Setelirahoitus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Setelirahoituksella tai määrällisellä elvytyksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa keskuspankki rahoittaa valtiota/valtioita uutta rahaa painamalla tai keskuspankki ostaa/myy esimerkiksi pankkien velkakirjoja. Käytännössä keskuspankki merkitsee taseensa vastaavaa-puolelle valtiolle merkitsemänsä velan sekä taseensa vastattavaa-puolelle uusien setelien arvon, jotka luovutetaan valtion käyttöön. Nykyään ei uusia seteleitä luonnollisestikaan tarvitse painaa, vaan rahoitus merkitään suoraan keskuspankin taseeseen numeroina ja rahat luovutetaan valtion käyttöön tilisiirtona.

Euroopan keskuspankin säännöissä setelirahoitus on kielletty, mutta kiertotietä setelirahoitus onnistuu siten, että keskuspankki myöntää keskuspankkirahoitusta pankeille, jotka edelleen rahoittavat valtioita, mikä tarkoittaisi valtion velkaantumista mutta rahan lahjoittamista pankeille. Todellisuudessa Euroopan keskuspankki onkin lisännyt keskuspankkirahoitustaan pankeille, mutta tämä on tapahtunut enemmänkin pankkijärjestelmän likviditeetin takaamiseksi kuin varsinaisen setelirahoituksen myöntämiseksi.

Euromaat joutuvatkin näin ollen rahoittamaan kulutuksensa joko veroja nostamalla tai ottamalla velkaa markkinoilta. Tämän on mahdollista johtaa Kreikka-tyyppiseen skenaarioon, jossa valtion velkakirjojen korot nousevat radikaalisti, koska Kreikan hallituksen ja keskuspankin ei ole mahdollista olla aina maksuvalmis, toisin kuin valtiot, joilla suvereeni valuutta on (esimerkiksi Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Japani).

Rahan kvantiteettiteorian mukaan rahan tarjonta määrää kansantalouden hintatason, ja näin setelirahoituksen kautta tapahtuva rahan määrän lisäys nostaa hintatasoa ja voi pahimmillaan johtaa hyperinflaatioon.

Historiasta ei ole kuitenkaan löydettävissä yhtään esimerkkiä, jossa pelkkä setelirahoitus olisi johtanut hyperinflaatioon. Esimerkiksi Zimbabwen ja Weimarin tasavallan tapauksessa tuotantokapasiteetin romahtaminen oli ratkaisevaa. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että korkojen nousu ja inflaation kiihtyminen on hillinnyt valtion setelirahoituksen käyttöä, jolloin nykyinen pankkien toiminta keskuspankkien ja valtion välisen setelirahoituksen välikätenä on kyseenalaista. Vaikutusta on myös sillä, onko valuutta kelluvien vai kiinteiden valuuttakurssien järjestelmässä.

Virheelliset tulkinnat setelirahoituksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Setelirahoituksesta on puhuttu virheellisesti siltä osin että pankkijärjestelmän parantunut likviditeetti helpottaisi kestävästi ihmisten likviditeettiä (luotottamista) eli ostovoiman valumista reaalitalouteen. Jos tämä väite pitäisi paikkansa, se tarkoittaisi että lainaa myönnettäisiin huonomman luottoluokituksen asiakkaille tai rahaa annettaisiin ilmaiseksi ihmisille, sillä luottokelpoisilla on jo valmiiksi laina tai he eivät sitä halua.

Yhdysvaltain setelirahoitus 2007-2009 finanssikriisissä ja sen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voidaan myös huomioida, että Yhdysvaltain keskuspankki FED on lisännyt dramaattisesti kierrossa olevien dollareiden määrää, etenkin 2007-2009 finanssikriisin aikana ja sen jälkeen, mutta tämä ei ole silti johtanut Yhdysvaltain liittovaltion velkakirjojen korkojen nousuun, vaan ne ovat pysyneet ennätysalhaisina.

Osittain selitys löytyy siitä, että samanaikainen yksityisen sektorin velan tuhoutuminen vähentää kierrossa olevan rahan määrää. Tämä kuitenkin tarkoittaisi yksityisen sektorin köyhtymistä, mikä ei pidä nykytilanteen valossa paikkansa, eikä myöskään tätä velkaa tuhoutuisi riittäviä määriä suhteessa lisättyjen dollarien määrään.

