Kuivakäymälä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuivakäymälä Puolassa.
Ulkohuusi Pohjanmaalla.
Arkkitehti Georg Theodor von Chiewitzin suunnittelema, Tsaari Aleksanteri II:n vierailua varten rakennettu ulkokäymälä Träskändan kartanossa Espoossa.

Kuivakäymälä on käymälä, jossa jätöksiä ei huuhdota vedellä, vaan ne kerääntyvät astiaan, säiliöön, kasaan tai kuoppaan. Jätökset voidaan jatkokäsitellä eri tavoilla: ne voidaan kompostoida, siirtää pois tai kuivata. Suomessa kesämökeillä, joissa ei ole viemäröintiä, ovat yleisiä kuivakäymälät, joita kutsutaan myös nimityksillä puusee (väännös sanasta WC) ja huussi (ruotsin sanasta hus, ”talo”). Tällainen puusee on usein erillinen rakennus.

Terminologiaa Suomessa ja maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kielen sana ”huusi” (länsimurteissa) ja ”huussi” (itämurteissa) lienee peräisin ruotsin sanasta ”hemlighus” (”salainen talo”), josta on lyhentynyt muoto ”hus”.

Amerikanenglannissa kuivakäymälästä käytetään nimitystä ”outhouse” tai joskus ”backhouse”, jolla tarkoitetaan käymälänä käytettävää pientä aukkoa kuopan tai kuilun kohdalla.

Australiassa kuivakäymälää kutsutaan usein nimellä ”dunny”, ”thunderbox” tai ”earthclosets” erottumaan vesikäymälöistä. Lähiöalueilla, joilla ei ollut viemäröintiä, kuivakäymälää ei rakennettu kuoppaan, vaan käymäläjäte kerättiin isoon tynnyriin, dunny-can, jonka sopimusyritys, nightsoil collector, tyhjensi. Tätä käytäntöä jatkettiin yleisesti esimerkiksi Brisbanen kaupungissa aina 1970-luvun alkuvuosille asti. Kanadassa ja osassa Yhdysvaltoja partiotoiminnassa käytetään kuivakäymälästä usein nimitystä ”kybo”. Tyttöjen partiotoimintajärjestössä, Girl Scouts of the USA, taas terminä usein käytetään sanaa ”biffy”.

Rakenne ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuivakäymälät ovat suunnittelultaan ja rakenteeltaan erilaisia. Usein niillä on kuitenkin seuraavia ominaisuuksia:

  • Erillään pääkulkuteistä hajuhaittojen minimoimiseksi, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä helpon käytettävyyden varmistamiseksi.
  • Seinät ja katto, jotka suojaavat sateelta, tuulelta sekä tarvittaessa osittain kylmältä säältä.
  • Ovi, jossa on usein vessaan liittyvä symboli (Yhdysvalloissa usein puolikuu ja saksassa sydän). Viime vuosisatoina korkeamman standardin omaavat tavernat alkoivat käyttää maskuliinia tai feminiiniä (his/hers) erottelemaan kuivakäymälöitä. Koska suurin osa ihmisistä oli lukutaidottomia, käytettiin usein vanhoja maskuliinisuuden symbolia aurinkoa ja feminiinistä kuuta.
  • Läntisissä kulttuureissa kuivakäymälässä on ainakin yksi istuimellinen reikä.
  • Itämaisissa kulttuureissa on usein reikä lattiassa, jonka ylle käyttäjä kyykistyy.
  • Huussi sijaitsee yleensä mahdollisimman kaukana vesilähteistä saastumisen välttämiseksi.
  • Huussissa käytetään yleensä vessapaperia. Myös erilaiset puiden lehdet olivat yleisesti käytössä ennen paperin yleistymistä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ronald S. Barlow: The Vanishing American Outhouse, Windmill Publishing 1992. ISBN 0-933846-02-9.
  • Esa Kero ja Juhani Seppovaara: Huussi. RAK 1994. ISBN 952-9687-45-1 (sid.).
  • Raimo Lilja, Marianne Hyttinen-Lilja: Kompostikäymälän rakentaminen ja käyttö. Suomen luonnonsuojeluliitto 1991. ISBN 951-95439-8-8 (nid.).
  • Sirkka Malkki: Kompostikäymäläopas. Työtehoseura 1995. ISBN 951-788-221-1 (nid.).
  • Korhonen, Taro & Nousiainen, Miika: Paskakirja. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-941-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuivakäymälä.