Valtionosuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valtionosuus on valtionosuuslain (1147/1996) ja asetuksen kuntien valtionosuudesta (1271/1996) nojalla Suomen Valtion ja kunnan väliseen kustannustenjakoon säädetty tulojentasausjärjestelmä, jonka tarkoitus on tasata tulopohjassa, kustannusrakenteessa ja palvelutarpeissa olevia kuntien välisiä taloudellisia eroja. Valtionosuudet ovat laskennallisia ja määräytyvät esimerkiksi kunnan väestön ikärakenteen tai opetuksen oppilasmäärien ja eri palveluiden yksikkökustannusten perusteella. Valtionosuuksista vastaavat sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja opetusministeriö. Järjestelmä on osaksi kehitetty siksi, että Valtio on siirtänyt omia tehtäviään kunnille. Valtionosuus koostuu muun muassa:

  • perusosasta
  • kaksikielisyyslisästä
  • taajamarakennelisästä
  • saaristolisästä
  • syrjäisyyslisästä
  • väkiluvunmuutoksen peruslisästä
  • työmarkkinauudistuskompensaatiosta
  • työmarkkinatuen ja toimeentulotuen huomioon ottamisesta
  • rahoitusavustuksesta

Kuntien ja kuntayhtymien laskennalliset valtionosuudet vuonna 2007 ovat noin 6,9 miljardia euroa (20% kuntien tuloista). Nykyinen käyttökustannusten valtionosuusjärjestelmä on ollut voimassa vuodesta 1997 alkaen.

Kaikista eniten suurista kaupungeista kritiikkiä järjestelmää kohtaan on esittänyt Vantaan kaupunki. Kunta joutuu maksamaan valtiolle verotulotasausta keskimäärin 50 miljoonaa euroa vuodessa[1] ja moni Vantaan kunnanvaltuutettu onkin todennut sen osittain romuttaneen kunnan talouden. Valtionosuudet Vantaalla ovat tänä vuonna 71 miljoonaa euroa (2006).[1] Samaan aikaan asukasmäärältään saman suuruiset Turku ja Tampere saavat valtionosuuksia 207 ja 156 miljoonaa euroa.[1] Nykyinen valtionosuusjärjestelmä suosii kuntia, joissa on runsaasti ikäihmisiä. Tästä Suomen lapsi- ja nuorisovaltaisimmat kunnat Vantaa ja Espoo kärsivät. Valtionosuusjärjestelmä on lisäksi hyvin monimutkainen ja siihen on tehty lukuisia tarkistuksia, viimeisimmät vuonna 2006. Vuosina 2006 - 2008 kuntien valtionosuudet nousevat osaksi indeksikorotusten ja muiden muutosten seurauksina noin 400 miljoonaa euroa (Tästä muutoksesta seurasi monissa vauraissa, muita elättävissä kunnissa nopeaa talouden ja palveluiden heikkenemistä - konkreettisimmin se näkyi esimerkiksi kouluruuan huononemisena ja peruspalveluiden muuttamisena tilaaja-tuottaja -malliseksi).

Kunnallisvaaleissa 2008 ehdokkaana ollut tekniikan professori Esko Niemi kritisoi aluepolitiikkaa ja valtionosuusjärjestelmää sen osana. Hän esitti, että jos se lakkautettaisiin, voitaisiin keskimääräistä kunnallisveroa laskea noin kymmenellä prosenttiyksiköllä. Toisinaan järjestelmää on arvosteltu myös siitä, että se vie paljon resursseja elättäjäkuntien omilta palveluilta.

Rakenteeltaan samantapainen järjestelmä löytyy Kanadasta, joskin se tehdään provinssienvälisesti ja tasausmaksut ovat huomattavasti pienimuotoisempia. Myös Tanskassa rikkaat kunnat ovat auttaneet köyhempiä tasauksilla, ja tästä syntynyttä taloudellista ongelmastoa on yritetty ratkaista mm. vuoden 2007 alusta voimaantulleella kuntauudistuksella (aiemmat 296 kuntaa vähenivät määrään 98 ja niiden juridiset tehtävät uudelleenmääriteltiin):

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kuntien valtionosuudet vuonna 2006 hallinnonaloittain 9. tammikuuta 2007. Suomen kuntaliitto. Viitattu 7. maaliskuuta 2007. (suomeksi)