Päihdepolitiikka

Päihdepolitiikka on yhteiskunnan harjoittamaa politiikkaa, jolla pyritään ohjaamaan yksilöiden päihteiden käyttöä. Usein päihdepolitiikan pyrkimyksenä on rajoittaa päihteiden käytöstä yksilölle ja yhteiskunnalle koituvia haittoja. Päihdepolitiikassa käytettyjä menetelmiä ovat esimerkiksi ostorajoitukset, suorat kiellot, haittaverot, valistus ja haittojen vähentäminen.

Historia

Ihmiskunta on käyttänyt erilaisia päihdyttäviä aineita, päihteitä historiallisista ajoista alkaen. Varhaisissa kulttuureissa tunnettiin monia luonnonyrttejä, joita käytettiin sekä niiden parantavien että päihdyttävien vaikutusten takia. Luonto on täynnä erilaisia eliöitä yksisoluisista bakteereista levien, sienten ja kasvien kautta eläimiin. Kaikissa elävissä organismeissa esiintyy erilaisia yhdisteitä vaihtelevina pitoisuuksina. Monet näistä yhdisteistä ovat elintärkeitä ja ihminen käyttää niitä ravinnokseen, toisilla taas on erityisiä lääkinnällisiä vaikutuksia joiden vuoksi niitä käytetään erilaisten sairauksien hoitoon. Jotkin näistä aineista ovat eri tavoin psykoaktiivisia ja niitä voidaan käyttää päihtymistarkoituksessa.

Erilaisten luonnontuotteiden käyttö päihteenä vaihtelee maantieteellisesti ja kulttuurillisesti. Alkoholista, kofeiinista ja nikotiinista on muodostunut länsimaisten teollisuusyhteiskuntien kulttuuripäihteitä, joita käytetään erilaisiin tarkoituksiin: alkoholia rentoutumiseen ja vapautumiseen, kofeiinia piristymiseen ja suorituskyvyn lisäämiseen, nikotiinia sekä rentoutukseen että virkistykseen.

Tiettyihin arabikulttuureihin on aikaisemmin kuulunut kannabiksen ja oopiumin käyttö. Islamin voimistuminen on muuttanut tilannetta. Alkoholikielto on islamissa ehdoton ja se käsittää myös kiellon valmistaa, kuljettaa, käsitellä ja myydä alkoholipitoisia juomia, sekä kiellon osallistua tilaisuuksiin, joissa tarjoillaan alkoholia.^lähde? Alkoholia sisältävät lääkkeet ovat sallittuja vain, jos vastaavaa alkoholitonta lääkettä ei ole. Kaikki, mikä sumentaa aisteja ja ajattelukykyä on haram (kielletty), ja tämä sääntö pätee myös huumeisiin, kuten esimerkiksi marihuana, kokaiini, oopiumi ym. Niiden kaikenlainen käyttö, kuten alkoholinkin, on kiellettyä.

Andien vuoristossa kokapensaan lehtien pureskelu vastaa länsimaisen kulttuuripiirin kahvin käyttöä.

Päihdepolitiikalla on aina ollut myös taloudelliset motivaattorit. Usein päihteitä on kielletty päihdekaupan pitämiseksi hallitsijan käsissä. Kieltoja on usein perusteltu halulla ehkäistä päihteiden käytöstä koituvia ongelmia ja haittoja.

Päihdepolitiikan malleja

Vapaa saatavuus

Päihteiden vapaalla saatavuudella tarkoitetaan järjestelmää, jossa päihteen myynti on vapaata, eikä kaupalle ole olemassa rajoittavia määräyksiä. Esimerkiksi kahvin kauppa noudattaa vapaan saatavuuden mallia.

Kontrolloitu saatavuus

Kontrolloidun saatavuuden mallissa on lainsäädännöllä asetettu eriasteisia velvoitteita päihteiden myyjälle. Myynti voi olla luvanvaraista ja myynnille voidaan asettaa erilaisia kriteereitä, kuten ikärajoja. Esimerkiksi tupakan ja mietojen alkoholijuomien myynti on sallittu vain yli 18-vuotiaille. Alkoholin anniskelupaikkojen, kuten baarien ja ravintoloiden tulee täyttää lain määräämät kriteerit voidakseen anoa anniskeluoikeuksia ja myydä alkoholijuomia.

