Punakärpässieni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Punakärpässieni
Amanita muscaria 3 vliegenzwammen op rij.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Helttasienet Agaricales
Heimo: Kärpässienet ja limalakit Amanitaceae
Suku: Kärpässienet Amanita
Laji: muscaria
Kaksiosainen nimi
Amanita muscaria
(L.) Lam.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Punakärpässieni Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Punakärpässieni Commonsissa

Punakärpässieni (Amanita muscaria, aikaisemmin "punainen kärpässieni"[2][3]), joskus lyhyesti kärpässieni, on myrkyllinen sieni. Se on myös Suomen yleisin myrkkysieni. Omintakeisen punavalkoisen värityksensä ansiosta punakärpässieni on helppo tunnistaa. Punakärpässieni on koivun ja männyn juurisieni.[4]

Kärpässieni-nimi juontaa juurensa historiallisiin aikoihin, jolloin teollisesti valmistettua hyönteismyrkkyjä ei ollut vielä keksitty. Kärpässienestä tehtiin hyönteismyrkkyä paloittelemalla se ja liottamalla maidossa. Maito houkutteli paikalle kärpäsiä, jotka kuolivat maitoa juotuaan.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasta noussut yksilö
Melko nuori yksilö
Punakärpässieni alapuolelta. Kuvassa näkyy jalan tyvessä oleva tuppi
Nuoren punakärpässienen halkileikkaus, jossa näkyy suojuksen ja helttojen rakenne

Punakärpässienen lakki on väriltään punainen ja siinä on valkoisia täpliä. Lakin väri voi vaihdella oranssin suuntaan.[5] Täplät ovat jäänteitä suojuksesta, ja ne voivat irrota esimerkiksi sateen vaikutuksesta.[6]

Nuori punakärpässieni on pieni, maamunan näköinen pallo, jonka yllä on valkoinen tai kellertävä suojus. Pinnan rikkomalla paljastuu kuitenkin punainen väri. Kun sieni kasvaa tarpeeksi, suojus murtuu ja punainen lakki tulee esiin. Suojuksen jäänteet jäävät jalkaan kiinni: kärpässienessä näkyy siksi jalassa rengasmainen, riippuva sukka. Helttoja suojannut osa suojakerroksesta on siis kärpässienen jalassa renkaana ja lakin pintaa suojannut pilkkuina.[7][6]

Punakärpässieni voi kasvaa jopa parinkymmenen sentin korkuiseksi. Sienen kasvaessa sen lakki laajenee jopa lähes parikymmentäsenttiseksi ja muuttuu laakeaksi. Vanha kärpässieni vaalenee ja kellastuu. Punaisen kärpässienen heltasto ja jalka ovat valkoiset. Jalan tyvi paksuuntuu ja voi olla pitkäkin.[7]

Kärpässienen malto on valkoista, mutta voi kellertää pintakelmun alla. Punakärpässieni tuoksuu heikosti.[6] Punakärpässieni muistuttaa pantterikärpässientä ja ruskokärpässientä. Ne sisältävät monia samoja myrkkyjä kuin punakärpässieni; pantterikärpässienessä niitä tosin on huomattavasti suurempina pitoisuuksina.[8] Nuoren sienen voi pallomaisen muotonsa vuoksi sekoittaa esimerkiksi tuhkeloihin.[6]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punakärpässieni esiintyy kautta pohjoisen pallonpuoliskon Britteinsaarilta Itä-Siperiaan ja Pohjois-Amerikkaan mänty-, kuusi-, koivu- ja pihtametsissä. Se on levinnyt myös eteläiselle pallonpuoliskolle, missä se tavallisesti kasvaa istutetuissa mäntymetsissä. Punakärpässieni voi muodostaa sienijuuren lukuisten eri puulajien kanssa. Uusilla alueilla se voi muodostaa symbioosin paikallisten lajien kanssa, esimerkiksi eukalyptusten kanssa Australiassa.[9] Kärpässientä on kuitenkin lähes mahdoton viljellä[10]. Suomessa punakärpässieni on yleinen koko maassa niin metsissä kuin pihoissa ja puistoissakin. Kärpässieniä löytää Suomessa keskikesästä eteenpäin[6].

Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokonaan auennut yksilö

Punakärpässieni on myrkyllinen. Se sisältää useita myrkyllisiä ja huumaavia aineita, joista tärkeimmät ovat iboteenihappo ja erityisesti sen hajoamistuote muskimoli. Muita myrkkyaineita ovat muun muassa muskariini ja muskatsoni. Sienessä on epäilty olevan pieniä määriä atropiinia ja bufoteniinia, mutta väitteen paikkansapitävyyttä ei ole pystytty osoittamaan. Punakärpässienen syöminen vaikuttaa keskushermostoon ja psyykeen aiheuttaen myrkytysoireita ja harhoja. Keskeisin myrkky on muskimoli, joka toimii keskushermostossa GABAA-reseptoreiden selektiivisenä agonistina. Punakärpässienen myrkyt ovat vesiliukoisia, joten sienen voi periaatteessa ryöpätä. Näin on toimittu aikoinaan Venäjällä, jossa perusteellisesti ryöpättyjä punakärpässieniä on käytetty ruokasieninä.[11][7][12][8]

Iboteenihappo aiheuttaa huimausta, pyörrytystä, hallusinaatioita ja sekavuutta. Oireet alkavat ½–3 tuntia syömisestä ja kestävät 8–12 tuntia. Muskariini taas aiheuttaa vatsavaivoja, ripulia, hikoilua ja pupillin supistumista. Oireet alkavat 15 minuutin – 2 tunnin päästä syömisestä ja jatkuvat 4–12 tuntia.[13]

