Carl Menger

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carl Menger

Carl Menger (28. helmikuuta 184026. helmikuuta 1921) oli itävaltalaisen taloustieteen perustaja. Hän kehitti mm. rajahyötyteorian, joka on nykyisen uusklassisen taloustieteen tärkeimpiä tosiasioita. Se korjasi klassisen taloustieteen (ja Marxin) virheen hinnanmuodostusteoriassa.

Itse asiassa tämän marginalistisen (eli raja-) teorian kehittivät noin 1870 toisistaan riippumatta William Stanley Jevons Englannissa, Carl Menger Itävallassa ja Leon Walras Sveitsissä, ja myöhemmin kävi ilmi, että sen oli esittänyt jo vuonna 1854 preussilainen ekonomisti H. H. Gossen. Teoriaa pidetään marginalistisen eli uusklassisen taloustieteen syntynä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Menger syntyi Itävallan keisarikunnan Galitsiassa (nykyään Puolaa). Hän valmistui oikeustieteen tohtoriksi Krakovassa ja toimi talousjournalistina ensin Ukrainassa ja sitten Wienissä Wiener Zeitungissa.

Menger huomasi hinnan muodostuvan markkinoilla toisin kuin klassinen taloustiede opetti. Hän alkoi tutkia taloustiedettä 1867 ja sai 1871 valmiiksi kirjan Grundsätze der Volkswirtschaftslehre (”Taloustieteen perusteet”), joka on nykyisen taloustieteen ja itävaltalaisen koulukunnan perustana.

Menger opetti Itävallan arkkiherttualle kansantaloustiedettä ja todennäköoisesti avusti tämän ylhäisaristokratian vastaisen nimettömän pamfletin kirjoittamisessa. Vuonna 1878 hänet nimitettiin Wienin yliopiston kansantaloustieteen professoriksi. Väittelyssä saksalaisia taloustieteilijöitä vastaan hänen opeistaan käytettiin pilkkanimeä ”itävaltalainen taloustiede”, jolloin hän syytti saksalaista taloustiedettä historisismista. Mengerin huomattavimpia oppilaita olivat Eugen von Böhm-Bawerk ja Friedrich von Wieser.

Rajahyötyteoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menger esitti kirjassaan Grundsätze der Volkswirtschaftslehre (1871) rajahyötyteorian. Kilpailluilla markkinoilla kauppiaat pyrkivät asettamaan hyödykkeiden hinnat niin korkeaksi, että ne kaikki menevät juuri ja juuri kaupaksi. Siis tyydyttämättömien tarpeiden rajahyödyt ovat tuotteiden hintaa alhaisemmat, mutta myytyjen tuotteiden rajahyödyt olivat hintaa korkeammat, koska muutenhan ne eivät olisi menneet kaupaksi. Mikäli tämä hinta ylittää tuotantokustannukset, se kannustaa tuottamaan lisää tuotteita. Tämä tarjonnan lisääntyminen pakottaa asiakkaista kilpailevat kauppiaat laskemaan hintoja, jotta myyjät saisivat kaikki tuotteensa kaupaksi, jolloin hinta putoaa lopulta lähes tuotanto- ja jakelukustannusten tasolle.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]