Myös reseptilääkkeiden kohdalla noudatetaan kontrolloidun saatavuuden periaatetta. Esimerkiksi mielialalääkkeiden hankkimiseksi käyttäjällä tulee olla lääkärin määräys ja ostoon oikeuttava resepti. Myös kerralla hankittavien lääkkeiden määrää voidaan rajoittaa.

Täyskielto

Päihteiden käyttöä voidaan pyrkiä kontrolloimaan täyskiellon avulla. Täyskiellolla tarkoitetaan tilannetta, jossa päihteen tuotanto, jalostus ja kauppa on kiellettyä. Toisinaan myös hallussapito voidaan kieltää.

Esimerkiksi tupakasta valmistettavan nikotiinipitoisen nuuskan tuotanto, valmistus ja kauppa ovat Suomessa tupakkalain mukaisesti kiellettyjä. Huumausainelaissa määrätään suuri joukko päihteitä huumausaineiksi, ja niiden tuotanto, jalostus, maahantuonti, kauppa ja hallussapito on kiellettyä. Laissa voidaan sallia määrättyjen aineiden käyttö muun muassa lääketieteellisiin tai teollisiin tarkoituksiin.

Haittojen vähentäminen

Monissa valtioissa päihdepolitiikassa toteutetaan joko osittain tai kokonaan haittojen vähentämisen periaatteita. Suomalainen päihdepolitiikka soveltaa kaikkien edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi joiltain osin haittojen vähentämistä, muun muassa tarjoamalla päihderiippuvaisille hoitoa ja neuvontaa.

Päihdepolitiikkaa toteuttava lainsäädäntö Suomessa

Suomessa päihdepolitiikan kehykset säädetään laissa. Lakeja on useita ja käytännössä lainsäädännön toteuttaminen on annettu pääasiassa kunnille ja erilaisille kansalaisjärjestöille, jotka toteuttavat merkittävän osan käytännön päihdepolitiikasta. Tähän tarkoitukseen kunnat ja kansalaisjärjestöt saavat rahoitusta valtiolta. Rahoituksen kohteet ovat nähtävissä Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla.

Seuraavassa luetellaan keskeisimmät päihdepolitiikkaa toteuttavat lait.

Raittiustyölain (828/1982) mukaan raittiustyön tehtävänä on totuttaa kansalaiset terveisiin elämäntapoihin ohjaamalla heitä välttämään päihteiden ja tupakan käyttöä. Yleisten edellytysten luominen raittiustyölle on ensi sijassa valtion ja kuntien tehtävä. Käytännön työn tekemisestä vastaavat pääasiassa kunnat ja järjestöt.

Sosiaalihuoltolain (910/1982) mukaan kunnan on huolehdittava sosiaalipalvelujen järjestämisestä asukkailleen sekä toimittava sosiaalisten olojen kehittämiseksi ja sosiaalisten epäkohtien poistamiseksi.

Päihdehuoltolain (41/1986) mukaan päihdehuollon tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä sekä siihen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja sekä edistää päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta. Päihdehuoltolaki korostaa kunnan vastuuta päihdehuollon järjestämisestä kunnassa ilmenevän tarpeen mukaisesti. Palvelujen järjestäminen kuuluu kuntien sosiaali- ja terveydenhuollolle.

Lastensuojelulain (139/1990) mukaan lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeelliseen ympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun. Kunnan on ryhdyttävä toimenpiteisiin viipymättä, jos kasvuolot vaarantuvat tai jos nuori itse käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään. Lastensuojelulaki ja päihdehuoltolaki mahdollistavat viimeisenä keinona myös huumeiden ongelmakäyttäjän tahdosta riippumattoman hoidon. Esimerkiksi päihdehuoltolaissa tahdonvastaisen hoidon kriteereinä ovat terveysvaara ja väkivaltaisuus, mutta vaihtoehtoon turvaudutaan käytännössä hyvin harvoin.

Kansanterveyslain (66/1972) perusteella kunnan tulee ylläpitää terveysneuvontaa, järjestää työterveyshuolto sekä ylläpitää kouluterveydenhuoltoa.