Toinen osittainen syy on siinä, että Yhdysvallat harjoittaa dollarin kysyntää lisäävää politiikkaa, esimerkiksi sotilaallisin keinoin (öljyntuottajamaiden sotilaalliset interventiot, jotta öljyä ei myytäisi esimerkiksi euroissa tai jossakin muussa valuutassa dollarin sijaan).[1] Tämä on saattanut ajaa Yhdysvallat sotilaallisten toimenpiteiden kierteisiin ympäri maapalloa.[2] Sotilaallinen toimenpide ei välttämättä ole suora hyökkäys, vaan sisäisen hajanaisuuden ruokkiminen hajota ja hallitse -menetelmällä, jossa maan sisäisiä ongelmakohtia korostetaan. Kun kohdemaa on pahasti jakautunut kahtia, syntyy usein konflikti, jota Yhdysvallat lähtee pelastamaan sotilaallisella interventiolla. Myös Al-Qaidaa on väitetty Yhdysvaltojen välineeksi ja syyksi joko hyökätä maahan pelastamaan kansa Al-Qaidalta tai ruokkimaan Al-Qaidalla sisäistä hajanaisuutta hajota ja hallitse -menetelmällä.[3] Välttämättä intervention ei tarvitse olla sotilaallinen, esimerkiksi voisi olla Yhdysvaltalaisen yritysten eduksi kaavailtu vapaakauppasopimus EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. [4][5][6][7] Ydin on dollarin kysyntää lisäävä politiikka.

Kolmas osittainen syy on Yhdysvaltain dollarin huomattava asema vaihdon välineenä[8], mikä on toisaalta kyseenalaista, sillä Yhdysvallat ei käytännössä milloinkaan pysty maksamaan velkaansa takaisin. Tämä taas aiheuttaa sen että on nostettava veroja, lisättävä tuottavuutta tai käytettävä setelirahoitusta. Tällä hetkellä setelirahoitusta käytetään, joten rahaa painetaan kokoajan lisää (eli luodaan itselleen velkaa) maksaakseen mm. velat ja korot, jolloin pitää taas painaa lisää rahaa (eli ottaa velkaa), joka taas saa aikaan kysymyksen suostummeko käyttämään Yhdysvaltain dollaria vaihdon välineenä vai alkaako inflaatio ja korot nousemaan ja Yhdysvaltain maksukyvykkyys heikkenemään ja maailmantalous horjumaan.

Neljäs suurin syy on se, että Kiina on hyväksynyt Yhdysvaltain liittovaltion velkakirjoja ennennäkemättömän määrän.

Viides syy on mahdollisesti se, ettei ihmiset tiedosta mitä raha on ja mikä on heidän asemansa kapitalistisessa talousjärjestelmässä. Toisaalta jos ja kun kaikilla on paljon dollareita, tilanteeseen herätään esimerkiksi suurten tuloerojen, kasvavan eriarvoisuuden, nopean inflaation tai osakkeiden hintojen nousun kautta.

Tilanne on kuitenkin johtanut isoihin maailman talousjärjestelmän vaikeuksiin. Mitä käy jos Yhdysvallat nostaa korkotasoaan? Miten eurokriisi, Kiinan talouden, kehittyvien maiden tai Venäjän talouden ongelmat vaikuttavat tulevaisuuden tilanteeseen ja dollarin asemaan? Myös finanssikriisin aikana ja sen jälkeen korkotasot ovat olleet ennätyksellisen alhaalla niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Toisaalta taas finanssikriisin yksi syy oli matala korkotaso, joten ollaanko nyt luomassa uutta kuplaa ja talouskriisiä? Onko seuraava talouskriisi entistäkin vaikeampi tai pystytäänkö sitä edes hallitsemaan?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. RT: Gaddafi - The Truth About Libya? - Documentary - pt.1 of 5 Video / Education. 22.10.2012. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  2. Wikipedia: Timeline of United States military operations Text. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  3. RT: CIA Agent Exposes How Al-Qaeda Dosen't Exist Video / Variety. 4.01.2012. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  4. HS/ Markus Kröger: Vapaakauppasopimus voi tietää Suomelle ongelmia Mielipide/Vieraskynä. 31.10.2013. Viitattu 15.3.2014. Malline:Fin
  5. YLE: Vapaakauppasopimusten sisällöissä kiistanalaisia kohtia - korporaatiovalta kasvaa patenttioikeuksilla Talous. 22.11.2013. Viitattu 15.3.2014. Malline:Fin
  6. YLE: Kriitikot: Yhdysvaltojen ja EU:n vapaakauppasopimus vaarantaa kansallisen demokratian Talous. 15.11.2013. Viitattu 15.3.2014. Malline:Fin
  7. Taloussanomat: Uusi sopimus voi tuoda Suomelle miljardilaskun Talous. 8.11.2013. Viitattu 15.3.2014. Malline:Fin
  8. Wikipedia: Luettelo maailman 15 käytetyimmästä valuutasta 2013 Variety. Viitattu 15.3.2014. (suomeksi)