Hattara (makeinen)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hattarakone

Hattara on hattarakoneella sokerista valmistettua makeaa ainetta. Se koostuu hyvin ohuista, silkkimäisistä sokerisäikeistä. Suurin osa hattarasta on ilmaa: sokeria siinä on vain runsas ruokalusikallinen.[1] Se on hyvin makeaa ja muuttuu kastuessaan tahmeaksi. Suussa se tuntuu pehmeältä ja villavalta kuin pumpuli, mutta liukenee nopeasti. Hattarat värjätään yleensä elintarvikeväreillä. Tyypillisin hattaran väri on vaaleanpunainen.

Hattaroita myydään huvipuistoissa ja muissa huvittelupaikoissa.

Hattaran valmistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hattarakoneessa on keskellä pieni kulho, johon sokeri ja elintarvikeväri kaadetaan. Sokeri kuumennetaan 165 asteeseen, jolloin se sulaa ja kulkee pyörivän liikkeen ajamana pienten reikien läpi suurempaan astiaan, josta laitteen käyttäjä pyörittää jähmettyneitä, lasimaisia sokerisäikeitä tikun tai paperikartion ympärille. Hattaraa myydään yleensä hyvin suurina annoksina, koska suurin osa (98 %) sen tilavuudesta on ilmaa.[1] Normaali hattara on aikuisen päätä suurempi ja näyttää helposti varsinkin lapsen mielestä valtavalta. Hattara ei ole hyväksi hampaille, mutta sisältää silti yllättävän vähän sokeria: tavallisessa hattarassa sokeria on vähemmän kuin tölkillisessä normaalia virvoitusjuomaa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hattara

Pehmeä ja pilvimäinen hattara keksittiin 1800-luvun lopulla, mutta jo paljon aikaisemmin sulatetusta sokerista valmistettiin erilaisia koristeita esimerkiksi jälkiruokiin. Alkeellista hattaraa voidaan valmistaa kastamalla haarukka sulaan sokeriin: kun haarukka vedetään pois, syntyy ohuita sokerisäikeitä. Haarukkaa liikutetaan nopeasti edestakaisin öljytyn, ylösalaisin käännetyn kulhon yläpuolella. Näin saatu massa voidaan pyörittää palloksi ja tarjota muiden jälkiruokien kuten jäätelön kanssa. Tällaista harrastettiin Italiassa jo 1400-luvulla.[2] Valmistustapa sopii esimerkiksi ravintoloihin, mutta suurten kansanjoukkojen hattarannälän tyydyttämiseksi menetelmä on liian työläs ja hidas. Laajamittaiseen kaupalliseen valmistamiseen tarvittiin tehokkaampia välineitä.

Nykyisenlaisen hattaran keksijöiksi on useita ehdokkaita. Ilmeisesti ensimmäisen hattarakoneen keksivät kaksi Nashvillessa asunutta makeisvalmistajaa, William Morrison ja John C. Wharton vuonna 1897. Heidän laitteessaan sokeri kaadettiin kuumennetulle levylle, joka sulatti sen. Levy pyöri hyvin nopeasti, jolloin keskipakoisvoima pakotti sulaneen sokerin pienten reikien läpi. Wharton ja Morrison saivat laitteelleen patentin vuonna 1899. Ensimmäisen kerran sitä käytettiin vuonna 1904 Saint Louisin maailmannäyttelyssä. Keksijät kutsuivat tuotetta nimellä fairy floss ja myivät sitä laatikoissa 25 sentin hintaan annokselta. Tuohon aikaan hinta oli hyvin kallis, puolet näyttelyn pääsymaksusta. Siitä huolimatta hattaraa myytiin näyttelyssä 68 655 laatikollista.[3]

Hattara ei ole juurikaan muuttunut historiansa aikana. Korkeintaan siihen on lisätty uudenlaisia väri- ja makuaineita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta hattara.
  1. a b Hopia, Anu: Miten hattara tehdään? 17.05.2005. Tiede 4/2005. Viitattu 6.1.2007.
  2. Cotton Candy History 11.8.2006. CottonCandy.net. Viitattu 6.1.2007. (englanniksi)
  3. Who invented cotton candy? 7.2.2000. The Straight Dope. Viitattu 6.1.2007. (englanniksi)