Riskilä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Riskilä
Tystie1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Ruokit Alcidae
Suku: Riskilät Cepphus
Laji: grylle
Kaksiosainen nimi
Cepphus grylle
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Riskilä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Riskilä Commonsissa

Riskilä (Cepphus grylle) on mustavalkoinen kyyhkysen muotoinen rannoilla elävä lintu.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun höyhenpeite on muuten musta, mutta siivessä on selvärajainen valkea täplä. Jalat ovat punaiset ja nokka musta. Talveksi lintu vähän harmaantuu. Talvipukuinen lintu on mustan-harmaan-valkoisen kirjava. Nuori lintu on kesällä ja syksyllä samoin kirjava, ja etuosassa on ruskehtava sävy.

Koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pituus 32–38 cm, siipien kärkiväli 50–60 cm, paino 350–450 g.

Ääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ääni on kimeä vihellys.

Vanhin suomalainen rengastettu riskilä on ollut 26-vuotias. Se on samalla Euroopan vanhin riskilä.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Atlantin kallioisilla rannoilla, Euroopan puolella Fennoskandiassa ja Britteinsaarilla. Euroopan pesimäkanta on 87 000-140 000 paria. Runsaasti Merenkurkun saaristossa sekä Suomen että Ruotsin puolella. Suomessa pesii 8 000-20 000 paria koko merialueen ulko- ja välisaaristossa.

Riskilä on muuttolintu, joka saapuu keväällä aikaisin jäänlähdön aikaan. Pesimäyhdyskunta saapuu pesäluodolle varhain, mutta pesintä alkaa suhteellisen myöhään. Syysmuutto on vaivihkainen tapahtuma, ja talvehtijoita jää ulkomerelle, jos meri ei jäädy. Riskilämme talvehtivat eteläisellä Itämerellä ja Tanskan salmissa. Kaikkien aikojen kolmas talvihavainto lajista Suomen sisämaassa tehtiin Savonlinnassa 23. helmikuuta 2010. [2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puuttomat kallioluodot, joissa kivilouhikoita. Mielellään lokki- tai tiirayhdyskunnissa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riskilä munii 1-2 munaa kivenlohkareiden suojaan tai kallionhalkeamaan. Muna on joko valkea tai vaaleanvihreä, ja siinä on tummia täpliä. Muninta touko-kesäkuussa. Molemmat emot hautovat noin 4 viikkoa. Poikanen on päältä hyvin tumma ja alapuolelta vaalea. Emot syöttävät sille kalaa, ja pesän löytää helposti hajun perusteella. Poikanen viihtyy pesälohkareen alla 6 viikon ikäiseksi, jolloin se kömpii mereen uimaan ja alkaa itse opetella kalastamista. Sanotaan, että siinä vaiheessa se on niin lihava, ettei pysty lentämään.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riskilät syövät ennen kaikkea kalaa ja äyriäisiä, mutta myös muita meren selkärangattomia. Itämerellä suosituin ruokakala on tuulenkala.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Cepphus grylle IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 2.6.2014. (englanniksi)
  2. Riskilä sukelteli Kyrönsalmessa www.ita-savo.fi. 23.02.2010. Viitattu 23.02.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bergman, Göran 1971: Gryllteisten Cepphus grylle in einem Randgebiet: Nahrung, Brutresultat, Tagesrhytmus und Ansiedlung.-Commentat. Bio. 42:1-26.
  • Hildén, Olavi 1994: Diurnal rhythm of colony attendance and optimal census time for the Black Guillemot Cepphus grylle in the Baltic Sea. - Ornis Fennica 71:61-67.
  • Suomalainen, H. 1939: Regelbundene Tagesrhytmik beim Gryllteist, Uria g. grylle (L.). - Ornis Fennica 16:33-34.
  • Suomen lintu-opas 2005, WSOY Pertti Koskimies
  • Riskilä Lintukuva.fi-verkkopalvelussa
  • LuontoPortti: Riskilä (Cepphus grylle)
  • ITIS: Cepphus grylle (englanniksi)