Merkantilismi
Wikipedia
| Osa artikkelisarjaa |
| Talousjärjestelmät |
| Suuntaukset ja teoriat |
|---|
|
Kapitalistinen talousjärjestelmä |
| Sektorit ja järjestelmät |
|
Suljettu talous · Kaksoistalous |
|
|
Merkantilismi oli absolutismin ajan kauppa- ja teollisuuspolitiikkaa, jota toteutettiin 1500-luvulta 1800-luvulle. Tavoitteena oli ylijäämäinen kauppatase, eli viennin oli oltava tuontia suurempi. Tämä saavutettiin monopoleilla, tulleilla ja kauppakielloilla, jotka estävät merkantilismin mielestä haitallista kilpailua. Lisäksi pyrittiin voimakkaasti edistämään teollisuutta, erityisesti tuonnin korvaamiseksi kotimaisella tuotannolla. Merkantilismin taustalla oli käsitys, jonka mukaan maailman varallisuus (ennen kaikkea jalometallivarat) on vakio, ja jokainen itseään kunnioittava valtio pyrkii haalimaan siitä itselleen mahdollisimman suuren osan.
Joskus merkantilistinen politiikka sai pikkumaisia piirteitä: saatettiin esimerkiksi kieltää kahvinjuonti tai määrätä kuinka leveät pitsit kauluksessa sai olla. Joissakin tapauksissa valtion virkamiehet puuttuivat jopa kankaan kuviointiin. Merkantilismi johtikin laajaan salakuljetukseen.
Tärkeimpänä tällaisen talouspolitiikan kehittäjänä oli 1600-luvulla elänyt Aurinkokuningas Ludvig XIV:n talousneuvoja Jean-Baptiste Colbert.
Suurimmat toiveet merkantilismin toimimivuudesta murensi David Hume 1700-luvulla kehittämällään rahan kvantiteettiteorialla, jonka mukaan rahamäärän kasvu yhteiskunnassa ei johda tuotannon lisääntymiseen, vaan ainoastaan inflaatioon.
Käsitettä pidetään anakronistisena, sillä aikalaiset eivät käyttäneet nimeä merkantilismi. Ensi kerran nimitystä käytti, hyvin kriittisesti, Adam Smith. Merkantilismi ei myöskään ollut yhtenäinen teoria tai talouspolitiikka.
[muokkaa] Katso myös
