Säteily

Suurin osa sähkömagneettisesta säteilystä on ei-ionisoivaa. Näkyvää valoa suurienergiaisempi röntgensäteily, ultraviolettisäteily ja gammasäteily voivat kuitenkin ionisoida atomin. Jos atomi absorboi sähkömagneettista säteilyä, atomista tulee itse epävakaa. Hiukkassäteilystä alfasäteily ja neutronisäteily voivat tönäistä elektronin pois radaltaan, jolloin atomista tulee positiivisesti varautunut. Elektroni voi puolestaan asettua kiertämään atomia ja tehdä siitä negatiivisesti varautuneen. Ydinsäteily on säteilyä joka on peräisin atomiytimestä. Gamma-, röntgen-, ultravioletti- ja alfasäteilyä syntyy luonnostaan ydinreaktioissa

Säteilyllä tarkoitetaan fysiikassa energian siirtymistä muuttuvan kentän tai irrallisten massallisten hiukkasten avulla säteilijästä ympäristöön. Säteily etenee tavallisesti suoraviivaisesti tyhjiössä ja niissä väliaineissa, joissa kantajakenttä tai -hiukkanen pystyvät etenemään.

Jos säteilylähde on pieni tai pistemäinen suhteessa etäisyyteen ja säteily etenee normaalisti joka suuntaan, säteilyn voimakkuus noudattaa käänteisen neliön lakia. Esimerkiksi käy nuotion valonsäteily, jonka intensiteetti putoaa neljäsosaansa etäisyyden kaksinkertaistuessa, jos etäisyys on paljon isompi kuin nuotion läpimitta. Säteilylähde voidaan myös valmistaa siten, että mainittu laki ei päde. Laserin valo suunnataan tarkasti siten, että valo heikkenee mahdollisimman hitaasti käyttöetäisyyksillä.

Säteilytyyppejä

Säteilyn perustyyppejä ovat:

• Sähkömagneettinen säteily, joka jaetaan aallonpituutensa sekä myös syntytapansa ja vaikutustensa perusteella seuraaviin lajeihin:
  • radioaallot
  • infrapunasäteily
  • valo
  • ultraviolettisäteily
  • röntgensäteily
  • gammasäteily
• Gravitaatiosäteily eli gravitaatioaallot, yleisen suhteellisuusteorian ennustama ilmiö
• Hiukkassäteily, joka koostuu jostakin lähteestä kaikkiin suuntiin suurella nopeudella etenevistä massallisista hiukkasista, esimerkiksi
  • alfasäteily (heliumatomin ytimiä)
  • beetasäteily ja katodisäteet (elektroneja)
  • neutronisäteily
  • neuriinosäteily

Tietyissä olosuhteissa syntyvillä sähkömagneettisen tai hiukkassäteilyn muodoilla on lisäksi erityisnimiä kuten

• lämpösäteily, sähkömagneettista, etupäässä infrapunasäteilyä, joita lähtee kaikista kappaleista sitä enemmän, mitä korkeampi on niiden lämpötila; erityistapauksena mustan kappaleen säteily
• Tšerenkovin säteily, sähkömagneettista säteilyä, joka lähtee väliaineesta suurella nopeudella etenevien sähkövarauksellisten hiukkasten vaikutuksesta
• Hawkingin säteily, oletettua hiukkassäteilyä, jota teorian mukaan lähtee mustista aukoista
• kosminen säteily, avaruudessa esiintyvää hiukkassäteilyä

Ionisoiva säteily

Ionisoiva säteily on sähkömagneettista tai hiukkassäteilyä, jossa yksittäisen hiukkasen tai kvantin energia on niin suuri, että se pystyy ionisoimaan atomeja. Sellaista ovat röntgensäteily sekä radioaktiivisista aineista lähtevät alfa-, beeta- ja gammasäteily.

Säteilyturvallisuus

Monet säteilylajit, erityisesti ionisoiva säteily mutta myös eräät ionisoimattomat sähkömagneettisen säteilyn muodot, ovat terveydellisesti vaarallisia, minkä vuoksi säteilyturvallisuudesta on annettu lain säädöksiä. Toisaalta säteilyä käytetään lääketieteessä myös hyväksi sädehoidossa.

Katso myös

• Radon

Kirjallisuutta

• Wahlström, Björn: Säteileekö? Säteilytietoa arkikielellä. Loviisa: Itä-Uudenmaan paino, 1994. ISBN 951-9114-43-2.

Ydintekniikka