Säteilyturvakeskus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
STUK:n logo

Säteilyturvakeskus (lyhenne STUK[1]) on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan kuuluva Suomen säteilyvalvonnasta ja ydinturvallisuusvalvonnasta vastaava viranomainen. Lisäksi STUK on tieteellinen tutkimusorganisaatio, joka selvittää säteilyn esiintymistä, vaikutuksia ja haittojen ehkäisemistä. STUK:n palveluksessa on noin 350 henkeä ja pääjohtajana toimii Tero Varjoranta. STUK:n toimialaan kuuluvat sekä ionisoimaton että ionisoiva säteily. Ensimmäiseen kuuluvat muun muassa UV- ja laservalo sekä radioaallot, jälkimmäiseen muun muassa radon, radioaktiivisuuden ja röntgenlaitteiden synnyttämä säteily. Ydinturvallisuuden alalla STUK valvoo kaikkia Suomessa toimivia ydinlaitoksia, kaikkia ydinmateriaaleja, sekä kansainvälisten sopimusten noudattamista. STUK tekee yhteistyötä EU-maiden ja muiden lähialueiden maiden viranomaisten kanssa sekä kansainvälisten järjestöjen kuten YK:n alaisen Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) ja Kansainvälisen säteilysuojelukomission (ICRP) kanssa. Säteilyturvakeskuksen toiminta-ajatuksena on ihmisten, yhteiskunnan, ympäristön ja tulevien sukupolvien suojelu säteilyn haitallisilta vaikutuksilta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvun puolivälissä oli jo selvästi nähtävissä, että säteilyn ja radioaktiivisuuden käyttö oli Suomessa saavuttamassa sellaiset mittasuhteet, ettei silloinen valvonta ja lainsäädäntö riittänyt takaamaan työntekijöiden ja väestön turvallisuutta. Esimerkiksi röntgenlaitteita oli jo 1955 Suomessa 1637 kappaletta ja niiden parissa työskenteli tuhansia ihmisiä.

1957 eduskunta sääti säteilysuojelulain, jossa määrättiin säteilyn valvontaa varten perustettavan tutkimuslaitoksen. STUK sai alkunsa vuonna 1958 lääkintöhallituksen alaisena Säteilyfysiikan laitoksena (SFL), jonka pääasiallisena tehtävänä oli tarkistaa sairaaloissa käytettäviä säteilylaitteita.

Laitetekniikan ja työtapojen kehittyessä niin potilaiden kuin henkilökunnankin säteilyannoksia pystyttiin tehokkaasti pienentämään. Käytöstä poistettiin sellaisia röntgenlaitteita, joiden käyttötarkoitus ei oikeuttanut saatavaa säteilyannosta. Tällä perusteella lopetettiin esimerkiksi kenkien sovittaminen röntgenkuvauksen avulla.

1950- ja 1960-luvuilla suurvaltojen ilmakehässä tekemät ydinkokeet levittivät havaittavia määriä radioaktiivisuutta kaikkialle maapallolle. Laskeumaa seurattiin ja tutkittiin myös SFL:lla. Toisaalta tiedostettiin ydinaseiden muodostama uhka muuttuneessa maailmanpoliittisessa tilanteessa, joten SFL:lle määrättiin asiantuntijatehtäviä koskien mahdollista säteilyvaaratilannetta. Samalla ydintekniikan rauhanomainen käyttö edistyi maailmalla nopeasti. Ensimmäinen ydinvoimalaitos oli aloittanut toimintansa Neuvostoliitossa jo 1954 ja pian vaikutti selvältä, että ydinvoiman käyttö tulee aikanaan lisäämään ydinteknisen valvonnan tarvetta huomattavasti Suomessakin. Kaikki tämä kasvatti laitoksen työtaakkaa oleellisesti samoin kuin rahoitusta ja henkilökuntaakin.

