Kiinteistö
Wikipedia
Kiinteistö on itsenäinen, valtakunnalliseen kiinteistörekisteriin merkitty maanomistusyksikkö.[1] Kiinteistörekisteriin merkitään kiinteistöinä tilat ja tontit, yleiset alueet, valtion metsämaat, luonnonsuojelulainsäädännön nojalla perustetut suojelualueet, useimmat lunastuksen perusteella erotetut alueet, erilliset vesijätöt ja yleiset vesialueet. Näistä tilat ja tontit ovat tavallisimmin vaihdannan kohteena.
Kiinteistöön kuuluvat sen tilukset eli yksilöity osa maapohjaa. Tilukset voivat olla yhtenä tai useampana erillisenä alueena eli palstana. Kiinteistöön kuuluvat myös sen ainesosat ja tarpeisto. Ainesosia ovat maapohjan substanssi (esimerkiksi multa ja sora) ja kasvu (esimerkiksi metsä ja vilja) sekä kiinteistöön kuuluvat rakennukset.[2] Lisäksi kiinteistöön voi kuulua osuuksia yhteisistä alueista sekä rasiteoikeuksia, jotka sijaitsevat toisen kiinteistön alueella. Tyypillinen rasiteoikeus on tieoikeus.
[muokkaa] Kiinteistötoimitukset
Kiinteistöjaotusta voidaan muuttaa erilaisissa kiinteistötoimituksissa, joita ovat muun muassa lohkominen, halkominen, tilusvaihto ja vesijätön lunastus.
[muokkaa] Kiinteistöjen kauppa
Kiinteistöjen vaihdanta ja käyttö on monin tavoin tarkemmin säädeltyä kuin irtaimen omaisuuden. Kiinteistön kauppa ja lahjoitus on tehtävä kirjallisesti julkisen kaupanvahvistajan läsnä ollessa.[3] Kiinteistön omistukseensa saanut on velvollinen hakemaan lainhuutoa toimivaltaiselta käräjäoikeudelta. Kiinteistön määräalaan sovelletaan monissa suhteissa samoja sääntöjä kuin kokonaiseen kiinteistöön.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Kiinteistönmuodostamislaki 12.4.1995/554
- ↑ Pekka Timonen (toim.): Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään 1, s. 98
- ↑ Maakaari 12.4.1995/540

