Haahka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haahka
Somateria mollissima male female.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Haahkat Somateria
Laji: mollissima
Kaksiosainen nimi
Somateria mollissima
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Haahkan levinneisyys. Pesimisalue vihreällä, Talvehtimis- ja ravinnonhakualueet sinisellä
Haahkan levinneisyys. Pesimisalue vihreällä, Talvehtimis- ja ravinnonhakualueet sinisellä
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Haahka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Haahka Commonsissa

Haahka (Somateria mollissima) on meren saaristoissa elävä sorsalintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uroshaahkalla on laaja valkea kaulus, musta päälaki ja musta alaruumis. Naaras on ruskeankirjava ja muistuttaa väritykseltään muita sorsanaaraita. Haahka vaikuttaa maissa ollessaan pönäkältä ja hiukan kömpelöltä, elementissään se on vasta uidessaan ja sukeltaessaan.

Täysikasvuisen haahkan pituus on noin 50–70 cm ja siipien kärkiväli 110 cm. Haahka painaa noin 1,2–2,2 kiloa.

Vanhin suomalainen rengastettu haahka on ollut 28 vuotta 7 kuukautta ja 29 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut peräti 37 vuotta 10 kuukautta vanha brittiläinen haahka.

Haahkan ääni on päivittelevä "o-hhoh". Naaraat kotkottavat matalalla äänellä, pedon uhatessa (esimerkiksi merilokki tai -kotka) kotkotus kiihtyy voimakkaaksi.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haahka on levinnyt Pohjois-Euroopan, Pohjois-Amerikan ja itäisen Siperian rannoille. Se pesii alueen pohjoisimmissa osissa, ja muuttaa talvehtimaan etelämmäs avoimen meren äärelle. Jonkin verran haahkoja talvehtii jäänreunan tuntumassa Ahvenanmaalla ja Pohjois-Itämerellä. Suomessa haahka pesii koko saaristoalueella, mutta on harvalukuinen Pohjanlahden ja Suomenlahden perukoissa. Vahvin kanta on Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla. Parimäärä lienee 150 000 parin luokkaa. Kanta on taantunut voimakkaasti viime vuosina. Euroopan pesimäkanta on vähintään 800 000 – 940 000 paria, joista 32 000 paria Britteinsaarilla. Venäjällä pesii 20 000 – 30 000 paria.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haahka on suolaisen veden lintu, eikä sitä tavata pesivänä makean veden altailla. Saaristossa esiintymisen painopiste on ulko- ja välisaariston puuttomilla luodoilla. Pesii myös pienillä metsäpeitteisillä saarilla sisäsaaristoa myöten. Karttaa pesimistä suurilla metsäsaarilla, sillä niillä asuvat maapedot kettu, supikoira, mäyrä sekä ihminen koirineen ja kissoineen tuhoavat valtaosan pesinnöistä. Muiden vesilintujen tavoin haahka suosii lokki- ja tiirayhdyskuntia.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haahkat saapuvat pesimäluodoilleen heti jäiden sulettua maalis-huhtikuussa. Tyynenä aamuna meri kaikuu kalkkaiden eli haahkakoirasten matalista soidinäänistä. Koiraat partioivat luodon rannassa naaraan hautoessa. Naaras poistuu pesältä vain pari kertaa vuorokaudessa syömään. Jos koiras ei ole paikalla vartoimassa naarasta, ryntäävät lähistön koiraat yksinäisen naaraan kimppuun, yrittäen paritella sen kanssa. Haudonnan lopulla naaras on haluton parittelemaan, ja silloin useat koiraat ovat jo poistuneet sulkasatoalueille.

Haahka rakentaa pesänsä maahan tavallisesti lähelle merta ja vuoraa sen haahkanuntuvilla. Pesä voi olla aivan avoimesti heinikossa tai kanervikossa, mutta usein se on piilossa katajatiheikössä. Muninta alkaa joskus jo huhtikuun puolivälissä, tavallisesti vapun maissa. Uusintapesiä voidaan tavata vielä kesäkuun lopulla. Vaaleanvihreitä, selvästi kananmunaa suurempia munia on 4–6 ja niitä haudotaan nelisen viikkoa. Naaraan on oltava tarkkana, sillä minkki, kettu, korppi ja varis herkuttelevat mielellään haahkanmunilla. Varhaisempina aikoina ne kelpasivat myös ihmisille. Poikueet emoineen liittyvät usein yhteen suureksi parveksi, jolloin puolustautuminen siivekkäitä petoja vastaan on tehokkaampaa.

Ihminen on vuosisatojen ajan kerännyt haahkanuntuvia täkkien ja takkien täytteeksi. Tämä ei aiheuta linnuille kärsimystä, koska untuvat voidaan kerätä sen jälkeen kun poikaset ovat jo lähteneet pesästä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haahkan pääravintona ovat sinisimpukat, joiden lisäksi se syö pieniä kaloja ja sammakkoeläimiä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Somateria mollissima IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 2.6.2014. (englanniksi)
  2. Suomen Metsästäjäliittö - Haahka

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bergman, Göran 1978: Ejdrar Somateria mollissima med ungar kan lära sig att båtar med människor utgör skydd mot havstrutar.-Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 54:13-14.
  • Bustnes, J. O. & Erikstad, K. E. 1993: Site fidelity in breeding Common Eider Somateria mollissima females.-Ornis Fennica 70:11-16.
  • Götmark, F. 1989: Costs and benefits to Eiders nesting in gull colonies: a field experiment. - Ornis Scand. 20:283-288.
  • Kilpi, Mikael 1986: Voiko koiraslaskentoja käyttää haahkan seurannassa? - Lintumies 5.1986 s. 230-233. LYL.
  • Kilpi, Mikael 1987: Haahkan kannanmuutoksista Hangon läntisellä selällä 1978-84. - Lintumies 4.1987 s. 163-165. LYL.
  • Kilpi, Mikael & Laurila, Terhi 1987: Kuinka paljon koirashaahkoja sulkii Suomen merialueilla? - Lintumies 5.1987 s. 193-194. LYL.
  • Pulliainen, Erkki, Elomaa, Erkki, Oksanen, Olli & Valkama, Juha 1979: Haahka Somateria mollissima jälleen pesivänä Perämerellä. - Lintumies 2.1979 s. 82. LYL.
  • Stjernberg, Torsten 1982: The size of the breeding Eider population of the Baltic in the early 1980s. - Ornis Fennica 59:135-140.
  • Valste, Juha & Palmgren, Jörgen 1984: Haahka vähentynyt läntisen Uudenmaan saaristossa. - Lintumies 3.1984 s. 127-128. LYL.