1962 voimaan tullut ydinkoekieltosopimus näkyi pian pienevänä laskeumana ympäristömittauksissa. Koska luonnon säteily selvästi ylittää keinotekoisten säteilylähteiden väestölle aiheuttaman säteilyannoksen, alettiin luonnonsäteilyyn kiinnittää entistä enemmän huomiota. Vuodesta 1965 on luonnonsäteilyn seuranta kuulunut STUK:n toimialaan. Toiminta aloitettiin kaivosilman radonmittauksilla ja on sittemmin laajentunut koskemaan jopa asuntojen sisäilmaa.

1965 alkoi myös SFL:n valmistautuminen suomalaiseen ydinvoiman käytön valvontaan kun laitos aloitti Loviisaan tulevan ydinvoimalaitoksen ympäristötutkimukset. Suomeen tarvittiin suunnittelukriteerit ja turvallisuusselostekäytännöt ydinvoimalaitoksille. Sellaiset laadittiin pääosin yhdysvaltalaisen Atomic Energy Commissionin (AEC) ohjeista ja määräyksistä saadun mallin mukaan. Varsinaisesti ydinturvallisuusvalvonnasta tuli laitoksen tehtävä vuonna 1968, jolloin se siirrettiin sosiaali- ja terveysministeriön alaiseksi ja nimi vaihtui Säteilyturvallisuuslaitokseksi (STL). Nykyisen nimensä se sai 1984.

Laitos Rakentamislupa Käyttölupa
Loviisa 1 30.6.1971 18.11.1976
Loviisa 2 27.9.1972 15.5.1980
Olkiluoto 1 31.1.1974 6.7.1978
Olkiluoto 2 4.8.1975 1.9.1979
Olkiluoto 3 17.2.2005 (Rakenteilla)

Vuoteen 1980 mennessä kaikki neljä maamme ensimmäisistä ydinvoimalaitoksista oli otettu käyttöön. Painopiste siirtyi rakentamisen valvonnasta käytön valvontaan. Käytön aikana ydinvoimalaitosten turvallisuutta ja valvontaa on kehitetty edelleen esimerkiksi ottamalla käyttöön todennäköisyyspohjaisen turvallisuusanalyysin (PSA) menetelmiä.[2][3]

1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus korosti ympäristövalvonnan merkitystä STUK:n toiminnassa. STUK tutki ensimmäisistä onnettomuuden jälkeisistä päivistä lähtien laskeumaa ja sen merkitystä Suomessa. Seuranta jatkuu edelleen.

Onnettomuus ja Neuvostoliiton hajoaminen korostivat lähialueyhteistyön merkitystä. 1990-luvulle tyypillisiä olivat voimakkaasti kehittyvä ydinturvallisuus ja alan yhteistyö Itämeren alueella. Esimerkiksi STUK toteutti tietonsa Suomeen automaattisesti välittävän säteilyvalvontajärjestelmän Venäjän lähialueilla sijaitseviin ydinvoimalaitoksiin.

Myös ydinjätehuollon valvonta kuuluu STUK:lle. Vuoteen 1996 asti Loviisan voimalaitoksessa käytetty polttoaine kuljetettiin hankintasopimuksen ehtojen mukaisesti jälleenkäsittelyyn takaisin Neuvostoliittoon ja palautettiin siten polttoainekiertoon. Tuolloin Suomessa saatiin kokemusta käytetyn polttoaineen kuljetuksista, joita STUK valvoi.

Lainmuutos kielsi ydinjätteiden maahantuonnin ja maastaviennin 1996, jolloin kävi selväksi että käytetyn ydinjätehuoltoon on saatava kotimainen ratkaisu. Ydinvoimayhtiöt perustivat yhteisyrityksen, Posivan, tutkimaan ja kenties myöhemmin toteuttamaan käytetyn polttoaineen loppusijoittamista. STUK valvoo Posivan työtä ja sen ydinlaitoksia, sekä toimii asiantuntijana kun sen toimintaa koskevia poliittisia päätöksiä tehdään.

