kaupankäynnissä ei ole varsinaista minimisijoitusta. USA:n ja Saksan markkinoilla, missä on laaja valikoimia ETF:iä, pörssierä on yksi kappale. Kaupankäynnissä tulee kuitenkin ottaa huomioon kaupankäyntipalkkio. Yleensä sanotaan, että ostokulujen tulisi olla alle 1% ostohinnasta.
Indeksiosuuksien suosio on kasvanut räjähdysmäisesti sen jälkeen kun ensimmäinen ETF tuli markkinoille vuonna 1993. Samalla tuotevalikoima on laajentunut. Helsingin pörssissä on kuitenkin listattuna vain yksi ETF, Seligson & Co:n OMX Helsinki 25-indeksiosuusrahasto. Mutta Helsingin Pörssistäkin löytyy jo runsaasti ETF:ien "sisartuotteita" pörssilistattuja sertifikaatteja tai ETN:iä.
[muokkaa] Kustannukset
ETF:t ovat kustannustehokas tapa hajauttaa sijoituksia esimerkiksi kehittyville osakemarkkinoille, sillä indeksiosuuksien hallinnointipalkkiot ovat huomattavasti vastaavia aktiivisia osakerahastoja edullisemmat. Hallinnointipalkkioiden edullisuus johtuu siitä, että ETF:iä hallinnoidaan passiivisesti, eli rahastonhoitaja ei valitse aktiivisesti osakkeita rahastoon, vaan ostaa niitä samalla painolla kuin ne ovat indeksissä. ETF:ien hallinnointipalkkio vaihtelee yleensä 0,09% ja 0,80%:n välillä. Edullisimpia ovat kehittyneille markkinoille sijoittavat indeksiosuudet ja kalliimpia vastaavasti eksoottisimmille alueille sijoittavat ETF:t. Vastaavien aktiivisten rahastojen hallinnointipalkkiot ovat huomattavasti suurempia. Kustannusten merkitys kasvaa pitemmällä aikavälillä. Koska kenenkään ei voi olettaa lyövän markkinakehitystä jatkuvasti, voidaan ETF:ien odottaa tuottavan kulujen erotuksen verran enemmän pitkällä aikavälillä keskimääräiseen rahastoon verrattuna. Tuotto on siis markkinatuotto kuluilla vähennettynä.
Osto- ja myyntihintojen välistä eroa kutsutaan spreadiksi. Spread on tavallaan kulu, joka tulee maksettavaksi välityspalkkion lisäksi. Likvideimmillä ETF:illä spreadi on alhainen, eli osuuksia voi ostaa ja myydä lähes oikeaan hintaan. Silti ostajat maksavat hieman enemmän kuin vastaavan osakekorin markkinahinta olisi ja vastaavasti myyjät saavat hieman vähemmän. ETF siis tarjoaa alhaiset kulut ja samalla tarjoaa rahastoa vastaavaa turvaa.
[muokkaa] Vipurahastot, raaka-aine ETF:t ja tuotekehitys
ETF:ien nimellä on myös muita kuin indeksiä seuraavia ETF:iä. Ne voivat olla myös vipurahastoja, kuten XACT Bear. Raaka-aine ETF:istä käytetään yleisesti nimitystä ETC (Exchange-Traded Commodities), mutta "C" saattaa joskus viitata myös valuuttaan (Currency).
Tuotteiden nimeäminen ja ryhmittely on hyvin sekavaa, sillä tuotekehitys on viime aikoina ollut nopeaa ja uusia pörssilistattuja tuotteita ilmestyy koko ajan. Kannattaa joka tapauksessa huomata, että useat ETC:t eivät edes ole rahastoja, vaan ne ovat sertifikaatteja, joka tarkoittaa, että ne ovat liikkeeseenlaskijan velkasitoumuksia (ETN, Exchange Traded Note) ja niihin liittyy liikkeeseenlaskijariski. Useat tahot ovatkin alkaneet puhua koko pörssilistattujen eri muotoisten sijoitusten joukosta yhteisnimellä ETP (Exchange Traded Product).
[muokkaa] Tuotonmaksu ja verotus
Osa ETF:istä jakaa tuotto-osuudet ulos. Yleensä tuotot maksetaan kvartaaleittain, puolivuosittain tai kerran vuodessa. ETF vastaa tällöin tuottorahastoa. Osingot uudelleensijoittavat indeksiosuudet ovat kuitenkin nykyisin yleisempiä. Toisin kuin pörssiyhtiöiden osingoista, tuotto-osuuksista maksetaan 28%:n suuruinen pääomatulovero.
Luovutusvoitoista maksetaan niin ikään 28% vero. Tulonhankkimiskulut saa vähentää. Myös hankintameno-olettaman käyttäminen on mahdollista. Sen suuruus on alle 10v omistusajalla 20% ja yli 10v sijoitusajalla 40% myyntihinnasta. Tällöin tulonhankkimiskuluja ei saa vähentää. Tappiot ovat vähennyskelpoisia verovuoden + kolme seuraavaa vuotta.
[muokkaa] Riskit
Sijoitettaessa euroalueen ulkopuolelle, sijoitukseen kohdistuu myös valuuttariski. Tässä on kuitenkin huomioitava se, että mikäli rahaston sijoitukset noteerataan esimerkiksi Thaimaan bahteissa ja tarjolla on vastaavaa rahastoa sekä euroissa että dollareissa, rahaston ostovaluutalla ei ole väliä. Valuuttariski siis kohdistuu euron ja bahtin väliseen kehityksen. Toisessa tapauksessa samaan lopputulokseen päädytään dollarin kautta.
Ostamalla osuuden indeksiosuusrahastosta sijoittaja ei suoraan omista osakkeita. Tässä piilee riski siitä, että indeksiosuusrahaston tuottajan ja tämän sopimuskumppanin kaatuminen saattaa merkitä omaisuuserän tappiota. Indeksiosuusrahastojen sopimusrakenne on monimutkainen, joten sijoittajan omistuksen vakuutena saattaa olla arvopapereiden sijaan esimerkiksi abs-instrumentteja.[1]
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Hämäläinen, Karo: Etf on hittituote. (Suuri sijoitusrahasto-opas) Arvopaperi, 2009, s. 26-32. Helsinki: Talentum. suomi
