Vesikko
Sivulta puuttuu | Vesikko | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Mustela lutreola (Linnaeus, 1761) |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Vesikko Wikispeciesissä |
Vesikko eli tuhkuri (Mustela lutreola) on alkuperäinen eurooppalainen näätäeläin.
Vesikko on luokiteltu hävinneeksi Suomesta, viimeinen varmistettu havainto Suomessa on vuodelta 1992 Sotkamosta. Käytännössä vesikko oli hävinnyt Suomesta jo 1950-luvulla.[2] Viimeisen havainnon muistoksi on Vuokatissa nimetty Eevalan risteykseen päättyvä tie Vesikkotieksi.
Osasyyksi vesikon katoamiseen Suomesta on epäilty voimakasta minkkikantaa, joka olisi syrjäyttänyt sen voimakkaampana samaan ekologiseen lokeroon sijoittuvana eläimenä. Tutkimusten mukaan vesikkokannan pieneneminen alkoi kuitenkin jo ennen minkin voimakasta leviämistä. On arveltu, että vahva minkkikanta estää tehokkaasti vesikon paluun tai palautumisen Suomeen.[2]
Minkki ja vesikko eivät ole lähisukulaislajeja huolimatta niiden samankaltaisesta ulkonäöstä ja elintavoista. Sen sijaan hilleri ja vesikko saattavat risteytyä keskenään.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Vesikko on pitkäselkäinen lyhytjalkainen näätäeläin. sen turkki on tummanruskea, lähes musta. Aluskarva on ruskea. Talveksi vesikon aluskarva vaihtuu tuuheaan, lähes vedenpitävään kerrokseen. Huulet ja otsa ovat valkoiset. Jollakin yksilöillä on valkeita läikkiä muuallakin.[3] Vesikon ruumis on 28–40 cm pitkä ja sen häntä 12–19 cm pitkä. Vesikon paino voi olla enimmillään 1,5 kg.
[muokkaa] Levinneisyys
Vesikkokannan suuruus on Espanjassa noin 500–1000, Ranskassa 200–500, Romaniassa Tonavan suistossa alle 1000 ja Ukrainassa alle 500 yksilöä. Venäjän kannaksi arvellaan muutamaa tuhatta.[2] Hiidenmaalla Virossa on viime vuosina suoritettu palautusistutuksia.
Vesikkokanta on pienentynyt voimakkaasti 150 vuoden aikana. 1800-luvun lopussa sitä tavattiin Pohjois-Espanjasta Uralille ja Arkangelilta Kaukasukselle. Sen jälkeen lajin elinalue on pienentynyt 85 % ja samalla pirstaloitunut. IUCN listasi vuonna 2011 lajin jo äärimmäisen uhanalaiseksi.[1]
[muokkaa] Elinympäristö ja ravinto
Vesikkoja tavataan harvoin yli sadan metrin päässä makean veden rannasta. Ne elävät järvien, jokien ja purojen rannoilla tiheän kasvillisuuden suojassa. Ne metsästävät öisin sekä vedessä että maalla, ja saavat saaliikseen pieniä nisäkkäitä, lintuja, sammakoita, nilviäisiä, rapuja , kaloja ja hyönteisiä. [1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b c d Mustela lutreola IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c Juha Valste: Sukupuuton partaalla. Suomen Luonto, 2007, nro 9, s. 7.
- ↑ Shalu, T. 2001. Mustela lutreola Animal Diversity Web
[muokkaa] Aiheesta muualla
- European Mink: Biology and Conservation (englanniksi) (viroksi)
- Vesikko Korkeasaaren sivuilla
andienkärppä · arohilleri · brasiliankärppä · hilleri · indonesiankärppä · juovaselkäkärppä · keltavatsakärppä · kärppä
· lumikko · mustajalkahilleri · Mustela itatsi · Mustela subpalmata · paljasjalkahilleri · pitkähäntäkärppä · siperiankärppä · vesikko · vuorikärppä
