Arvonlisävero

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Arvonlisävero (lyhenne alv., alv tai ALV[1]) on tuotteen tai palveluksen arvonlisää verottava vero, joka lisätään tuotteen myyntihintaan. Arvonlisävero on käytössä yli 150 maassa, mm. Suomessa ja muissa EU-maissa.[2] Eri maissa käytetään erisuuruisia veroprosentteja.

Suomessa arvonlisävero otettiin käyttöön kesällä 1994 seuraavan vuoden alusta alkaneen EU-jäsenyyden vuoksi. Suomen yleinen arvonlisäveroprosentti on vuoden 2013 alusta 24 %, mutta joillakin hyödykkeillä on alennettu verokanta kuten 14 % (ruoat ja rehut) tai 10 % (lääkkeet, kulttuuripalvelut sekä tilatut lehdet).[3][4]

Arvonlisävero EU-maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvonlisävero on otettu käyttöön Euroopan unionin sisämarkkinoiden edistämiseksi. Arvonlisävero kannetaan tuotteen hinnasta vain kerran, joten se ei kertaudu. Tämän ansiosta tuotantoketjut voivat olla hyvinkin monimutkaisia ja monikansallisia. Koska arvonlisäveroa ei peritä tavaraviennistä, se ei vääristä vientihintoja eikä siten aiheuta paineita verokilpailuun.

Arvonlisävero kannetaan tuotteen loppuhinnasta vain kerran seuraavalla tavalla: Tuotteen myyvä yritys lisää tuotteen myyntihintaan arvonlisäveron, Suomessa tavallisesti 24 %. Yritys saa vähentää omien ostojensa sisältämän arvonlisäveron verotuksessaan. Jos yritys ostaa raaka-aineita, koneita tai muita arvonlisäveroa sisältäviä tuotteita 248 eurolla (arvonlisäveroton hinta 200 €, arvonlisäveroa 48 €) ja myy valmiin tuotteen 620 eurolla (arvonlisäveroton hinta 500 €, arvonlisäveroa 120 €), sen maksettavaksi jää 120 €−48 € eli 72 € vero. Se on 24 % 300 euron arvonlisäyksestä. Arvonlisäveron lopullinen maksaja on kuluttaja, sillä koko verosumma 120 € sisältyy tämän maksamaan ostohintaan. Kuluttaja joutuu maksamaan arvonlisäveron kokonaisuudessaan, sillä hänellä ei Suomen verolakien mukaan ole arvonlisäveron vähennysoikeutta omassa verotuksessaan.

Euroopan unionissa ulkomaankaupassa noudatetaan arvonlisäveron kohdemaaperiaatetta. Tavarakaupassa arvonlisäveroa ei peritä vientimaassa vaan kohdemaassa. Siellä tuonnin arvonlisävero on verovähennyskelpoinen edellä mainitulla tavalla. Tällainen järjestelmä ei vaikuta vientiyritysten kilpailukykyyn toisin kuin monet muut verot, minkä takia se on yhä käytössä EU:ssa, vaikka alun perin tarkoitus oli soveltaa alkuperämaaperiaatetta. Verotuksen muuttaminen vaatisi kuitenkin yksimielisyyttä.

Verona arvonlisävero on niin sanottu tasavero eli sen summa on sama riippumatta maksajan tuloista tai varallisuudesta. Lisäksi se on käytännössä tuotteen loppukäyttäjiin (erityisesti kuluttajiin) kohdistuvaa verotusta, koska loppukäyttäjä maksaa omissa ostoksissaan kyseiselle tuotteelle kaupintaketjun eri vaiheissa lisätyn arvonlisäveron kokonaisuudessaan tuotteen ostohinnassa ilman verovähennysoikeutta.

