Pesukarhu

Wikipedia

Pesukarhu
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Petoeläimet Carnivora Heimo: Puolikarhut Procyonidae Suku: Procyon Laji: lotor
Kaksiosainen nimi
Procyon lotor (Linnaeus, 1758)
Pesukarhun levinneisyyskartta. Punainen väri tarkoittaa sen luonnollisia elinalueita; sininen väri alueita, joille se on istutettu.
Katso myös
Pesukarhu Wikispeciesissä   Pesukarhu Commonsissa

Pesukarhu eli supi (Procyon lotor) on pohjoisamerikkalainen puolikarhuihin kuuluva nisäkäs. Sitä esiintyy istutettuna myös osissa Eurooppaa ja Aasiaa. Eläimen nimitys johtuu sen tavasta "pestä" ruokansa vedessä hankaamalla sitä etukäpäliensä välissä. Ei ole selvitetty, puhdistaako pesukarhu todella ruokaansa vai tekeekö se vain liikkeitä, jotka ihmisestä näyttävät pesemiseltä.

Sisällysluettelo 1 Tuntomerkit 2 Liikkuminen 3 Elintavat 3.1 Elinikä 3.2 Ravinto 3.3 Lisääntyminen 4 Levinneisyys 4.1 Pesukarhut Euroopassa 5 Turkki ja liha 6 Pesukarhut ja ihminen 7 Lähteet 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Tuntomerkit

Pesukarhun tunnusomainen ulkoinen piirre on mustat silmänympärykset, joka saa pesukarhun näyttämään kuin sillä olisi ”rosvon maski”. Lisäksi pesukarhulla on tuuhea harmaa häntä, jossa on 4–10 mustaa raitaa. Pesukarhun turkki on harmaa, ruskea sekä musta riippuen hieman asuinympäristöstä. Etukäpälät muistuttavat hentoja ihmiskäsiä ja tekevät pesukarhusta erityisen taitavan käsistään. Kämmenet ovat erittäin herkät ja pesukarhu käyttää käsiensä tuntoherkkyyttä etsiessään ravintoa. Käpälien tuntoherkkyys on hyvä lämpötilasta riippumatta. Etu- ja takakäpälissä on viisi varvasta. Aikuinen pesukarhu painaa noin 5,5–9,5 kg riippuen asuinpaikasta. Urokset painavat yleensä noin 10–30 % enemmän kuin naaraat. Pesukarhun ruumiin pituus vaihtelee noin 60 cm:stä 95 cm:iin. Häntä on noin 19–40 cm pitkä. Pesukarhun kuulo ja pimeännäkö ovat erityisen herkkiä. Pesukarhun haju- ja makuaisti sen sijaan on heikko.

[muokkaa] Liikkuminen

Pesukarhun askellus näyttää hieman kömpelöltä ja huojuvalta, mutta silti se voi saavuttaa jopa 25 km/h nopeuden. Pesukarhut ovat taitavia kiipeilijöitä eivätkä hätkähdä suuriakaan pudotuksia. Tämän lisäksi pesukarhut ovat taitavia uimaan, vaikkakaan eivät tätä tee kovin mielellään, sillä vettä läpäisevä turkki tulee uidessa painavaksi. Pesukarhut liikkuvat vain juuri niin paljon, kuin niiden tarvitsee liikkua saadakseen tarvitsemansa ravintonsa. Yhden yön aikana pesukarhu voi kulkea niinkin vähän kuin vain 0,75–2,5 km. Kesällä emot liikkuvat enemmän aktiivisten poikastensa perässä.

[muokkaa] Elintavat

Pesukarhut asuvat erityisesti puiden onkaloissa, mutta myös maakuopissa, luolissa, hylätyissä taloissa, ladoissa, autotalleissa ja ihmisten asumuksissa. Erittäin sopeutuvaisina eläiminä niitä tavataan monenlaisissa ympäristöissä erityisesti ihmisten lähistöllä. Ainoa merkittävä vaatimus asuinympäristölle on veden läheisyys. Pesukarhu viihtyy erityisesti kosteilla metsäalueilla, mutta niitä tavataan myös runsaasti kaupungeissa.

