Hilleri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hilleri
Ilder.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Näätäeläimet Mustelidae
Suku: Kärpät Mustela
Laji: putorius
Kaksiosainen nimi
Mustela putorius
Linnaeus, 1758
Levinneisyyskartta
Hillerin levinneisyysalue
Hillerin levinneisyysalue
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hilleri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hilleri Commonsissa

Hilleri eli lahokas (Mustela putorius) on eurooppalainen näätäeläinlaji, joka on melko huonosti sopeutunut Suomen talviolosuhteisiin. Ongelmaksi muodostuu lähinnä ravinnon saanti, ei niinkään kylmyys. Tämän vuoksi hilleriä esiintyykin paljon asutuksen liepeillä ja paikoilla, joilla on helposti saatavilla ravintoa esimerkiksi tunkioiden lähettyviltä. Hilleri ei ole minkin tavoin riippuvainen vedestä, mutta se elää kuitenkin usein vesistöjen ja kosteikkojen lähellä. Hilleristä jalostettua frettiä pidetään lemmikkieläimenä ja käytetään apuna rottien ja kaniinien metsästyksessä.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hillerin levinneisyysalue ulottuu Portugalista Euroopan poikki Venäjälle Ural-vuoristoon asti. Se puuttuu Skandinavian ja Britteinsaarten pohjoisosista ja Kreikan eteläosista.[1]

Hillerikannat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hillerikannat vaihtelevat suuresti, ja 1940-luvulla sen luultiin kuolevan Suomesta sukupuuttoon. Sittemmin kanta on toipunut, mutta hilleri on maineeltaan paha tuholainen ja sen vuoksi sitä vainottiin "linturosvona" vielä 1980-luvun alussa. Nykyisin se joutuu kilpaileman vahvemman lajin, minkin, kanssa elintilasta ja ravinnosta.

Hilleri on aktiivinen pääasiassa yöllä ja hämärässä, mutta joskus sitä voi tavata myös päivällä.[2] Päivälevon se viettää usein toisen eläimen kolossa tai kivien ja oksien alla. Hilleri voi kuitenkin kaivaa myös itse oman pesäkolon.

Liikkuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hillerin liikkuminen on usein laukkamaista hyppimistä, mutta se voi myös ravata selkä suorana, pää alhaalla. Toisin kuin näätä, hilleri ei juurikaan kiipeile. Se osaa uida, mutta tekee sitä sangen vähän. Yölliset pyyntimatkat ovat muutamia kilometrejä pitkiä ja liikkumisalue on noin 1 km2. Uroksilla alueet ovat suuremmat kuin naarailla.

Hillerin jalanjälkiä.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hilleri kuuluu pieniin näätäeläimiin. Naaraat ovat selvästi pienempiä kuin koiraat. Hillerille on ominaista pitkä lieriömäinen vartalo ja lyhyet jalat.[3] Ruumiin pituus on uroksilla 35–45 cm ja naarailla 30–37 cm, hännän pituus on 11–19 cm. Uroshillerit painavat 0,7–1,5 kg ja naaraat 0,2–0,8 kg. Kuonon ympärys on vaalea, silmien takana kulkee valkea juova ja korvanlehtien reunat ovat vaaleat. Päällimmäiset karvat ovat ruskeanmustia, mutta pohjavilla on vaalea ja se paistaakin usein läpi etenkin talvella.[4][2]. Muiden näätäeläinten tavoin hillerilläkin on peräaukon vierellä rauhaset, jotka tuottavat pistävän hajuista eritettä.

Ääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hillerin ääntely vaihtelee kiljahtelevasta kotkottavaan. Joskus hilleri voi myös kiljaista, mutta täysikasvuiset yksilöt ovat yleensä varsin hiljaisia.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hillerit saavat vain yhden poikueen vuodessa. Parittelu tapahtuu keväällä ja raskausaika on noin 6 viikkoa.[5] Pesä on valmistettu kuivista ruohoista, jonne poikaset syntyvät toukokuun loppupuolella tai kesäkuussa. Poikueeseen kuuluu 3–7 poikasta. Ne painavat syntyessään vajaan 10 g, ja ovat sokeita ja karvattomia. Silmät avautuvat noin neljän viikon iässä, ja noin kahden kuukauden iässä poikaset ovat väritykseltään aikuisen kaltaisia. Neljän kuukauden iässä ne erkaantuvat sisaruksistaan, ja voivat lisääntyä jo seuraavana kesänä.[2] Tarhoissa hilleri voi elää kymmenenkin vuotta, mutta luonnossa sen ikä on harvoin yli viittä vuotta.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hillerin pääravintoa ovat pienet nisäkkäät, etenkin jyrsijät ja jänikset, linnut ja sammakot sekä käärmeet. Myös kalat, hyönteiset ja marjat kuuluvat hillerin ravintoon, ja tilapäisesti ne voivat syödä kasviruokaakin.[4]

Tarhahillerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarhahilleri on villihilleristä jalostettu turkiseläin. Tarhahillereitä myydään satunnaisesti lemmikeiksi, mihin ne soveltuvat lähes kesyhillerin eli fretin (Mustela putorius furo) tavoin.[6] Tarhahillerin kesylemmikkinä pitoon on varauduttava kuitenkin tarkoin, koska luonne voi olla vaurioitunut, ja tuntematon perimä on aina tautiriski.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Fernandes, M., Maran, T., Tikhonov, A., Conroy, J., Cavallini, P., Kranz, A., Herrero, J., Stubbe, M., Abramov, A. & Wozencraft, C.: Mustela putorius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 22.7.2014. (englanniksi)
  2. a b c European polecat (Mustela putorius) ARKive
  3. Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 111. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8.
  4. a b Lundrigan, B. and M. Conley: Mustela putorius" 2001. Animal Diversity Web. Viitattu 25.7. 2010.
  5. Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 113. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8.
  6. Hillerit, tarhahillerit, fretit ja hybridit Näätälän fretit

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]