Työterveyshuoltolain (743/1978) ja siihen liittyvässä muussa lainsäädännössä korostetaan työkyvyn ylläpitoa yhtenä työterveyshuoltotoiminnan päätavoitteista, mihin sisältyy myös päihde/huumeongelmaisen hoitoonohjaukseen tähtäävä toiminta työpaikoilla.

Sosiaali- ja terveysministeriö antoi 1.7.2000 asetuksen opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta buprenorfiinia, metadonia tai levasetyylimetadolia sisältävillä lääkkeillä. Vanhassa määräyksessä ennen jatkuvan korvaushoidon aloittamispäätöstä mahdollisesti käytettävä vieroitushoitokausi oli maksimissaan kaksitoista kuukautta ja varsinaisen korvaushoidon tarpeen arviointi oli rajattu kolmeen yliopistolliseen keskussairaalaan. Uudessa asetuksessa vieroitushoitokausi on rajattu yhteen kuukauteen. Vieroitus-, korvaus- ja uutena hoitomuotona myös ylläpitohoidon tarpeen arviointi laajennetaan kaikkiin yliopistollisiin ja muihin keskussairaaloihin sekä Järvenpään sosiaalisairaalaan.

Terveydenhuollon ammattihenkilökunnasta annetussa laissa (559/1994) esitellään muun muassa terveydenhuollon eettisiä periaatteita, joiden mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön ammattitoiminnan päämääränä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimyksiensä lieventäminen soveltaen yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisesti perusteltuja menettelytapoja.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) mukaan potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.

Mielenterveyslain (1116/1990) perusteella alaikäinen voidaan määrätä omasta tai vanhempiensa tahdosta riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon, jos hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen tai muiden terveyttä tai turvallisuutta.

Rikoslain (19.12.1889/39) avulla voidaan, ehkä hieman yllättäen, myös nykyään toteuttaa päihdepolitiikkaa. Huumausainerikoksia koskevaan lukuun on nimittäin lisätty säännös, jonka nojalla voidaan huumausaineen käyttörikoksesta syytetty henkilö jättää syyttämättä tai tuomitsematta, jos hän on hakeutunut hoitoon päihdeongelmasta selvitäkseen

Kieltolain seuraukset

Päihteiden myynnin täyskiellolla on pyritty estämään laittomiksi määriteltyjen päihteiden, eli huumausaineiden, käytöstä aiheutuvat ongelmat, tavoitteena käytön estäminen. Tästä pyrkimyksestä sekä sen tiukasta valvonnasta ja kovista rangaistuksista huolimatta käyttöä ei yleensä ole pystytty täysin estämään missään päin maailmaa, vaikka arabimaiden kokemukset sekä myynnin että käytön kieltämisestä ovat rohkaisevia. Kiellettyjen päihteiden kaupasta on muodostunut massiivinen harmaa liiketoiminta. Suomella tästä on kokemusta sekä 1930-luvulla voimassa olleen alkoholin kieltolain aikana että varhaisemmin Ruotsin vallan aikana kolmeen eri otteeseen (1756-61, 1767-70 ja 1794-1802) voimassa olleen kahvin kieltolain aikana.

Nykyisin laittomien päihteiden käyttö on noussut ennätyslukemiin. Laittomien päihteiden kaupan arvo on YK:n arvion mukaan 8% maailmankaupasta, ollen toisella sijalla heti asekaupan jälkeen. Suurin osa tästä rahavirrasta ohjautuu järjestäytyneelle rikollisuudelle. Laiton huumekauppa lisää korruptiota ja vähentää kansalaisten lainkuuliaisuutta. Poliisin oikeuksien laajentamisella on pyritty estämään huumekauppaa, mutta heikoin tuloksin.

Uudet lähtökohdat päihdepolitiikassa

Haittojen vähentäminen

Haittojen vähentämisen eli haittojen minimointi -politiikalla (engl. Harm Reduction) tarkoitetaan sellaista päihdepolitiikkaa, jossa lähtökohtana on päihteiden käytöstä koituvien kokonaishaittojen minimoiminen. Suomalainen alkoholipolitiikka noudattaa haittojen vähentämisen periaatteita.