Eläin liikkuu pääosin öisin ja päivisin se nukkuu pesässään piilossa vihollisilta. Talvella pesukarhut eivät vaivu horrokseen, mutta erityisen kylminä talvina ne voivat nukkua pitkiä aikoja vetäytyen pesäänsä. Tänä aikana elintoiminnot ovat normaalit ja pesukarhu voikin menettää jopa 50 % painostaan.

[muokkaa] Elinikä

Pesukarhu voi saavuttaa luonnossa 12 vuoden iän. Tämä ei kuitenkaan ole tavallista, sillä monet vaarat uhkaavat pesukarhuja jo niiden ensihetkistä lähtien. Niinpä useimmat pesukarhut kuolevat jo alle kahden vuoden iässä joko aliravitsemukseen tai yleisimpään kuolinsyyhyn, jonka aiheuttaa ihminen. Pesukarhuja metsästetään ansoin ja ampuen ja niitä jää runsaasti liikenteessä autojen alle. Jos pesukarhu selviää hengissä parista ensimmäisestä, kriittisestä elinvuodestaan se elää keskimäärin 4 - 5 vuotta. Vankeudessa pesukarhu on elänyt 21 vuotta.

[muokkaa] Ravinto

Yöllä liikkuessaan pesukarhut syövät miltei kaikkea mahdollista, mitä löytävät. Niiden ruokavalioon kuuluvat esimerkiksi marjat, hyönteiset, kuten lihavat heinäsirkat ja kovakuoriaiset sekä pienet eläimet. Uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet, että pesukarhut syövät linnunmunia ja -poikasia vain poikkeustapauksissa. Vesistä pesukarhu pyydystää kaloja, rapuja ja ostereita, jotka se taitavasti osaa avata. Maissipellolta pesukarhut napostelevat suihinsa nuoret, pehmeät maissintähkät. Puutarhoista maistuvat kaikki hedelmät, ja pesukarhut kyllä osaavat valita hedelmistäkin vain parhaat ja kypsimmät. Ihmisten lähipiirissä ne tonkivat roskiksia ja kaatopaikoilta löytyviä ruoanjätteitä. Näissä puuhissaan ne ovat usein ihan ihmisten riesana kumotessaan öisin kovalla kolinalla jäteastioita ja tunkiessaan kaikkiin mahdollisiin varastoihin ja autotalleihinkin pöyhimään jokaisen nurkan ja komeron, johon vain suinkin pääsevät. Näissä askareissa niille on kovasti hyötyä taitavista etukäpälistään.

[muokkaa] Lisääntyminen

Pesukarhujen paritteluaika on tammikuun lopulla ja helmikuun alussa. Uros parittelee kahden tai kolmen naaraan kanssa. Pesukarhu valitsee yleensä onton puun, jossa se synnyttää. Pentuja syntyy huhtikuussa 3-7 kappaletta 63-65 vuorokauden kantoajan jälkeen. Syntyessään pennut painavat n. 70 g ja ovat 15 cm:n pituisia. Niitä peittävät haaleat haivenet mutta niillä on jo tumma naamio. Korvat avautuvat n. 13 päivän kuluttua, mutta silmät vasta n. 20 päivän päästä. Ensimmäisillä syöttökerroilla emo makaa pitkällään, mutta myöhemmin se istuu imetyksen aikana. Pesukarhun maidossa on erittäin alhainen rasva- ja proteiinipitoisuus. Noin 60 vuorokauden kuluttua pennut alkavat syödä kiinteää ravintoa. Pennut tekevät ensimmäisiä retkiään pesän ulkopuolelle 6-9 viikon ikäisinä. On nähty emojen muuttavan tänä aikana pesänsä maahan, koska pentujen alkaessa liikkua pesänsä ulkopuolella on aina vaara, että ne tippuvat puusta. Siirtämällä pesä maahan vähentyy tämä uhka huomattavasti. Pennut seuraavat emoaan, mikä pitää ryhmän hyvin koottuna. Noin 4 kuukauden ikäisinä pennut ovat kokonaan vieroitetut. Syksyn aikana pennut tulevat riippumattomiksi emostaan ja voivat perustaa oman reviirinsä. Naarat tulevat sukukypsiksi vuoden, urokset kahden vuoden kuluttua.

