Marraskuun liike

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Marraskuun liike perustettiin Suomessa marraskuussa 1967 vähäosaisten auttamiseksi. Se oli Sadankomitean ohella 60-luvun tunnetuimpia ns. ”yhden asian liikkeitä”. Liike muistetaan sen julkisista tavoitteista kohentaa asunnottomien alkoholistien, mielisairaiden ja vankien elinolosuhteita. Marraskuulaiset vierailivat vankiloissa, järjestivät mielenosoituksia ja tapahtumia, joilla kiinnitettiin huomiota mielenterveys- ja vankeinhoidon epäkohtiin. Marraskuulaisten itsensä mukaan liike oli jatkoa työlle, joka Mathilda Wrede oli aloittanut 1880-luvulla. Liikkeen näkyviä edustajia olivat Ilkka Taipale, Claes Andersson ja Klaus Mäkelä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loka-marraskuussa 1967 pakkasyöt olivat surmanneet Helsingissä 44 asunnotonta miestä. Marraskuun liike oli vaikuttamassa siihen, että Helsingissä avattiin niin sanottu Liekkihotelli sittemmin Lepakko-nimen saaneessa entisessä Suomen Väri- ja Vernissatehtaan varastossa Ruoholahdessa. Yömaja avasi ovensa 5. joulukuuta 1967 [1].

Claes Andersson kertoo kuinka hän päivysti Lepakossa. Marraskuun liike aktiivien mukaan liike opetti yhteiskunnan syrjäyttämisen ja tukahduttamisen mekanismeista. Se opetti myös, että moniin asioihin saattoi vaikuttaa ja muuttaa, kun ryhtyi määrätietoisesti ja optimistisesti toimimaan samanmielisten kanssa.

Marraskuulaiset vierailivat vankiloissa, järjestivät ohjelmailtoja ja keskustelutilaisuuksia vankiloissa, mielisairaaloissa, radiossa ja televisiossa. He järjestivät mielenosoituksia ja tempauksia kiinnittääkseen huomiota mielenterveyshoidon ja vankeinhoidon ilmeisiin epäkohtiin ja julkaisivat luettelon sadasta mielenterveyshoidon, vankeinhoidon ja asuntopolitiikan vakavimmasta epäkohdasta.

Kun vankeja vapautui, marraskuulaiset toimivat heidän valvojinaan. Anderssonin mielestä se oli kiihkeää ja värikästä aikaa. Moni asia muuttui, osa painostuksen vuoksi. Psyykenpotilaiden oikeusturvaa parannettiin ja koko mielenterveyshuolto inhimillistyi. Käsitys psyykkisistä sairauksista suhteellistui ja näkökulma muuttui yhteiskunnalliseksi. Asunnottomille järjestettiin ajan oloon parempia yösijoja ja oma lääkäriasema[2].

Marraskuun liike tyrehtyi 1970-luvun alussa kun liikkeen aktivistit siirtyivät toimimaan puolueiden puitteissa. Marraskuun liike on kuitenkin ollut mallina monelle myöhemmälle vähemmistöjen oikeuksia ajaneelle liikkeelle.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin Sanomat 18.11.2007
  2. Andersson, Claes (2000) Mina tolv politiska år - fragment, minnesbilder, drömmar. WSOY, Helsinki. ISBN 951-0-23624-1

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.