Viime vuosina on maailmalla ryhdytty käyttämään vaihtoehtoisia lähestymistapoja myös laittomien päihteiden käytöstä koituvien haittojen kontrollissa, kun vanhat toimintatavat ovat osoittautuneet heikoiksi tai toimimattomiksi. Monissa valtioissa on siirrytty tai ollaan siirtymässä rikosoikeudellisesta, laittomien päihteiden käyttäjien rankaisemiseen keskittyvästä politiikasta järjestelmään, jossa päihteiden käyttö nähdään lääketieteellis-sosiaalisena ongelmana.

Käytön dekriminalisointi

Dekriminalisoinnilla tarkoitetaan päihteen käyttäjien rankaisemisen lopettamista. Dekriminalisoimalla laittomaksi määriteltyjen päihteiden käyttö pyritään ehkäisemään käyttäjien syrjäytymistä. Dekriminalisointi helpottaa myös hoitoon hakeutumista, kun käyttäjän ei tarvitse pelätä rangaistusta myönnettyään käyttönsä viranomaisille. Käytön dekriminalisoinnin ajatellaan vapauttavan myös poliisin resursseja käyttäjien jahtaamisesta suurempien rikosten selvittämiseen. Dekriminalisoinnin myötä päihteiden käyttö ei ole enää rikosoikeudellinen ongelma vaan sosiaalinen ja lääketieteellinen kysymys.

Neulojen vaihto

Neulojen vaihto-ohjelmat on aloitettu monissa kaupungeissa ja valtioissa ympäri maailman. Vaihto-ohjelmalla pyritään ehkäisemään tartuntatautien, kuten B- ja C-hepatiitin ja AIDSin leviämistä kokaiinia, opioideja tai amfetamiinia suonensisäisesti käyttävien keskuudessa. Samalla käyttäjille tarjotaan terveysneuvontaa ja heitä pyritään ohjaamaan hoitoon. Aloitetuilla neulojen vaihto-ohjelmilla on onnistuttu ehkäisemään merkittävästi tartuntatautien leviämistä aineita suonen sisäisesti käyttävien keskuudessa ja samalla tehokkaasti ehkäisty tartuntojen leviämistä muun väestön keskuuteen.

Vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoito

Vieroitus- ja korvaushoito on Suomessa nykyisin merkittävä osa päihdehuoltoa. Tunnetuin korvaushoidon muoto on tupakoinnin lopettamisessa käytettävät nikotiinivalmisteet, kuten nikotiinipurukumi tai -laastari. Opioideja, kuten heroiinia käyttävien on mahdollista päästä buprenorfiini- tai metadonikorvaushoidon piiriin.

Käyttäjähuoneet

Useissa kaupungeissa eri puolilla Eurooppaa on perustettu käyttäjähuoneita (ns. shooting gallery), joissa kokaiinia, heroiinia ja amfetamiinia suonensisäisesti käyttävät voivat valvotuissa olosuhteissa annostella aineensa sekä saada terveysneuvontaa ja opastusta, jolla pyritään kannustamaan päihdehuollon palvelujen käyttöön. Tähän ratkaisuun on päädytty paikallisten asukkaiden halusta tehdä kaupungin keskustasta turvallisempi ja siistimpi paikka sekä saada hajautettua katujen kulmissa, puistoissa ja asemilla majailevat narkomaanit pois keskustasta. Samalla pyrkimyksenä on ollut siirtää käyttö kaduilta ja puistoista sisätiloihin, jolloin kaduille ei jää lojumaan käytettyjä ruiskuja - ja toisaalta käyttäjällä on mahdollisuus ottaa huumeensa valvotuissa olosuhteissa, jolloin myös yliannoksen riski on pienempi.

