Gammahydroksivoihappo
Wikipedia
| gammahydroksivoihappo | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 4-hydroksibutaanihappo |
| CAS-numero | 591-81-1 |
| SMILES | C(CCC(O)=O)O |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C4H8O3 |
| Moolimassa | 104.11 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoinen jauhe, läpinäkyvä neste |
Gammahydroksivoihappo (tunnetaan myös nimillä gamma-hydroksibutaanihappo sekä katunimillä GHB tai gamma) on orgaaninen yhdiste, jota esiintyy luonnollisesti hyvin pieninä pitoisuuksina muun muassa viineissä, lihassa ja sitrushedelmissä. Gammahydroksivoihappoa käytetään lääkkeenä katapleksian (Yhdysvalloissa ja Suomessa kauppanimellä Xyrem) ja alkoholin vieroitushoitoon. Ainetta käytetään myös laittomana huumausaineena. Gamma-butyrolaktoni eli lakka on gammahydroksivoihapon esiaste.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Gammahydroksivoihappo syntetisoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1960 ja vuonna 1963 huomattiin, että ihmisten aivoissa esiintyy samaa yhdistettä luontaisesti.[1]
Gammahydroksivoihappoa käytettiin 1960-luvulla yleisesti nukutusaineena, mutta myöhemmin sen käytöstä tähän tarkoitukseen luovuttiin tehokkaampien nukutusaineiden korvatessa sen. 1970-luvulla gammahydroksivoihappoa käytettiin narkolepsian hoitoon, mutta käyttö lopetettiin aineen tehottomuuden ja sivuvaikutusten takia. 1980-luvulla ainetta markkinoitiin rasvanpolttajana ja lihasten kehittäjänä.[1]
Vuonna 1990 FDA julisti gammahydroksivoihapon haitalliseksi nautittuna ja sitä sisältävät tuotteet poistettiin myynnistä.[1]
1990-luvulta lähtien ainetta on käytetty päihteenä.
[muokkaa] Käyttötavat
Huumausainekäytössä gammahydroksivoihappo nautitaan yleensä liuoksena (joskus myös rakeina, kapseleina tai jauheena) suun kautta otettuna.
Lääkekäytössä ainetta käytetään liuoksena suun kautta otettuna tai suonensisäisesti.
[muokkaa] Vaikutukset
Suun kautta otettuna aineen vaikutus alkaa yleensä noin 10–20 minuutin kuluttua ja vaikutus kestää noin 1,5–2,5 tuntia.[2] gammahydroksivoihappoa käytetään huumausaineena sen päihdyttävien, rentouttavien ja euforiaa tuottavien ominaisuuksien vuoksi.
Tärkeimpiin vaikutuksiin kuuluvat aistihavaintojen (etenkin tuntoaistin) voimistuminen, hilpeys, psyykkinen stimulaatio, sekä korkeammilla annoksilla motoriikan heikkeneminen. Yliannostus aiheuttaa aluksi pahoinvointia ja pyörrytystä, ja vakavampi yliannostus johtaa yleensä syvään, koomaa muistuttavaan uneen.
[muokkaa] Farmakokinetiikka
Pieninä pitoisuuksina gammahydroksivoihappo stimuloi aivojen dopamiinin eritystä, mikä selittää aineen aiheuttaman euforian tunteen ja stimulaation. Korkeammilla annoksilla aine aktivoi aivojen GABAB reseptoreja johtaen dopamiinin aktiivisuuden laskuun aiheuttaen aineen aiheuttaman sedatiivisen vaikutuksen.[3]
Gammahydroksivoihappo nostaa kehon kasvuhormonipitoisuuksia väliaikaisesti.[4]
[muokkaa] Haittavaikutukset
[muokkaa] Akuutit haitat
Gammahydroksivoihapolla on useita akuutteja haittavaikutuksia, kuten motoriikan heikkeneminen, muistin heikkeneminen, sekavuus, uneliaisuus ja huimaus. Suuremmilla annoksilla saattaa esiintyä pahoinvointia, oksentelua, kouristuksia, verenpaineen laskemista, sydämen lyöntitiheyden hidastumista, hengityksen hidastumista, aistiharhoja, tajuttomuus tai jopa kooma. Pahoinvointi ja uneliaisuus saattavat aiheuttaa aspiraatioriskin, eli vaaran tukehtua omaan oksennukseen. gamma-Hydroksibutaanihapon ja muiden depressanttien (erityisesti alkoholin) yhteiskäyttöä tulee välttää hengityslaman ja aspiraatioriskin takia.
[muokkaa] Pitkäaikaiset haitat
Gammahydroksivoihapon ei ole havaittu aiheuttavan pysyviä vaurioita pitkäaikaisessakaan käytössä, ja aineen runsaasta käytöstä johtuvat jälkioireet, kuten univaikeudet katoavat ajan myötä käytön lopettamisen jälkeen. Gammahydroksivoihapon riippuvuuspotentiaalista ei ole varmaa tietoa, mutta yksittäistapauksia psyykkisestä ja fyysisestä riippuvuudesta on tavattu.[5]
[muokkaa] Lainsäädäntö
Gammahydroksivoihappo luokitellaan Suomessa huumausaineeksi, eikä sitä saa toimittaa yksityishenkilöille ilman lääkemääräystä. Kansainvälisesti yhtenevää luokittelua ei ole.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 http://www.cesar.umd.edu/cesar/drugs/ghb.asp
- ↑ http://www.erowid.org/chemicals/ghb/ghb_effects.shtml
- ↑ http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez?Db=pubmed&Cmd=ShowDetailView&TermToSearch=1847191
- ↑ http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez?Db=pubmed&Cmd=ShowDetailView&TermToSearch=9373886
- ↑ http://www.erowid.org/chemicals/ghb/ghb_addiction.shtml

