Marginalismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Marginalismi tai marginaalinen arvoteoria on taloustieteellinen teoria, jonka mukaan asioiden arvo määräytyy kuluttajan rajahyödyn perusteella. Sen perusidean mukaan tärkein päätös tehdään viimeisen kulutetun tai tuotetun hyödykkeen kohdalla.

Rajahyödyn muutos näkyy esimerkiksi siinä, että kuluttaja ei ole halukas ostamaan loputtoman paljon samaa hyödykettä. Hän vertaa taloudellisia voimavarojaan ja hyödykkeen rajahyötyä toisinsa. Jos hinta alenee, hänen suhtautumisensa kuitenkin muuttuu. Saman hyödykkeen tuottaja toimii käänteisesti: hän on sitä kiinnostuneempi tuotteen myymisestä mitä korkeammalle hinta nousee.

Teorian kehittivät vuoden 1870 aikoihin toisistaan riippumatta William Stanley Jevons Englannissa, Carl Menger Itävallassa ja Leon Walras Sveitsissä. Myöhemmin selvisi, että ajatuksen oli esittänyt preussilainen ekonomisti Hermann Heinrich Gossen jo vuonna 1854. Marginalismin kehitystä kutsutaan uusklassiseksi vallankumoukseksi. Aikaisemmin uskottiin tuoteen arvon määräytyvän valmistuskustannuksista, siihen käytettyjen raaka-aineiden ja sen tuottamiseen tehdyn työn mukaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haila, Yrjö: Schumpeter, kapitalismin dynamiikka, tämä päivä - huominen. Tiede ja edistys, 2009, 34. vsk, nro 1, s. 46-61, 97.
Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.