Reseptiheroiini

Eräissä maissa on alettu jakaa käyttäjille heroiinia apteekista reseptillä. Reseptijakelun edellytykset vaihtelevat maittain, mutta yleensä vaaditaan pitkää käyttöhistoria ja useita epäonnistuneita vieroitusyrityksiä. Toimenpiteen vaikutuksesta oheisrikollisuus kääntyy laskuun, kun käyttäjän ei tarvitse rahoittaa käyttöään tekemällä omaisuusrikoksia. Reseptijakelun avulla saadaan myös siirrettyä aineiden kauppa valvottuihin olosuhteisiin ja siten vähennettyä laittomilla markkinoilla liikkuvien aineiden määrää ja rikollisjärjestöjen tuloja. Eri muotoisia heroiinin reseptijakelun hankkeita on käynnissä ainakin Sveitsissä, Hollannissa, Englannissa, Saksassa ja Tanskassa.

Pillereiden testaus

Useissa Euroopan maissa on aloitettu ekstaasina myytävien pillereiden testaustoiminta, jolloin viranomaiset voivat aktiivisesti seurata laittomien markkinoiden tilannetta ja toisaalta voidaan pienentää ekstaasin käytöstä aiheutuvia riskejä, kun tiedetään pillerin sisältö. Testaaminen on ainoa keino välttää vaarallisia kemikaaleja sisältävien pillerien nauttiminen ja tästä mahdollisesti seuraava kuolema. Kannustamalla käyttäjiä testaamaan pillerinsä vähennetään vaarallisten pillereiden saapumista markkinoille ja samalla ehkäistään vaarallisia aineita sisältävien pillereiden käytöstä johtuvia terveysongelmia ja kuolemantapauksia.

Varhainen reagointi

Varhaisen reagoimisen eli ns. Early Warning -hankkeilla pyritään seuraamaan tilannetta laittomilla markkinoilla ja mahdollistaa tiedonkulku viranomaisten ja käyttäjien välillä. Projektien pyrkimyksenä on lisätä viranomaisten tietoa markkinoilla liikkuvista aineista muun muassa pillereiden testauspisteiden kautta saatavista tuloksista. Tällä mahdollistetaan nopea reagointi mikäli uusia tai vaarallisia aineita on päässyt markkinoille. Tällaisissa tilanteissa viranomaiset voivat lähestyä käyttäjiä tiedottein ja varoittaa vaarallisista eristä tai jakaa neuvoa riskejä vähentävistä käyttötavoista. Usein Early Warning -projektia toteutetaan käyttäjien vertaisapu -yhdistysten tai käyttäjäyhteisöjen kanssa yhteistyössä. Tällaisia projekteja on käynnissä useissa Euroopan valtioissa ja niitä ollaan käynnistämässä Suomessa.

Kannabiskahvilat

Erityisten kannabiskahviloiden eli ns. Coffee Shopien avulla pyritään erottamaan kannabistuotteiden markkinat kovempien aineiden markkinoista. Kun kannabiksen myynti on keskitetty lisensoituihin ja valvottuihin myyntipisteisiin voidaan seurata myytävän tuotteen laatua ja vähentää sen käytöstä koituvia terveyshaittoja. Samalla ehkäistään kannabiksen käyttäjiä luomasta suhteista diilereihin ja rikolliseen alamaailmaan, joilta saisi myös laittomia päihteitä. Kannabiskahviloita on toiminnassa Alankomaissa ja muutamia on avattu myös Englannissa, Espanjassa, Kanadassa sekä tiettävästi myös Berliinissä.

Uudentyyppistä valistusta

Uudentyyppinen valistus lähtee tavallisen ihmisen arjesta käsin. Esimerkiksi kouluissa voidaan miettiä tapoja, joilla lapset ja nuoret valmennetaan jo ennalta ehkäisevästi henkisesti kohtaamaan päihteiden tarjontatilanteet ja opetellaan jo etukäteen sanomaan tupakalle ja huumeille "Ei".

Nuorten keskuudessa kaduilla huumevalistusta levittävät ovat myös muuttaneet toimintatapojaan faktapohjaisesta enemmän eettis-moraalisiin seikkoihin painottuviksi valistajiksi. Esimerkiksi nuoriin on jonkin verran tehonnut toisten nuorten levittämä valistus siitä, miten huumekauppa on erittäin epäreilua kauppaa, joka riistää kehitysmaita ja jossa välittäjäportaat keräävät hyödyt.