Arvonlisävero EU-maissa 2014 (%)[2]
Maa Yleinen Poikkeavat verokannat
Alankomaat 21 6
Belgia 21 6 ja 12
Bulgaria 20 9
Espanja 21 10 ja 4
Irlanti 23 9 ja 13,5 (4,8)
Iso-Britannia 20 5
Italia 22 10 ja 4
Itävalta 20 10
Kreikka 23 6,5 ja 13
Kroatia 25 5 ja 13
Kypros 19 5 ja 9
Latvia 21 12
Liettua 21 5 ja 9
Luxemburg 15 6 ja 12 (3)
Malta 18 5 ja 7
Portugali 23 6 ja 13
Puola 23 5 ja 8
Ranska 20 5,5 ja 10 (2,1)
Romania 24 5 ja 9
Ruotsi 25 6 ja 12
Saksa 19 7
Slovakia 20 10
Slovenia 22 9,5
Suomi 24 10 ja 14
Tanska 25
Tšekki 21 15
Unkari 27 5 ja 18
Viro 20 9

Taulukossa mainittujen verokantojen lisäksi kaikissa EU-maissa on ns. nollaverokanta. Sitä käytetään mm. viennissä.[2]

Arvonlisävero Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa arvonlisävero tuli käyttöön 1. kesäkuuta 1994. Samalla lakkautettiin aikaisemmin, vuodesta 1940 saakka peritty liikevaihtovero.[5]

Yleinen arvonlisävero on 24 prosenttia. Eräillä tuotteilla ja palveluilla on alennettu verokanta:[6]

  • 14 %: elintarvikkeet, rehut sekä ravintola- ja ateriapalvelut
  • 10 %: kirjat, tilatut lehdet, lääkkeet, liikuntapalvelut, henkilökuljetukset, majoituspalvelut, televisio- ja yleisradiotoiminnasta saadut korvaukset, kulttuuri- ja viihdetilaisuudet, taide-esineen ensimyynti ja maahantuonti sekä tekijänoikeusjärjestöjen saamat tekijänkorvaukset.

Arvonlisäveroa ei makseta sairaanhoidosta, lääkärinhoidosta, hammashoidosta, sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan liittyvistä palveluista, koulu- ja yliopisto-opetuksesta tai ammattikoulutuksesta, rahoitus- ja vakuutuspalveluista, arpajaisista tai rahapeleistä, esiintyvien taiteilijoiden palkkioista, kiinteistöjen tai rakennusmaan myynnistä tai hautauspalveluista[7], ei myöskään sijoituskullasta tai eräistä postipalveluista. Vakuutukset ovat erityistapaus; niistä ei suoriteta arvonlisäveroa vaan vakuutusmaksuveroa.

Jos myyjän liikevaihto on alle 8500 euroa vuodessa, ei hänen tarvitse maksaa myynnistä arvonlisäveroa. Jos veroton liikevaihto jää vuodessa alle 22500 euron, on myyjä oikeutettu verohuojennukseen.[8]

Eräissä tapauksissa voi arvonlisäverotuksesta saada vapautuksen. Tämä mahdollisuus koskee muun muassa yleishyödyllisiä yhteisöjä, uskonnollisia yhdyskuntia ja sokeita.

Vakuutuksissa ei ole arvonlisäveroa, vaan niissä on samankaltainen vakuutusmaksuvero.

Suomen ALV-kantojen kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1994 vuoteen 2010 Suomen yleinen arvonlisäverokanta oli 22 %. Elintarvikkeisiin ja rehuihin sovellettiin lokakuusta 2009 lähtien alennettua 12 %:n arvonlisäveroa (aiemmin 17 %). 8 %:n veron alaisia olivat lääkkeet, kirjat, henkilökuljetus, majoituspalvelut, yleisradion lupamaksut, kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien pääsymaksut ja liikuntatilojen käyttömaksut[9].

1. tammikuuta 2003 alkaen on taiteilijoiden myymät taideteokset muutettu arvonlisäverolliseksi myynniksi (aluksi 8 %, nykyisin 10 %).

Sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksuissa vero oli vielä vuoden 2011 loppuun asti 0 %.[10] Tilattujen lehtien vapautus arvonlisäverosta juontui 1960-luvulta; verovapautta perusteltiin lehtien merkityksellä uutisten levittäjänä ja kansansivistyksellisillä seikoilla. Euroopan unioniin liittyessään Suomi sai oikeuden jatkaa tätä menettelyä.[11] Vuoden 2012 veroksi tuli 9 % ja 2013 alusta 10 %.