Eduskunnan periaatepäätös 2002 viidennen ydinvoimalaitoksen rakentamisen hyväksymisestä palautti ydinvoimalaitoksen suunnittelun rakentamisen valvonnan STUK:n aktiivisen toiminnan piiriin. Samalla tekniikan kehittyminen on monipuolistanut säteilyn käytön valvontaa. Vuodesta 1977 STUK:n toimialaan kuulunut ionisoimattoman säteilyn tutkimus ja valvonta ovat myös kasvava työtehtävä kännyköiden ja muiden radiolaitteiden käytön lisääntyessä Suomessa. Kaiken kaikkiaan säteilyturvakeskuksen toiminta ja tehtävät ovat nykyään laajempia kuin koskaan.

Pääjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säteilyturvakeskuksen ja sen edeltäjien pääjohtajina ovat toimineet seuraavat henkilöt[4][5]:

Titteli vuoteen 1975 johtaja, 1975–1987 ylijohtaja, 1987 alkaen pääjohtaja

STUK nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säteilyturvakeskuksessa työskentelee noin 350 ihmistä, suurin osa Helsingissä. STUK:n Pohjois-Suomen aluelaboratorio toimii Rovaniemellä. STUK:n organisaatioon kuuluvat seuraavat osastot:

  • Johto
  • Hallinto
  • Tietohallinto
  • Tiedotus
  • Valmius
  • Asiantuntijapalvelut (lähialueyhteistyö)
  • Ionisoimaton säteily
  • Ydinvoimalaitosten valvonta
  • Ydinjätteiden ja ydinmateriaalien valvonta
  • Säteilyn käytön turvallisuus
  • Tutkimus ja ympäristövalvonta

STUK:n toimialat esitellään seuraavassa lyhyesti.

Valmius[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakavan säteilyvaaratilanteen todennäköisyys Suomessa on pieni. Koska onnettomuuden riski on kuitenkin olemassa, on siihen varauduttu. STUK:n tehtäviin kuuluu ylläpitää varautumista säteilyvaaratilanteisiin Suomessa ja lähialueilla. STUK:n valmiustoiminnan tavoitteena on vaaran nopea havaitseminen ja tehokkaat toimenpiteen väestön suojaamiseksi säteilyn vahingollisilta terveysvaikutuksilta.

Lähialueyhteistyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähialueyhteistyön tavoitteena on kehittää ydinturvallisuutta Suomea ympäröivällä alueella. Erityisen huomion kohteena ovat Leningradin ja Kuolan ydinvoimalaitokset. STUK on yhteistyössä venäläisten kanssa auttanut kehittämään laitosten turvallisuutta, sen analysointia ja valvontaa.

Ionisoimaton säteily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ionisoimaton säteily, esim. radioaallot, laservalo ja UV-säteily, kuuluvat myös STUK:n valvonnan ja tutkimuksen piiriin. STUK tutkii säteilyn vaikutuksia ja antaa määräyksiä ja ohjeita niiden käyttöön liittyen tarpeen mukaan.

Ydinvoimalaitosten valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinenergialain nojalla ydinvoiman käyttö on Suomessa sallittua vain jos on varmistettu, "että ydinenergian käyttö on ihmisen ja ympäristön kannalta turvallista". Ehdon täyttämiseksi Suomessa toimivien ydinvoimalaitosten turvallisuus tarkistetaan laitoshanketta valmistellessa, laitosta suunniteltaessa, sitä rakennettaessa, ennen käyttöönottoa, käytön aikana ja laitosta huollettaessa. Valvonnan piiriin kuuluvat yhtä lailla laitosten tekniikka kuin laitosoperaattorien toimintatavatkin. Valvonta tapahtuu tarkastuksin, testauksin, satunnaistarkastuksin ja auditoimalla.

