Kiinteistövero

Wikipedia

Kiinteistövero on maan ja sillä olevien rakennusten arvoon perustuva vero, jonka kiinteistön omistaja maksaa vuosittain tontin tai tilan sijaintikunnalle. Vero määrätään sille joka omistaa kiinteistön kalenterivuoden alkaessa. Veron suuruus on kiinteistöveroprosentin mukainen osuus kiinteistön arvosta. Veroprosentin suuruudesta päättää kunnanvaltuusto eduskunnan säätämien ala- ja ylärajojen mukaisesti.

Sisällysluettelo 1 Kiinteistöveron taustaa 2 Kiinteistöveron eri muodot 2.1 Yleinen kiinteistövero 2.2 Vakituisen asunnon kiinteistövero 2.3 Muun kuin vakituisen asuinrakennuksen kiinteistövero 2.4 Yleishyödyllisen yhteisön kiinteistövero 2.5 Rakentamattoman tontin kiinteistövero 2.6 Voimalaitosrakennuksen kiinteistövero 3 Aiheesta muualla

[muokkaa] Kiinteistöveron taustaa

Vuotuinen kiinteistövero otettiin käyttöön vuonna 1993 korvaamaan hajanaista kiinteistöihin kohdistuvaa verotusta. Kiinteistövero korvasi kiinteistöjen harkintaverotuksen, asuntotulon verotuksen ja katumaksun. Samassa yhteydessä poistettiin manttaalimaksu. Sen tuotto on helposti arvioitavissa ja se on kunnalle vakaa ja varma verotuskohde, koska kiinteistöjen määrä on tasainen, ja kasvu kunnan kontrolloitavissa.

Verotuksen toimittaa verovirasto, joka myös vahvistaa kiinteistön verotusarvon eli todennäköisen luovutushinnan. Rakennusten ja rakennelmien, kuten vaikkapa vesivoimalaitoksen, arvona pidetään jälleenhankinta-arvoa, josta tehdään iästä riippuva vähennys. Kiinteistöveroa ei tarvitse maksaa vesialueesta, metsästä, maatalousmaasta eikä puolustusvoimain käytössä olevista kiinteistöistä.

[muokkaa] Kiinteistöveron eri muodot

Kiinteistöveron määrä vaihtelee kiinteistön käyttötarkoituksen tai rakennusvaiheen mukaan:

[muokkaa] Yleinen kiinteistövero

Kunnanvaltuusto voi määrätä yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi 0,50–1,00 %.

[muokkaa] Vakituisen asunnon kiinteistövero

Vakituisia asuntoja koskeva vero on vähintään 0,22 % ja enintään 0,50 %.

Esimerkkejä veron suuruudesta: Vantaa 0,42 %, Helsinki 0,22 %, Espoo 0,22 %, Kauniainen 0,22 %, Sipoo 0,30 %, Tampere 0,30 %, Turku 0,28 %.^lähde?

Asunto-osakeyhtiössä kiinteistövero maksetaan yhtiövastikkeista kertyvällä rahalla, jolloin veron suuruus asuntoa kohden riippuu asunnon jyvitetystä pinta-alasta.

[muokkaa] Muun kuin vakituisen asuinrakennuksen kiinteistövero

Loma-asuntojen veroprosentin kunta voi määrätä enintään 0,60% korkeammaksi kuin vakituisten asuntojen veroprosentin kunnassa.

[muokkaa] Yleishyödyllisen yhteisön kiinteistövero

Yleishyödyllisten yhteisöjen omistamille kiinteistöille kunta voi halutessaan antaa verovapauden määräämällä niiden veroprosentiksi 0,00%.

[muokkaa] Rakentamattoman tontin kiinteistövero

Kunnanvaltuusto voi määrätä rakentamattomien rakennuspaikkojen veroprosentiksi 1,00 – 3,00 % vuodessa. Suuremmalla prosentilla pyritään saamaan rakentamattomat tontit käyttöön. Lain määrittämää haarukkaa on kritisoitu paljon, koska rakentamattomien rakennuspaikkojen arvo nousee pääkaupunkiseudulla yli 10 % vuodessa.^lähde?

Pääkaupunkiseudulla oli rakentamatonta tonttimaata oli helmikuun alussa 2007 YTV:n rekistereissä pyöreästi kaksi miljoonaa kerrosneliömetriä kerrostaloasunnoille ja neljä miljoonaa pientaloille.^lähde? Laskettaessa yhdelle henkilölle noin 40 m, on pääkaupunkiseudulla kaavoitettua rakentamatonta rakennusmaata noin 140 000 asukkaalle.

Esimerkkejä rakentamattomien tonttien kiinteistöveroprosentista pääkaupunkiseudulla: Vantaa 1,9 %, Helsinki 1,7 %, Espoo 1,65 %, Sipoo 1,8%, Kauniainen 1,65 %, Kerava 3,00 %.^lähde?

[muokkaa] Voimalaitosrakennuksen kiinteistövero

Ydinvoimaloiden veroprosentti saa olla enintään 2,20 %, ja muiden voimaloiden enintään 1,40 %.^lähde?

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Kiinteistöverolaki 20.7.1992/654
• Tuhannet tyhjät tontit odottavat arvonnousua pääkaupunkiseudulla, Helsingin Sanomat, 14.2.2007.
• Kiinteistöveroprosentit, Verohallinto, 30.12.2005.