Punakärpässienen myrkyllisyys riippuu alueesta, vuodenajasta ja muunnoksesta. Pahimmillaan myrkytys voi olla tappava[14]. Vaikka sienen myrkkyjä voi tuhota keittämällä, sientä ei ole syytä käyttää ravinnoksi. Varsinkin pienille lapsille punakärpässienen aiheuttama myrkytys on hengenvaarallinen.[15]

Punakärpässienen on todettu aiheuttaneen kuolemantapauksia Pohjois-Amerikassa[14], mutta yleisesti ottaen ne ovat todella harvinaisia. Osassa tapauksista punakärpässieni on tosin saatettu sekoittaa pantterikärpässieneen, jonka myrkyt ovat punakärpässientä vastaavia, mutta esiintyvät suurempina pitoisuuksina ja saattavat aiheuttaa vakavamman myrkytystilan. Myrkytyksen aiheuttamia kolinergisiä oireita voi hoitaa atropiinilla[16]. Punakärpässienen myrkyt ovat täysin erilaisia kuin esimerkiksi valkokärpässienen, jonka aiheuttama myrkytys on tappava.

Suomessa Myrkytystietokeskuksen tiedossa on muutamia tajunnan heikkenemiseen ja tajuttomuuteen johtaneita myrkytyksiä. Punakärpässieni on yleensä ollut toiseksi yleisin sieni, jota Myrkytystietokeskukseen tulleet sienikyselyt koskevat. Vuonna 2006 punakärpässientä koskevia myrkytyskyselyjä tuli 77.[17]

Punakärpässieni kansanperinteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punakärpässientä on käytetty kansanlääketieteessä niveltulehdusten hoitoon esimerkiksi Venäjällä.[18][19]

Lukuisat lähteet kertovat myös punakärpässienen šamanistisesta ja huumaavasta käytöstä.[19][9][20] Ainakin Koillis-Siperian korjakit ja tšuktšit ovat käyttäneet sientä päihteenä. Lappalaisten on kerrottu juoneen sieniä syöneiden porojen virtsaa: sienen huumaavia aineita erittyy virtsaan runsaasti, mutta myrkyllisten aineiden pitoisuus on enää vähäinen.[21] Intian muinaisissa pyhissä Rigveda-kirjoituksissa mainitun Soma-rituaalijuoman ollaan epäilty olleen valmistettu punakärpässienestä.[19] Kärpässientä on myös käytetty kärpäs- ja ludemyrkkynä liuottamalla sitä maitoon.[22]

Viikinkien on väitetty syöneen kärpässieniä saavuttaakseen taisteluissa niin sanotun berserkkitilan. Väite on kuitenkin kyseenalaistettu osin siitäkin syystä, että punakärpässienen vaikutukset ovat keskushermostoa lamaavia.[23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 2.9.2008
  2. Myrkkysienet, Suomen Sieniseura
  3. Sienet koppaan! Kotus
  4. Pertti Salo, Tuomo Niemelä ja Ulla Salo: Suomen sieniopas, s. 92. Kasvimuseo ja WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
  5. Salo - Niemelä - Salo: ”Kärpässienet ja ukonsienet”, Suomen sieniopas, s. 92. Helsinki: Luon nontieteellinen keskusmuseo - Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
  6. a b c d e Punainen kärpässieni Evira.
  7. a b c Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 86. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
  8. a b Kärpässieni Lycæum – Entheogenic Database & Community.
  9. a b Amanita muscaria Herbarium Rooseveltensis Amanitarum
  10. Soma - Johdatus Psykoaktiivisten Kasvien Historiaan ja Ominaisuuksiin (Soma: Punakärpässieni) Lycæum.
  11. Sienestäjän tietokirja, 4. painos, 1996, s. 160; toim. Anna-Liisa Laurila
  12. Koulu, Markku & Tuomisto, Jouko: Farmakologia ja toksikologia. Medicina Oy, 2007. Sienimyrkytykset (PDF).
  13. Oireet Ympäristökeskus
  14. a b Piering W.F & Bratanow, N.: Role of the Clinical Laboratory in Guiding Treatment of Amanita virosa Mushroom Poisoning: Report of Two Cases (johdannossa viite A. muscariaan) CLIN. CHEM. 36/3, 571-574 (1990).
  15. Arno Forsius: Lääketiedettä — kulttuuria — ihmisiä Viitattu 30. heinäkuuta 2007.
  16. Koulu & Tuomisto: Farmakologia ja toksikologia. Medicina Oy, 2007. Kolinergisiä muskariinireseptoreita salpaavat aineet (PDF).
  17. Kalle Hoppu: Sienimyrkytykset ja niiden hoito 2011 (PDF) Suomen Lääkärilehti 27-31/2008 vsk 63. Viitattu 3. elokuuta 2011.
  18. Robert Scheer: History And Background Of Amanita Muscaria Mushrooms Ezine articles.
  19. a b c Robert Scheer: History and Background of Amanita Muscaria Mushrooms new Age Information
  20. Arkistojen aarteita: Šamaanien sieni Suomen Luonto 3.9.2013. Viitattu 3.9.2013.
  21. Hämeen-Anttila, Jaakko: Trippi ihmemaahan: huumeiden kulttuurihistoria, s. 186. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-27259-5.
  22. Fly agaric (Amanita muscaria) ARKive
  23. Fly Agaric World

Aiheesta muualta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]