1.7.2010 nousi yleinen arvonlisävero yhdellä prosenttiyksiköllä 23 prosenttiin ja elintarvikkeiden ja rehujen arvonlisävero vastaavasti 13 prosenttiin. Kirjojen, lääkkeiden, liikunta- tai kulttuuripalveluiden arvonlisävero nousi myös 9 prosenttiin. Ravintola- ja ateriapalveluiden alv laski 22 %:sta 13 %:iin.[12]

1.1.2007–31.12.2010 Suomi oli mukana myös EU:n mahdollistamassa kokeilussa, jossa alennettua arvonlisäverokantaa sovellettiin tiettyihin erityisen työvaltaisiin palveluihin. Suomessa näitä olivat parturi- ja kampaamopalvelut sekä eräät pienet korjauspalvelut. Kyseiset palvelut olivat kokeiluaikana 8 %:n arvonlisäverokannan alaisia 22 %:n veron sijaan.

Tammikuun ensimmäisenä päivänä 2013 veroprosentit nousivat prosenttiyksikön verran kaikissa kategorioissa: yleinen arvonlisävero 23:sta 24 prosenttiin, ruoan sekä rehujen arvonlisävero 13:sta 14 prosenttiin ja muun muassa lääkkeiden, kulttuuripalveluiden sekä tilattujen lehtien arvonlisävero 9:stä 10 prosenttiin. Muutoksilla valtion verotuoton oletettiin kasvavan noin 830 miljoonaa euroa. Tästä summasta arvioitiin, että noin 140 miljoonaa euroa tulisi ruoan ALV:n nostosta.

Arvonlisävero Ahvenanmaan ja Suomen välisessä kaupassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen EU-jäsenyyden alkaessa Ahvenanmaalle neuvoteltiin itsehallinnon ja elinkeinojen turvaamiseksi erityisasema verotuksen suhteen. Näin ollen Ahvenanmaan ei katsota kuuluvan EU:n arvonlisäveroalueeseen, vaikka Ahvenanmaa on EU:n jäsen ja perii arvonlisäveroa.[13] Tämän vuoksi Ahvenanmaalta toimitettaviin vähäarvoisiin tuotteisiin sovelletaan tulliasetuksen 2§:n sääntöä, jonka mukaan alle 5 € määräisiä tulleja ei kerätä. Täten alle 22 € hintaisista tuotteista ei peritä ALVia. Ennen vuotta 2013 raja oli 43,48 €, jolloin eräät postimyyntiyritykset varsinkin viihde-elektroniikan alalla hyödynsivät tätä sääntöä myymällä arvonlisäverottomia tuotteita Ahvenanmaan varastoistaan postimyyntinä. Uudella alennetulla rajalla verkkomyynnin odotetaan loppuvan Ahvenanmaalta lähes kokonaan.[14]

Elintarvikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU:ssa elintarvikkeiden ALV vaihtelee eri maissa välillä 0–25 %. Suomen elintarvikkeiden verokanta on 14 %. Ruotsin vastaava verokanta on 12 %. Useimmissa maissa on käytössä useampi verokanta, siten että ALV voi olla korkeampi seuraaville tuotteille: alkoholijuomat, teollisuusjuomat, jäätelö, makeiset, suklaa, keksit, jälkiruoat, valmiiksi keitetyt tai pitkälle jalostetut ruoat ja lemmikkieläinten ruoat. Edellä mainituin rajoituksin Isossa-Britanniassa, Irlannissa, Kyproksella ja Maltalla elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien ALV on nolla.[15]

Elintarviketeollisuusliitto, SEL, AKT, PAM, päivittäistavarakauppa sekä toimihenkilöunioni esittivät vuonna 2002 elintarvikkeiden ja ruokatarjoilun ALV:n alentamista nykyisestä 17 %:sta samalle tasolle kuin se oli ennen EU:hun liittymistä eli 12 %:n. Heidän mukaansa kotitalouksien ruokamenot ovat 19 % kulutusmenoista.[16]

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT), Pellervon taloudellinen tutkimuskeskus (PTT) ja Turun yliopisto (TY) tutkivat elintarvikkeiden ALV:n muutosten vaikutuksia. Tutkimuksen mukaan suurin osa ALV:n alennuksesta siirtyisi kuluttajahintoihin, mutta työllisyysvaikutus jäisi vähäiseksi. Suomen ALV-tulot olivat 2005 13,7 miljardia euroa, josta kaikkien elintarvikkeiden ja rehuaineiden ALV 1,5 miljardia euroa.[17]