Täysin uutta tämä eettinen näkökulma ei ole. Jo 1970-80-luvuilla suomalaiset terveysviranomaiset kehittivät toimivan ns. nuotiotuli-valistuksen. Viranomaiset toimivat siinä taustalla syöttäen medialle jutun aiheita ("polttopuita", esimerkiksi tiedeartikkeli tupakan haitoista) antaen kansan ja median itse keskustella "nuotion äärellä". Kansalaiset keskustellen päättelivät itse tupakkatehtailla olevan alhaisen moraalin, minkä tupakkatehtaat itse osoittivat todeksi oikeudenkäynneillään ja puheillaan. Tämä osaltaan onnistui laskemaan suomalaisen aikuisväen tupakointiluvut lähes puoleen 30 vuodessa.

Päihdepolitiikka uudella vuosituhannella

Lukuisat päihdepoliittiset uudistukset uudella vuosituhannella koskevat kannabiksen asemaa lainsäädännössä.

Pääartikkeli: Kannabiksen asema lainsäädännössä

Belgia

Vuonna 2001 Belgia dekriminalisoi kannabiksen käytön ja käyttöä varten tapahtuvan hallussapidon. Kannabiskahviloita tai kannabiksen myyntiä ei toistaiseksi kuitenkaan sallita. Trekt uw Plant -järjestö pyrkii ratkaisemaan laittoman myynnin kysymyksen organisoimalla yksittäisten kannabiksen käyttäjien klubeja, jotka kasvattavat kollektiivisesti kasvit klubin vuokraamassa tilassa, periaatteella yksi kasvi/jäsen.

Englanti

Englannissa ilmoitettiin päätöksestä siirtää kannabis luokasta B luokkaan C, samaan muun muassa masennuslääkkeiden kanssa. Uudelleen luokittelun astuessa voimaan keväällä 2004 kannabiksen hallussapidosta ei enää anneta rangaistuksia.

Kreikka

Kreikassa on annettu lakiesitys kaikkien huumeiden käytön dekriminalisoimiseksi. Huumeiden kauppa, välitys ja valmistus, sekä suurempien määrien hallussapito pysyy kuitenkin yhä kiellettynä.

Meksiko

Meksikossa astui 21.8.2009 voimaan laki, joka asettaa tietyn maksimimäärän henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuille huumeille. Tämän määrän puitteissa huumeiden hallussapito ei ole rangaistavaa.

Maksimimäärät ovat kannabikselle 5 grammaa, kokaiinille puoli grammaa, heroiinille 50 milligrammaa, metamfetamiinille 40 milligrammaa ja LSD:lle 0,015 milligrammaa.

Jos viranomaiset löytävät henkilön hallusta sallitun määrän huumeita, häntä kannustetaan hakeutumaan hoitoon. Kolme kertaa sallitusta hallussapidosta narahtaneille hoito on pakollista - mutta laissa ei määritellä rangaistusta, jos henkilö ei suostu hoitoon.

Portugali

Vuonna 2001 Portugali muutti radikaalisti huumepolitiikkaansa siirtymällä käyttäjien rankaisemisesta haittojen vähentämiseen. Ensimmäisenä toimenpiteenä dekriminalisoitiin kaikkien huumeiden käyttö ja hallussapito sekä ryhdyttiin tarjoamaan riippuvuudesta kärsiville hoitoa rangaistusten sijaan. Viisi vuotta lain voimaan astumisen jälkeen vuonna 2006 huumekuolemat putosivat Portugalissa 400 vuosittaisesta tapauksesta 290 tapaukseen. Lisäksi uusien HIV-tartuntojen määrät romahtivat 1400 tapauksesta 400 tapaukseen. Laki siis vähensi huomattavasti huumeiden aiheuttamia terveysongelmia, eikä se lisännyt maan pääkaupungin Lissabonin suosiota huumeidenkäyttäjien keskuudessa. Tutkimuksen mukaan laki ei lisännyt huumeiden käyttöä, joka oli jo ennestään alhaisempaa kuin useissa muissa Euroopan maissa. Portugalin liberaali huumepolitiikka on lisännyt suosiota maassa, ja sen tuloksia pidetään kaiken kaikkiaan positiivisina.

