Kiinteistövero Suomessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kiinteistövero on Suomessa maan ja sillä olevien rakennusten arvoon perustuva vero, jonka kiinteistön omistaja maksaa vuosittain tontin tai tilan sijaintikunnalle. Vero määrätään sille joka omistaa kiinteistön kalenterivuoden alkaessa. Veron suuruus on kiinteistöveroprosentin mukainen osuus kiinteistön arvosta. Veroprosentin suuruudesta päättää kunnanvaltuusto eduskunnan säätämien ala- ja ylärajojen mukaisesti.

Kiinteistöveron taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuotuinen kiinteistövero otettiin käyttöön vuonna 1993 korvaamaan hajanaista kiinteistöihin kohdistuvaa verotusta. Kiinteistövero korvasi kiinteistöjen harkintaverotuksen, asuntotulon verotuksen ja katumaksun. Samassa yhteydessä poistettiin manttaalimaksu. Sen tuotto on helposti arvioitavissa ja se on kunnalle vakaa ja varma verotuskohde, koska kiinteistöjen määrä on tasainen, ja kasvu kunnan kontrolloitavissa.

Verotuksen toimittaa verovirasto, joka myös vahvistaa kiinteistön verotusarvon eli todennäköisen luovutushinnan. Rakennusten ja rakennelmien, kuten vaikkapa vesivoimalaitoksen, arvona pidetään jälleenhankinta-arvoa, josta tehdään iästä riippuva vähennys. Kiinteistöveroa ei tarvitse maksaa vesialueesta, metsästä, maatalousmaasta eikä puolustusvoimain käytössä olevista kiinteistöistä.

Kiinteistöveron eri muodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinteistöveron määrä vaihtelee kiinteistön käyttötarkoituksen tai rakennusvaiheen mukaan:

Yleinen kiinteistövero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnanvaltuusto voi määrätä yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi 0,60–1,35 %. [1]

Vakituisen asunnon kiinteistövero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakituisia asuntoja koskeva vero on vähintään 0,32 % ja enintään 0,75 %.[2] Vuonna 2010 vain Nummi-Pusula ja Haapajärvi perivät lain salliman maksimin, 0,75 %.

Esimerkkejä[3] veron suuruudesta vuonna 2010:

Asunto-osakeyhtiössä kiinteistövero maksetaan yhtiövastikkeista kertyvällä rahalla, jolloin veron suuruus asuntoa kohden riippuu asunnon jyvitetystä pinta-alasta.

Muun kuin vakituisen asuinrakennuksen kiinteistövero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loma-asuntojen veroprosentin kunta määrittelee itse. Sen on oltava vähintään 0,50% ja enintään 1,00 %.[4]

Yleishyödyllisen yhteisön kiinteistövero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleishyödyllisten yhteisöjen omistamille kiinteistöille kunta voi halutessaan antaa verovapauden. Vero voi kuitenkin olla enintään 1,00 %.[5]

Rakentamattoman tontin kiinteistövero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnanvaltuusto voi määrätä rakentamattomien rakennuspaikkojen veroprosentiksi 1,00 – 3,00 % vuodessa.[6] Suuremmalla prosentilla pyritään saamaan rakentamattomat tontit käyttöön. Lain määrittämää haarukkaa on kritisoitu paljon, koska rakentamattomien rakennuspaikkojen arvo nousee pääkaupunkiseudulla yli 10 % vuodessa.lähde?

Pääkaupunkiseudulla oli rakentamatonta tonttimaata helmikuun alussa 2007 YTV:n rekistereissä pyöreästi kaksi miljoonaa kerrosneliömetriä kerrostaloasunnoille ja neljä miljoonaa pientaloille. Laskettaessa yhdelle henkilölle noin 40 m2, on pääkaupunkiseudulla kaavoitettua rakentamatonta rakennusmaata noin 150 000 asukkaalle.[7]

Esimerkkejä rakentamattomien tonttien kiinteistöveroprosentista pääkaupunkiseudulla: Vantaa 1,9 %, Helsinki 1,7 %, Espoo 1,65 %, Sipoo 1,8%, Kauniainen 1,65 %, Kerava 3,00 %.lähde?

Voimalaitosrakennuksen kiinteistövero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalaitosten veroprosentti vähintään 0,60% ja enintään 2,85%[8]

Ydinvoimaloiden veroprosentti sai vuoteen 2006 saakka olla enintään 2,20 %, ja muiden voimaloiden enintään 1,40 %. Vuodesta 2006 alkaen voimalaitosten enimmäisverokanta on ollut alle 10 MVA:n tuuli- ja vesivoimalaitoksia lukuun ottamatta 2,5 %.[9]

Kiinteistöveron porrastus rakennuksen energiatehokkuuden mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitus on kaavaillut alhaisempaa kiinteistöveroa vähäenergisille rakennuksille. Professori Niku Määttäsen mukaan tämä olisi byrokraattisesti kallista ja ohjauksellisesti tehottomampaa kuin päästöjen tai energian verottaminen, koska jälkimmäinen ohjaa päästövähennykset sinne, missä ne halvimmin onnistuvat.[10][11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Oikeusjärjestys / osa II, v2010, s.120
  2. Oikeusjärjestys / osa II, v2010, s.120
  3. kiinteistöveroprosentit 15.3.2010, verohallinto
  4. Oikeusjärjestys / osa II, v2010, s.120
  5. Oikeusjärjestys / osa II, v2010, s.120
  6. Oikeusjärjestys / osa II, v2010, s.120
  7. Tuhannet tyhjät tontit odottavat arvonnousua pääkaupunkiseudulla. Helsingin Sanomat, 14.2.2007.
  8. Oikeusjärjestys / osa II, v2010, s.120
  9. Heikki Helin: Kiinteistövero: Suuret kaupungit 1993–2007.
  10. Turhaa sähläämistä kiinteistöveron kanssa, Niku Määttänen, 31.8.2009 (luettu 9.11.2009)
  11. Turhaa sähläämistä kiinteistöveron kanssa, osa 2, Niku Määttänen, 14.10.2009 (luettu 9.11.2009)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]