Kioski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helsinkiläinen kioskityyppi on Gunnar Taucherin piirtämä nk. lankarulla makeisten, virvoitusjuomien ym. myyntiin.
Laulaja Rauli Badding Somerjoen muistokohteena Somerolla vaalittu Somerjoen kioski on esimerkki maaseudun puisista kioskeista.

Kioski on perinteisesti pieni myymälä, jossa asiakas asioi luukun kautta. Suomen aukioloaikalaissa[1] kioskiksi katsotaan kaikki alle 100 m² myymälät, joihin myös pienimmät päivittäistavarakaupat lukeutuvat.

Myyntiartikkelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kioskit ovat perinteisesti myyneet juomia, jäätelöä, makeisia, arpoja, lehtiä, tupakkaa, postimerkkejä ja muuta pientä ja hyvin säilyvää tavaraa. Pikaruokaa myyviä kioskeja kutsutaan grillikioskeiksi. Nykyään kioskit ovat ryhtyneet myymään myös tuoretavaraa ja rahalainoja. Vuodesta 1995 on myös keskiolutta saanut myydä kioskeissa, joissa ostokset tehdään sisätiloissa (ns. luukuttomat sisäkioskit).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välimeren ja Lähi-idän alueella kioski (pers. ‏كوشك‎, kushk; turk. köşk; ransk. kiosque) on pieni puutarhapaviljonki, jonka yksi tai useampi seinä on avoin. Suomalainen vastaava on huvimaja. Sana on persialaista alkuperää.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laki vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeen aukioloajoista 28.12.2000/1297

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mäkinen, Anne: Kioski, kipari, kiska, snagari: Helsingin kioskeja 1800- ja 1900-luvulla. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo, 2003. ISBN 952-473-045-6.
  • Mäkinen, Anne: Puistojen koristus ja katutilan kaunistus – Helsingin kioskien historiaa. Tieteessä tapahtuu, 2003, nro 2, s. 19-24. Helsinki: Tieteellisten seurain valtuuskunta. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 23.7.2009.
Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.