[muokkaa] Levinneisyys

Pesukarhua esiintyy Etelä-Kanadasta aina Väliamerikkaan saakka. Sitä on myös sijoitettu muualle, esim Venäjälle, ja monet kannat ovat asettuneet metsiin Tianshanvuoriin Kiinan rajalla, itäisessä Transkaukaasiassa ja Valkovenäjällä. Euroopassa pesukarhuja on päästety luontoon 1930-luvulla ja lisäksi niitä on karannut turkistarhoista. Pesukarhu on melko yleinen monilla paikoilla Saksassa ja leviää nopeasti. Pesukarhut ovat erittäin älykkäitä ja sopeutuvaisia eläimiä. Tämä on mahdollistanut niiden leviämisen aivan kaupunkien keskustoihinkin.

[muokkaa] Pesukarhut Euroopassa

Huhtikuun 12. päivänä vuonna 1934 Hessenissä Ederseellä lintutarhuri Rolf Haag käski päästää Saksan luontoon kaksi paria pesukarhuja "rikastuttaakseen kotimaista eläimistöä". Tällä hetkellä Saksassa on arviolta 300 000-500 000 pesukarhua. Syy tähän valtaisaan menestykseen on luontaisten vihollisten puute sekä pesukarhun kaikkiruokaisuus. Kasselin kaupungisssa on arviolta 100 pesukarhua hehtaarilla, mikä vastaa pesukarhujen esiintymistiheyttä Pohjois-Amerikan suurissa kaupungeissa.

[muokkaa] Turkki ja liha

Pesukarhun turkki on kautta aikain ollut arvokasta kauppatavaraa. Siksi pesukarhua onkin kasvatettu myös turkistarhaeläimenä. Pesukarhun lihaakin syödään.

[muokkaa] Pesukarhut ja ihminen

Pesukarhua on mahdollista pitää lemmikkinä Yhdysvalloissa joissain osavaltioissa. Pesukarhut ovat vaikeita kesyttää ja ne ovat erittäin aktiivisia ja uteliaita, joten ne voivat aiheuttaa jatkuvaa tuhoa kotona. Vaikka pesukarhut ovat yöeläjiä ne voidaan totuttaa olemaan valveilla päivisin ja nukkumaan öisin. Lemmikkinä ne voivat tulla ylipainoisiksi liikunnan puutteen ja huonon ruokavalion vuoksi. Kesytetyt pesukarhut, jotka päästetään vapaaksi eivät yleensä sopeudu elämään luonnossa.

Koska pesukarhut elävät usein aivan ihmisten välittömässä läheisyydessä ja ovat erittäin uteliaita, ne voivat aiheuttaa aineellista vahinkoa tuhoamalla puutarhoja, kaatamalla roska-astioita tai valtaamalla ihmisasutuksia. Erityisen suurta tuhoa pesukarhut voivat aiheuttaa maatiloilla, joissa ne voivat syödä osan sadosta. Kaupungeissa joissa asuu paljon pesukarhuja, ihmiset ovat oppineet lukitsemaan roska-astiat ja välttämään jättämästä mitään ruokaa saataville.

[muokkaa] Lähteet

• tieteellinen luokitus tarkistettu: ITIS: Procyon lotor (Taxonomic Serial No.: 180575)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Ingo Bartussekin kuvia pesukarhuista
• Animal Trapper - Raccoon
• Müritzin kansallispuiston pesukarhuprojekti