Suomen akatemian ja lääkäriseura Duodecimin kokous lihavuudesta suositteli konsensuslausumassaan vuonna 2005, että alennetaan niiden elintarvikkeiden ALV:tä, joiden kulutusta ravitsemuslautakunta suosittelee lisättäväksi, kuten kasvikset, hedelmät, marjat ja vähäsuolaiset täysjyväviljavalmisteet, ja kevennetään henkilöstöravintoloiden terveellisen ruoan ALV:tä. Lihavuus on keskeinen kansanterveyteen vaikuttava tekijä. Tällä hetkellä 2/3 aikuisista miehistä ja 1/2 aikuisista naisista on ylipainoisia. Professori Markku Pekurinen Stakesista arvioi, että ylipainoisuus aiheuttaa suuremmat kustannukset terveydenhuollolle kuin tupakointi. Tero Kangas arvioi vuonna 1997 lihavuudesta aiheutuvan diabetes 2:n kulut 460 miljoonaksi euroksi vuosittain.[18]

Hedelmien ja vihannesten nauttimisen niukkuus sisältyy World Health Report 2003 mukaan 10 vaarallisimman kuolinsyyn listalle. Niiden kulutusta voi lisätä valistuksella, mainostamisella, saatavuudella, laadulla ja hinnalla (vihannesten ja hedelmien ALV:n poisto).[19]

Ruoan alv-alennus lokakuussa 2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2009 joulukuuhun mennessä Suomen elintarvikkeiden arvonlisäveroton hintataso oli kohonnut noin 7 prosenttia vertailumaita korkeammaksi, sen sijaan lokakuun arvonlisäveron alentamisen myötä verollinen hintataso oli noussut vain vähän vuoden 2005 hintatasoon verrattuna.[20] Maatalouden ja teollisuuden tuottajahintojen nousun myötä elintarvikkeiden kuluttajahinnat kohosivat Suomessa vuoden 2007 tammikuusta vuoden 2009 syyskuuhun 10,9 prosenttia (kuvio 4.11).22 Muissa euromaissa nousu oli keskimäärin 5,9 prosenttia. Suomen kehitys poikkesi vertailumaista siten, että Suomessa elintarvikkeiden kuluttajahintojen nousu jatkui vielä vuoden 2009 alussa. Sen sijaan muissa euromaissa hintojen nousu pysähtyi jo vuoden 2008 aikana. Vuoden 2009 syyskuussa elintarvikkeiden kuluttajahintaindeksi oli Suomessa vielä 5 prosenttia korkeampi kuin euromaissa keskimäärin, jos lähtökohtana pidetään vuoden 2007 tammikuuta.[21]

Ruoan alv-korotus tammikuussa 2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuun alusta 2013 Suomen arvonlisäverotasoa korotettiin ja niin nousi myös ruoan arvonlisävero. Sen taso vuodesta 2013 alkaen on ollut 14%. Tämä on koko EU:n toiseksi korkein taso. Vain Tanska (jolla on vain yksi ALV-prosentti kaikille tuotteille ja palveluille) on edellä (sekä Ruotsin poikkeava ALV-kantaselvennä). Ruoan ALV-taso on Suomessa jopa kaksinkertainen verrattuna EU15-keskiarvoonselvennä.[22]

Arvonlisäveron regressiivisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvonlisäveroprosentti ei riipu tuloista, vaan verokanta on kaikille sama tuloista tai verotettavasta summasta riippumatta (tasavero). Tästä huolimatta arvonlisäveroa on arvosteltu regressiiviseksi veroksi, joka verottaa pienituloisilta eniten. Tämä siksi, että pienituloiset kuluttavat suuremman osan tuloistaan kuin hyvätuloiset ja maksavat tulojaan kohti tarkasteltuna suurempaa veroastetta kuin hyvätuloiset. Esimerkiksi Tax Research UK kutsuu ALV:tä regressiiviseksi veroksi sillä perusteella, että veronmaksuun kuluva osuus tuloista putoaa, kun tulot lisääntyvät.[23]

Laskenta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laskentayhtälöissä V on verollinen hinta, I on veroton hinta, a on veroprosentti ja A on veronosuus rahana.

