Gammahydroksivoihappo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gammahydroksivoihappo

4-Hydroxybutansäure - 4-Hydroxybutanoic acid.svg GHB-3D-balls.png

Tunnisteet
IUPAC-nimi 4-hydroksibutaanihappo
CAS-numero 591-81-1
SMILES C(CCC(O)=O)O
Ominaisuudet
Molekyylikaava C4H8O3
Moolimassa 104,11 g/mol
Ulkomuoto Valkoinen jauhe,
läpinäkyvä neste
GHB-jauhetta.

Gammahydroksivoihappo (tunnetaan myös nimillä gamma-hydroksibutaanihappo sekä katunimillä GHB tai gamma) on orgaaninen yhdiste, jota esiintyy luonnostaan hyvin pieninä pitoisuuksina muun muassa viineissä, lihassa ja sitrushedelmissä. Gammahydroksivoihappoa käytetään lääkkeenä katapleksiaan (Yhdysvalloissa ja Suomessa kauppanimellä Xyrem)lähde? ja alkoholin vieroitushoitoon. Ainetta käytetään myös laittomana huumausaineena. Gamma-butyrolaktoni eli lakka ja 1,4-butaanidioli ovat gammahydroksivoihapon esiasteita.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gammahydroksivoihappo syntetisoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1960 ja vuonna 1963 huomattiin, että ihmisten aivoissa esiintyy samaa yhdistettä luontaisesti.[1]

Gammahydroksivoihappoa käytettiin 1960-luvulla yleisesti nukutusaineena, mutta myöhemmin sen käytöstä tähän tarkoitukseen luovuttiin tehokkaampien ja turvallisempien nukutusaineiden korvatessa sen. 1970-luvulla gammahydroksivoihappoa käytettiin narkolepsian hoitoon, mutta käyttö lopetettiin aineen tehottomuuden ja sivuvaikutusten takia. 1980-luvulla ainetta markkinoitiin rasvanpolttajana ja lihasten kehittäjänä.[1]

Vuonna 1990 FDA julisti gammahydroksivoihapon haitalliseksi nautittuna ja sitä sisältävät tuotteet poistettiin myynnistä.[1]

Käyttötavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huumausaineeksi gammahydroksivoihappoa käytetään yleensä liuoksena (joskus myös rakeina, kapseleina tai jauheena) suun kautta otettuna.

Lääkkeenä ainetta käytetään liuoksena suun kautta otettuna tai suonensisäisesti.

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suun kautta otettuna aineen vaikutus alkaa yleensä noin 10–20 minuutin kuluttua ja vaikutus kestää noin 1,5–2,5 tuntia.[2] Gammahydroksivoihappoa käytetään huumausaineena sen päihdyttävien, rentouttavien ja euforiaa tuottavien ominaisuuksien vuoksi.

Tärkeimpiin vaikutuksiin kuuluvat aistihavaintojen (etenkin tuntoaistin) voimistuminen, hilpeys, psyykkinen stimulaatio sekä korkeammilla annoksilla motoriikan heikkeneminen. Yliannostus aiheuttaa aluksi pahoinvointia ja pyörrytystä. Yliannostus voi johtaa syvään, koomaa muistuttavaan uneen, pulssin hidastumiseen verenpaineen laskuun, kouristuksiin ja hengityksen lamaantumiseen.[3]

Farmakokinetiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pieninä pitoisuuksina gammahydroksivoihappo stimuloi aivojen dopamiinin eritystä, mikä selittää aineen aiheuttaman euforian tunteen ja stimulaation. Korkeammilla annoksilla aine aktivoi aivojen GABAB reseptoreja johtaen dopamiinin aktiivisuuden laskuun aiheuttaen sille tyypillisen sedatiivisen vaikutuksen.[4]

Gammahydroksivoihappo nostaa kehon kasvuhormonipitoisuuksia väliaikaisesti.[5]

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akuutit haitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gammahydroksivoihapolla on useita akuutteja haittavaikutuksia, kuten motoriikan heikkeneminen, muistin heikkeneminen, sekavuus, uneliaisuus ja huimaus. Suuremmilla annoksilla saattaa esiintyä pahoinvointia, oksentelua, kouristuksia, verenpaineen laskemista, sydämen lyönnin hidastumista, hengityksen hidastumista, aistiharhoja, tajuttomuus tai jopa kooma. Pahoinvointi ja uneliaisuus saattavat aiheuttaa aspiraatioriskin, eli vaaran tukehtua omaan oksennukseen. Gammahydroksibutaanihapon ja muiden depressanttien (erityisesti alkoholin) yhteiskäyttöä tulee välttää hengityslaman ja aspiraatioriskin takia.

Pitkäaikaiset haitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gammahydroksivoihapon ei ole havaittu aiheuttavan pysyviä vaurioita pitkäaikaisessakaan käytössä, ja aineen runsaasta käytöstä johtuvat jälkioireet, kuten univaikeudet katoavat ajan myötä käytön lopettamisen jälkeen. Gammahydroksivoihapon riippuvuuspotentiaalista ei ole varmaa tietoa, mutta yksittäistapauksia psyykkisestä ja fyysisestä riippuvuudesta on havaittu.[6]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneet kansakunnat on luokittellut GHB:n huumausaineeksi psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa.[7] Suomessa GHB luokiteltiin huumausaineeksi vuonna 2001.[8] Vuonna 2009 korkein oikeus katsoi GHB:n erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi.[9][10] Sitä ei saa toimittaa yksityishenkilöille ilman lääkemääräystä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]