Ydinjätteiden ja ydinmateriaalien valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisin sopimuksin on velvoitettu kukin maa pitämään täsmällistä kirjaa ydinmateriaaleistaan sekä tarkastuksin varmentamaan kirjanpidon täsmällisyys. Suomessa tästä toiminnasta huolehtii STUK. Lisäksi IAEA ja Euratom tarkastavat Suomessa olevan ydinaineen ja ydinlaitosten raportoimat tiedot ydinaineiden määrästä ja kuljetuksista. Yhtä lailla STUK:n toiminnan piiriin kuuluu käytetyn polttoaineen varastoinnin, kuljetusten ja loppusijoituksen valmistelun valvonta.

Säteilyn käytön turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säteilyä ja radioaktiivisuutta käytetään hyödyksi monin tavoin teollisuudessa, lääketieteessä, tutkimuksessa ja jopa eräissä kulutustavaroissa. STUK:n tehtäviin kuuluu ohjeistaa ja valvoa tuota käyttöä.

Tutkimus ja ympäristövalvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

STUKin tutkimustoiminnan tavoitteena on säteilyn esiintymistä ja terveyshaittoja koskevan uuden tiedon tuottaminen sekä viranomaisvalvonnan ja valmiustoiminnan tukeminen. Tarkoituksena on säteilyn vahingollisten vaikutusten estäminen ja rajoittaminen. Suomessa on koko maan kattava automaattinen säteilyvalvontaverkko. Mittausasemien tulokset päivittyvät STUKin internetsivuille kerran tunnissa. STUK valvoo ulkoilman radioaktiivisten aineiden pitoisuutta kahdeksalla paikkakunnalla Suomessa. Kerääjissä olevien pumppujen avulla ilmassa olevat hiukkaset kerätään lasikuitusuodattimelle ja suodattimet analysoidaan laboratoriossa. Menetelmällä havaitaan erittäin pienet muutokset säteilytilanteessa. Radon on asuntojen ja työpaikkojen sisäilmassa esiintyvä näkymätön ja hajuton jalokaasu. Radonmittauspalvelu on osa STUKin Tutkimus ja ympäristövalvonta -osastoa.

Uuden ydinvoimalan valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinvoimalan lupaprosessi.

Ydinvoimalaitoksen rakentamisen ja käyttöönoton valmistelu on pitkä prosessi, jonka jokaisessa vaiheessa STUK arvioi ja valvoo hankkeen turvallisuutta. Turvallisuus on ehdoton edellytys kunkin vaaditun luvan saamiselle: periaatepäätökselle, rakentamisluvalle ja käyttöluvalle.

Kun "yleiseltä merkitykseltään huomattavan ydinlaitoksen" rakentamista valmistellaan, vaaditaan ydinenergialain mukaan ensin periaatepäätöstä siitä, onko rakentaminen "yhteiskunnan kokonaisedun mukaista". Tämän päätöksen tekee valtioneuvosto, jolle STUK antaa asiasta omaa toimialaansa koskevan lausunnon. Jos valtioneuvoston päätös on myönteinen, annetaan se tarkastettavaksi eduskunnalle, joka voi halutessaan kumota päätöksen tai jättää sen voimaan.

Seuraavaksi tarkastetaan laitoksen suunnitelmat ja turvallisuusanalyysi, joista STUK antaa jälleen lausunnon valtioneuvostolle. Valtioneuvosto päättää annetaanko laitoksen rakentamiseen lupa. Jos rakentamislupa myönnetään, tulee STUK:n tehtäväksi tarkastaa laitoksen laitteet sekä valvoa rakentamista. Tällä hetkellä FIN5-projekti on tässä vaiheessa.

Kun laitos on rakennettu, seuraa käyttöluvan haku. Jälleen STUK arvioi laitoksen käytön turvallisuuden valtioneuvostolle, joka päättää käyttöluvasta. Jos käyttölupa myönnetään, STUK:n tehtäväksi tulee valvoa ja tarkastaa laitoksen käyttöä ja huoltoa sekä sen laitteita ja henkilökunnan toimintatapoja.