Veron määrä verottomasta hinnasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A = I a

Esimerkki:

100\euro \cdot 0,24 = 24\euro

Verollinen hinta verottomasta hinnasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

V = A + I = I (1 + a)

Esimerkki:

100\euro \cdot (1+0,24) = 124\euro

Veroton hinta verollisesta hinnasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I = \frac{V}{1 + a}

Esimerkki:

\frac{100\euro}{(1+0,24)} = 80,65\euro

Veron osuus verollisesta hinnasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A = V - I = V \frac{a}{1 + a}

Esimerkki:

100\euro \cdot \frac{0,24}{1 + 0,24} = 19,35\euro

Arvonlisävero muissa maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvonlisävero on käytössä yli 150 maassa. Niiden joukossa ovat Yhdysvaltoja lukuunottamatta kaikki OECD-maat. Muista suurista maista arvonlisäveroa käytetään mm. Kiinassa, Intiassa, Venäjällä ja Brasiliassa.[2]

Joissain maissa on käytössä arvonlisäveron kanssa samantapainen liikevaihtovero. Yhdysvalloissa arvonlisäveron tilalla on pienehkö osavaltiokohtainen myyntivero (sales tax).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo, Kotus
  2. a b c d Arvonlisäveroprosentit EU-maissa ja eräissä muissa maissa Veronmaksajien keskusliitto 14.8.2014
  3. http://yle.fi/uutiset/mika_muuttuu_vuoden_vaihtuessa/6432622
  4. http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/430931/Arvonlisaverotus+kiristyy+ensi+vuonna
  5. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931501 Arvonlisäverolaki (1501/1993)
  6. http://www.vero.fi/fi-FI/Tietoa_Verohallinnosta/Tiedotteet/Muutoksia_arvonlisaverotuksessa_112013(25044)
  7. http://www.veronmaksajat.fi/tutkimuksetjatilastot/kulutusverotus/arvonlisavero
  8. http://www.vero.fi/fi-FI/Yritys_ja_yhteisoasiakkaat/Maatalousyrittaja_ja_metsanomistaja/Arvonlisaverotus/Arvonlisaveron_alarajahuojennus(11826)
  9. Eduskunta – valtiopäiväasiat – HE 52/2011 vp 23.11.2011. Eduskunta. Viitattu 24.11.2011.
  10. Arvonlisäverokannat Suomessa Valtiovarainministeriö (tallenna lisätietoviitteenä annettu taulukko)
  11. Kysy mitä vain 29.10.2009/5.11.2009. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 22.5.2011.
  12. Arvonlisäverokantojen muutos 1.7.2010 Verohallinto
  13. Laki 1996/1266
  14. Kymen Sanomat - Pelien halpamyynti Ahvenanmaalta loppuu.
  15. EU VAT rates 2006
  16. Ruoan verotusta alennettava Elintarviketeollisuusliitto
  17. VATT tutkimuksia 122 Helsinki 2006
  18. Lihavuus - painavaa asiaa painosta Hanasaari 26.10 2005
  19. World Health Organization. (2003). Information sheet: fruit, vegetables and NCD disease prevention WHO
  20. Elintarvikkeiden hinnanmuodostus ja markkinoiden toimivuus ETLAn sivusto.
  21. Elintarvikkeiden hinnanmuodostus ja markkinoiden toimivuus ETLAn sivusto.
  22. http://www.taloussanomat.fi/paivittaistavarat/2012/12/28/nain-paljon-ruokalaskusi-voi-kasvaa-ensi-vuonna/201244468/12 Näin paljon ruokalaskusi voi kasvaa ensi vuonna
  23. Tax Research UK: Is VAT regressive and if so why do the IFS deny it? "A regressive tax is almost universally agreed to be one where the proportion of an individual’s income expended on that tax falls as they progress up the income scale."

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tannila, Eija – Kukkonen, Jaana – Päkkilä, Juho: Arvonlisäveron laskutus ja raportointi. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, [2013]. ISBN 978-952-246-219-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]