Progressiivinen vero
Sivulta puuttuu Progressiivinen vero (asteittain kasvava vero) on vero, jossa veroaste nousee verotettavan summan kasvaessa. Useimmissa maissa tuloverot ovat progressiivisia. Käytännössä se tarkoittaa, että suurituloisilla on korkeampi veroprosentti kuin pienituloisilla.
Historiallisesti tuloveron progressiivisuus on saanut kannatusta monilta taloustieteilijöiltä sekä muilta yhteiskuntatieteilijöiltä. Ensimmäisenä siihen viittasi taloustieteen isänä pidetty Adam Smith teoksessaan Kansojen varallisuus (1776). Progressiivista verotusta puolustetaan usein tulonjakoa tasaavan ominaisuutensa vuoksi tai erilaisilla hyvinvointitaloustieteeseen nojaavilla argumenteilla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Progressiivinen verotus Suomessa
Suomessa progressiivinen tulo- ja omaisuusvero otettiin käyttöön vuonna 1920.[1]. Valtion tulovero kannetaan nykyäänkin progressivisen verotustaulukon mukaisesti, mutta omaisuusvero (myöhemmin nimeltään varallisuusvero) lakkautettiin vuoden 2006 alussa.[2] Progressiivisen tuloveron osuus kaikista Suomessa kannetuista veroista on vajaa viidennes (18,6 prosenttia vuonna 2005).[3]
Esimerkiksi vuoden 2008 valtion tuloveron veroasteikko on seuraavanlainen: [4]
| Verotettava ansiotulo / € |
Vero alarajan kohdalla / € |
Vero alarajan ylittävästä tulon osasta / % |
|---|---|---|
| 15 200 – 22 600 | 8 | 6,5 |
| 22 600 – 36 800 | 489 | 17,5 |
| 36 800 – 66 400 | 2 974 | 21,5 |
| 66 400 - | 9 338 | 30,0 |
Suomessa noin joka kolmas veronmaksaja maksaa osan veroistaan progressivisena tuloverona (vuonna 2009 34 prosenttia). Progressiivisen tuloverotuksen piirissä olevien veronmaksajien määrä on viime vuosina voimakkaaasti vähentynyt. Vuonna 1989 2,8 miljoonaa veronmaksajaa maksoi osan veroistaan progressiivisena tuloverona, vuonna 2009 määrä oli pudonnut 1,75 miljoonaan.[5]
Kunnallisvero määräytyy kuntakohtaisen kunnallisveroprosentin suuruisena tasaverona.[6] Kunnallisverotus on käytännössä kuitenkin progressiivista erilaisten vähennysten, esimerkiksi työtulo- ja perusvähennyksen, vuoksi. Vuonna 2011 keskimääräisellä 19,17 kunnallisveroprosentilla maksettavaksi jäi esimerkiksi 10 000 euron tuloista 4 prosenttia ja 40 000 euron tuloista 17 prosenttia.[7]
[muokkaa] Muita veron määräytymistapoja
Jos veroaste on vakio, kyseessä on suhteellinen eli tasavero. Tasasummavero on kysymyksessä kun kaikki verovelvolliset maksavat yhtä suuren summan. Progressiivisen veron vastakohta on regressiivinen vero, jolloin veroaste pienenee verotettavan summan noustessa.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Iso tietosanakirja, 14. osa (Troopillinen-Wasenius), art. Tulo- ja omaisuusvero, Otava 1938
- ↑ Laki varallisuusverolain kumoamisesta (1141/2005)
- ↑ Tilastokeskus: ”345. Suomen verot, 2004-2006”, Suomen tilastollinen vuosikirja 2006, s. 340-341. Tilastokeskus, 2006. ISBN 952-467-607-9, ISSN 0081-5063.
- ↑ Vuoden 2010 tuloveroasteikkolaki
- ↑ Leppänen, Riku: Vain joka kolmas maksaa progressiivista tuloveroa Kauppalehti.fi. 9.1.2011. Alma Media. Viitattu 15.4.2011.
- ↑ TASAVERO Mitä se on ja mitä se ei ole?, s. 19. Helsinki: Keskuskauppakamari, 2008. ISBN 978-952-5620-26-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.4.2011).
- ↑ Tietoa kunnallisverosta, Veronmaksajain Keskusliitto (luettu 15.4.2011)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Jani Kaaro: Tutkijat: Progressiivinen verotus tekee ihmiset onnellisiksi. Helsingin sanomat 10.9.2011.
