Minkki

Wikipedia

Minkki
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Petoeläimet Carnivora Heimo: Näätäeläimet Mustelidae Suku: Neovison Laji: vison
Kaksiosainen nimi
Neovison vison Schreber, 1777
Katso myös
Minkki Wikispeciesissä   Minkki Commonsissa

Minkki eli entinen amerikanvesikko (Neovison vison, syn. Mustela vison, Lutreola lutreola vison, Lutreola vison) on näätäeläinlaji.

Sisällysluettelo 1 Levinneisyys 2 Elinympäristö 3 Yöeläminen 4 Liike 5 Elinpiiri 6 Tuntomerkit 7 Ääntely 8 Lisääntyminen 9 Ravinto 10 Muuta 11 Lähteet

[muokkaa] Levinneisyys

Minkki on lähtöisin Pohjois-Amerikasta, jossa sitä tavataan Alaskasta Floridaan. Villistä minkistä kehitettiin 1920-luvulla tarhamuoto turkiseläinkasvatusta varten, ja Pohjoismaihin se tuotiin 1930-luvulla. Norjalaisista tarhoista ensimmäiset eläimet karkasivat jo samalla vuosikymmenellä. Tarhakarkulaisista ja naapurimaihin istutetuista minkeistä kehittyi koko Suomeen levinnyt minkkikanta. Toisen maailmansodan jälkeen turkistarhaus yleistyi ja vuoden 1970 paikkeilla villiminkkejä esiintyi suurimmassa osassa Pohjolaa.^[2] Suomessa levinneisyys kattaa koko maan^[3] ja minkki on löydetty lähes jokaisesta nisäkäslaskentojen 50x50 kilometrin ruudusta.

[muokkaa] Elinympäristö

Minkki suosii vedellistä ympäristöä. Se viihtyy niin makean-, murto- kuin merivedenkin läheisyydessä. Valitessaan järviä ja jokia se suosii paikkoja, joissa on runsas kasvillisuus sekä maalla että vedessä.^[3]

[muokkaa] Yöeläminen

Villiminkit ovat pääasiassa yö- ja hämäräeläimiä. Tarhasta karanneet minkit taas liikkuvat yleensä päivisin. Vuorokausirytmiin vaikuttaa kuitenkin suuresti ravinnon määrä sekä paikan rauhallisuus, joten ei ole mitenkään harvinaista törmätä minkkiin päivisin. Se ei ole erityisen arka, mutta ei kuitenkaan yhtä utelias kuin kärppä. Aktiivisuus laskee talvisin.

[muokkaa] Liike

Minkki liikkuu aaltomaisesti loikkien ja kohottautuu välillä takajaloilleen tarkkaillakseen ympäristöä. Vaikka se ei kovinkaan usein kiipeile puuhun, se liikkuu varsin ketterästi kallioilla. Vedessä liikkuessaan se kauhoo etutassuillaan, mutta sukeltaessaan saaliin perään se voi käyttää kaikkia neljää raajaansa.

[muokkaa] Elinpiiri

Minkin elinpiiri on nauhan muotoinen, koska se kulkee pitkin rantoja saalista etsien. Pituudeltaan nauha voi olla useita kilometrejä. Päiväpiilot ovat usein lähellä paikkoja, joissa ravintoa on eniten saatavissa. Samaa sukupuolta olevia vastaan minkki puolustaa reviiriään muiden näätäeläinten tavoin, mutta uroksen ja naaraan reviirit eivät mene samalla tavalla päällekkäin. Myöskään uros- ja naarasminkin reviireissä ei ole niin suuria eroja. Kiima-aikana uros voi jättää reviirinsä ja lähteä vaeltamaan kauemmaksi pariutuakseen mahdollisimman monen naaraan kanssa.

[muokkaa] Tuntomerkit

Villiminkki on väriltään tummanruskea, ja sen pohjavilla on samanvärinen kuin peitinkarvat. Alaleuassa sillä on valkea läikkä joka voi ulottua kaulaan saakka. Talvikarva vaihtuu huhtikuusta heinäkuuhun ja uusi talviturkki tulee loka-marraskuussa. Urosten ruumiin pituus on 30-45 cm, hännän pituus 13-23 cm. Naaraat ovat huomattavasti pienempiä. Urokset painavat 0,5-1,5 kg ja naaraat yleensä alle kilon. Turkistarhoilla eläimet ovat kuitenkin suurempia.^[4]

[muokkaa] Ääntely

Aggressiivisena tai kiihtyneenä minkki voi sihistä tai päästää kiljaisun. Kiimassa uros päästää kotkottavia ääniä. Poikasten ääntely koostuu lähinnä vikinästä.

[muokkaa] Lisääntyminen

Minkki kaivaa harvoin oman pesänsä. Sen sijaan se käyttää luonnononkaloita, jotka se vuoraa ruoholla, höyhenillä ja karvoilla. Poikaset syntyvät yleensä huhtikuussa ja poikueessa on yleensä 4-6 pentua. Turkistarhoilla luku on suurempi. Syntyessään poikaset ovat sokeita ja lähes karvattomia. Silmät avautuvat noin neljän viikon iässä. Itsenäisiä poikaset ovat neljän kuukauden ikäisinä, mutta sukukypsiä ne ovat vasta seuraavana kesänä.^[3] Luonnossa minkin ikä on keskimäärin neljä vuotta, mutta tarhoissa se voi olla kaksinkertainen.

[muokkaa] Ravinto

Sen ravinto koostuu pääasiassa nisäkkäistä, linnuista, kaloista, sammakoista, ravuista sekä hyönteisistä.^[5]

[muokkaa] Muuta

Sopeutuvaisena tulokaslajina minkki on Suomessa vahingollinen ekosysteemien alkuperäisille populaatioille. Sen on epäilty olleen osallisena vesikon häviämiseen Suomesta.

[muokkaa] Lähteet