Saksa

Saksassa kannabis on käytännöllisesti katsoen dekriminalisoitu useimmissa osavaltioissa. Heroiinin reseptijakelu on aloitettu suurimmissa kaupungeissa.

Sveitsi

Sveitsi, joka on ollut YK:n jäsen vasta vuodesta 2002, eikä kuulu EU:hun, on voinut toteuttaa vapaasti omaa politiikkansa ilman kansainvälisten sopimusten aiheuttamia rajoituksia. Se on laillistamassa kannabiksen käytön ja hallussapidon lisäksi myös sen tuotannon, jalostukset, tukkukaupan ja myynnin. Sveitsissä annetaan vieroitushoidossa epäonnistuneille narkomaaneille ilmaista heroiinia. Tilastojen mukaan palvelu vähentää narkomaanien rikollisuutta.

Tanska

Vuoden 2010 helmikuun puolivälistä lähtien Tanska ryhtyy antamaan narkomaaneille ilmaiseksi heroiinia Kööpenhaminassa, Odensessa ja Esbjergissä. Huumejakelulla halutaan vähentää huumeidenkäyttäjien tekemiä rikoksia. Ruiskujen- ja neulojen vaihto-ohjelmat toimivat useilla paikkakunnilla.

Tšekki

Tšekissä astui 1.1.2010 voimaan lista henkilökohtaiseen käyttöön dekriminalisoiduista päihdemääristä . Listan mukaan henkilöllä saa olla mukanaan alle 15 grammaa marihuanaa (tai viisi kasvia), 5 grammaa hashista, 40 kpl huumaavia sieniä, 5 kpl peyote-kaktuksia, 5 kpl LSD-tabletteja, 4 kpl ekstaasitabletteja, 2 grammaa amfetamiinia, 2 grammaa metamfetamiinia, 1.5 grammaa heroiinia, 5 kpl kokapensaita, 1 gramma kokaiinia. Jos henkilöllä on marihuanaa enemmän kuin sallittu määrä voi rangaistus olla enintään vuosi vankeutta. Muiden aineiden kohdalla rangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Huumekaupasta on kovemmat rangaistukset.

Uruguay

Kannabiksen käyttö ja hallussapito omaa käyttöä varten ei ole laitonta Uruguayssa, mutta kasvatus ja myyminen ovat. Vuonna 2012 Uruguay ilmoitti että aikoo perustaa maailman ensimmäisen marijuanaa myyvän valtionyhtiön. Yhtiö tuottaisi ja myisi kannabista suoraan kuluttajille. Kauppa olisi valvottua ja vain aikuiset Uruguayn kansalaiset voisivat rekisteröityä asiakkaaksi. Kannabista saisi ostaa 30g kuussa asiakasta kohden. Kaikki, jotka ostaisivat marihuanasavukkeita enemmän kuin laissa säädetyn enemmäismäärän, ohjattaisiin vieroitushoitoon. Kaupasta saadut rahat käytettäisiin vieroituksen rahoittamiseen. Uruguayssa arvellaan olevan 150 000 kannabiksen säännöllistä käyttäjää, mikä on noin 5% Uruguayn väestöstä. Uruguayn hallitus on laskenut että se tarvitsisi 150-200 hehtaaria maata, täyttääkseen nykyisen 27 tonnin vuotuisen kannabiskysynnän. Uruguayn vuosittaisen laittoman kannabiskaupan arvon arvioidaan olevan 75 miljoonaa dollaria. Uruguayn hallituksen mukaan ratkaisulla tähdätään väkivallan vähentämiseen, voittojen viemiseen järjestäytyneeltä rikollisuudelta, käyttäjien terveysriskien vähentämiseen ja kovien huumeiden käytön vähentämiseen. Aloitteen esitellyt puolustusministeri Eleuterio Fernandez Huidobro sanoi: "Uskomme, että tiettyjen aineiden kieltolaki luo enemmän ongelmia kuin aine itsessään."

Tulevaisuuden näkymiä

Yhdysvalloissa Washingtonin osavaltiossa juristien, lääkärien ja apteekkareiden muodostama koalitio vaati huumesodan lopettamista ja huumepolitiikan radikaalia muuttamista. Kyseessä on ensimmäinen viranomaisten tekemä vetoomus huumepolitiikan muuttamiseksi USA:ssa. Obaman huumetsaari Gil Kerlikowske on ilmoittanut, että USA:n liittovaltio aikoo lopettaa "huumeiden vastaisen sodan" -politiikan.