Säteilyturvakeskus uutisissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa käynnistyi keskiviikkona 2.2.2011 suuri kriisiharjoitus, johon osallistui noin 6 000 viranomaista. Harjoituksessa simuloidaan suurta ydinvoimalaonnettomuutta. Suomen Säteilyturvakeskus osallistui harjoitukseen.[6]

Hallitus on antanut asetuksen kolmen sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan asiantuntijalaitoksen yhteenliittymästä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Työterveyslaitos (TTL) ja Säteilyturvakeskus (STUK) muodostavat yhteenliittymän. Tavoitteena on koota alan tutkimustoiminta yhteen ja parantaa tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta.[7]

Ulkoministeriön Venäjän lähialueyhteistyötä koskevassa selvityksessä kiitellään säteily- ja ydinturvallisuusyhteistyötä, jota on koordinoinut Säteilyturvakeskus.[8]

Säteilyturvakeskus järjestää radontalkoot-kampanjan yhdessä Imatran ja Lappeenrannan seutujen ympäristötoimien kanssa. Talkoiden aikana huoneilman radonpitoisuuden mittaaminen on Etelä-Karjalassa kymmenen euroa normaalihintaa edullisempaa. [9]

Säteilyturvakeskus on avannut nettiin ydinturvallisuusohjesivuston, jossa julkaistaan valmisteluvaiheessa olevat säteily- ja ydinturvallisuusohjeet kommentointia varten. Kommentit näkyvät vain STUKin väelle, ellei kommentoija ole antanut erityisesti lupaa kommenttiensa julkaisemiseen.[10]

Marraskuussa 2010 Säteilyturvakeskus lähetti 70 000 matkapuhelimen käyttäjälle kutsun osallistujia matkapuhelimen käytön mahdollisia terveysvaikutuksia koskevaan COSMOS-tutkimukseen. Tutkimukseen kutsutaan kaikkiaan satatuhatta henkilöä kolmen vuoden aikana. [11]

Vuonna 2010 tuotiin julkisuuteen tieto, että eräs säteilyturvakeskuksen tutkija oli harjoittanut tieteellistä vilppiä tutkimuksissa säteilyn vaikutuksista soluihin. Vilppiä alkoi epäillä tutkijan työtoveri toukokuussa 2009. Tutkimuksen aihetta ei ole julkistettu, mutta johtaja Tarja K. Ikäheimosen mukaan kyse ei ollut ydinvoima- tai ympäristötutkimuksesta.[12][13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 1.3.2014.
  2. Todennäköisyyspohjaiset turvallisuusanalyysit (PSA) ydinvoimalaitostenturvallisuuden hallinnassa. STUK 2003
  3. Purho, T.: Todennäköisyyspohjaisen paloanalyysimenetelmän kehittäminen ydinvoimalaitoksella. Diplomityö, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, 2006.
  4. Pääjohtajakunta, s. 230. SKS, Helsinki 2005.
  5. Tero Varjoranta aloitti STUKin pääjohtajana 1.2.2012. STUK. Viitattu 2.2.2012.
  6. Ruotsissa alkoi suuri ydinturmaharjoitus Yle.fi. Viitattu 4.2.2011.
  7. Suomi maksanut pääosan Venäjä-yhteistyöstä laakarilehti.fi. Viitattu 4.2.2011.
  8. Suomi maksanut pääosan Venäjä-yhteistyöstä maaseuduntulevaisuus.fi. Viitattu 4.2.2011.
  9. Kodin radonmittaus alennettuun hintaan Etelä-Karjalassa esaimaa.fi. Viitattu 4.2.2011.
  10. STUKin ydinturvallisuusohjeiden luonnoksia pääsee kommentoimaan Yle.fi. Viitattu 4.2.2011.
  11. Satatuhatta kännykän käyttäjää pohtii terveyttään mediuutiset.fi. Viitattu 4.2.2011.
  12. Tutkijan tulosten vääristely paljastui STUKissa Yle.fi. Viitattu 2.2.2010.
  13. STUK:n tutkija vääristeli säteilytutkimustuloksia hs.fi. Viitattu 2.2.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]