Eurooppalaiset kansalaisjärjestöt ovat myös olleet aloitteellisia huumepolitiikan liberalisoinnin suuntaan vaatimalla Euroopan Parlamenttia tutkimaan sen toimivuutta. Tähän vaatimukseen vastattiin tutkimuksella, jonka tulokset julkaistiin 10. maaliskuuta 2009 julkaistussa Reuter-Trautmann raportissa. Tutkimuksessa havaittiin lukuisia ongelmia ja todettiin politiikan olevan pääosin tehotonta. Koska tulokset osoittivat harjoitetun huumepolitiikan olevan täysin tehotonta, poliittisesta paineesta johtuen raportti vaiettiin kuoliaaksi, eikä sitä otettu järjestöjen vaatimuksista huolimatta poliittiseen keskusteluun. Raportin pohjalta kansalaisjärjestöt vaativat edelleen EU:lta huumepolitiikan radikaalia muutosta ja on EU:n kansalaisjärjestöjen vaatimuksen mukaan valmisteltava esitys YK:lle kansainvälisen huumepolitiikan muuttamisesta.

Suomessa Humaania päihdepolitiikkaa RY (HPPRY) ja rekisteröimätön järjestö Kaikki huumeet on laillistettava ajavat haittojen vähentämismallia nykyisen täyskiellon sijaan.

Tupakointia rajoitetaan

Viime vuosina Norjassa, Suomessa, Irlannissa ja New Yorkin osavaltiossa on tupakanpolton täyskielto asetettu työntekijöiden suojelemiseksi kaikkiin työpaikkoihin, mukaanlukien ravintolat. Tupakoinnin täyskiellon laajentamisesta vielä edelleen kattamaan mm. kotipalvelutyötä tekevät keskustellaan laajasti. Aiemmin kansalaiset ja nyt myös USA:n hallitus ovat laittaneet suuret tupakkatehtaat ahtaalle vaatimalla korvauksia tupakan aiheuttamista haitoista.

EU:n laajeneminen toi ongelmia

Alkoholin vapautus keväällä 2004 Euroopan unionin laajenemisen takia on tuonut selviä haittoja esiin. Valistus ei ole purrut ja kansalaisten alkoholin käyttö kasvoi jyrkästi jo koko kevään 2004. Väkivalta, rattijuoppous, huostaanotto-ongelmat ovat lisääntyneet ja entistä juopuneempia näkyy katukuvassa.^{kenen mukaan?} EU:n uusissa itäisissä jäsenmaissa on köyhyyteen liittyen korruptiota sekä tehottomia poliisivoimia johtuen resurssien ja koulutuksen puutteesta. Se yhdessä EU:n jäsenmaiden välisen rajavalvonnan poistumisen myötä ovat helpottaneet kiellettyjen päihteiden sekä ennen kaikkea rikollisen rahan salakuljetusta, veronkiertoa ja rahanpesua. Tätä on pyritty torjumaan esimerkiksi europol-poliisiyhteistyöllä, joka on pääasiassa tiedonvaihtoa EU-maiden poliisien johtotasolla.

Katso myös

• Porttiteoria
• Päihdevalistus
• Raittius

Kirjallisuutta

• Häyry, Heta & Matti Häyry (1997). Elämän ehdot: Bioetiikan, vapauden ja vastuun filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-354-9
• Ehkäisevä päihdetyö STAKES
• Gary Beckerin taloustieteellinen artikkeli, jossa selitetään, että huumeiden hintaelastisuuden takia kieltolaki voi aiheuttaa vain nettohaittaa yhteiskunnalle
• Irti huumeista ry huumeiden käyttöä vastustava yhdistys

Aiheesta muualla

• Sosiaali- ja terveysministeriö -> Huumausainepolitiikka
• Huumausainelaki 30.5.2008/373
• Muutokset Huumausainelakiin
• Muutokset Valtioneuvoston asetukseen huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista
• Fimean luokittelupäätökset