Gerbiili

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
 Tämä artikkeli painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Koko artikkeli käsittelee gerbiiliä lemmikkinä. Gerbiili ei ole syntynyt elämään terrariossa.
Gerbiili
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Myomorpha
Heimo: Hiiret, rotat ja myyrät Muridae
Alaheimo: Gerbiilit Gerbillinae
Suku: Jirdit Meriones
Laji: unguiculatus
Kaksiosainen nimi
Meriones unguiculatus
(Milne-Edwars, 1867)
Katso myös

  Gerbiili Commonsissa

Gerbiili eli mongolianjirdi tai mongolianhyppymyyrä[2] (Meriones unguiculatus) on pieni jyrsijä, joka soveltuu lemmikiksi helppohoitoisuutensa ansiosta ne ovat hyviä ensilemmikkejä. Gerbiilit elävät 3–4 vuotta.[3]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Gerbiilit lemmikkeinä

[muokkaa] Gerbiilin ottaminen lemmikiksi

Gerbiili tulee sijoittaa valmiiksi sisustettuun terraarioon. Aluksi gerbiiliit pysyttelevät poissa näkyvistä, mutta luontaisen uteliaisuudensa vuoksi ne tulevat yleensä muutamassa minuutissa esiin. Hyvän hoitosuhteen varmistamiseksi on hyvä jutella gerbiileille rauhallisella äänellä, jotta ne tottuvat hoitajaansa eivätkä pidä häntä uhkana. On myös hyvä välillä laskea käsi terraarioon ja antaa gerbiilin tutustua siihen. Petovaikutelman välttämiseksi gerbiiliä ei saa myöskään napata kiinni ylhäältä päin tai nosteta hännästä, vaan se kuuluu ottaa kiinni rauhallisesti sivusta. Tuttavallisuuden tunnetta voi luoda tarjoilemalla herkkupaloja kädestä. Jotkut yksilöt eivät koskaan totu ihmiseen, toiset taas voivat olla hyvinkin seurallisia. On tärkeää, että tuttavuutta tekemään tullutta gerbiiliä ei yritetä pyydystää.

[muokkaa] Elinympäristö

Gerbiileitä on parasta pitää terraariossa. Myös muovinen duna sopii gerbiilin asumukseksi, vaikka eläin saattaakin jyrsiä itsensä sieltä ulos. Gerbiilin terraarioksi käy vanha akvaario. Gerbiilien pitämistä häkissä ei suositella, sillä gerbiili alkaa helposti kyllästyessään järsiä sen kaltereita.[4] Tämä stressaa gerbiiliä ja lyhentää sen elinikää ja gerbiili voi vilustua häkissä ollessaan. Terraario ei juuri koskaan voi olla gerbiileille liian suuri.

Gerbiilin terraariossa tulee aina olla vähintään 7 cm puruja, jotta eläimet voivat kaivaa puruihin niille tärkeitä tunneleita. Gerbiilit tarvitsevat myös chinchillanhiekkaa kylpyjä varten. Terraariossa on juomapullon lisäksi hyvä olla puisia virikkeitä sekä pesäkoppi, jossa gerbiilit voivat olla omassa rauhassaan. Vaikka gerbiili onkin aavikkoeläin, sillä pitää silti olla koko ajan raikasta vettä tarjolla. Ruokaa voi tarjoilla joko ruoka-astiasta tai puruihin sirotellen. Terraarioon ei saa laittaa juoksupyörää jossa on välejä, sillä gerbiilin häntä voi jäädä sen pinnojen väliin ja katketa.

Gerbiilien terraario sijoitetaan kuivaan ja vedottomaan, rauhalliseen paikkaan, jossa ei ole paljon voimakkaita ääniä ja uusia hajuja. Terraario ei kuitenkaan saa olla kovin syrjässä, sillä gerbiilit ovat uteliaita ja seurailevat mielellään ympäristön tapahtumia. Gerbiilit juoksevat vaistomaisesti pakoon kaikkea ylhäältä tulevaa, joten terraario ei myöskään saa olla liian matalalla. Suotava lämpötila häkin ympäristössä on noin 19-25 astetta, sillä gerbiilit eivät viihdy liian kuumassa.

[muokkaa] Ravinto

Gerbiilit syövät lemmikkieläinliikkeistä saatavia valmiita jyrsijöiden ruokasekoituksia, jotka sisältävät mm. auringonkukansiemeniä, johanneksenleipäpuuta, porkkanaa, herneitä ja kauraa. Erityisesti gerbiilit pitävät auringonkukansiemenistä, kurpitsansiemenistä ja pähkinöistä, joita rasvaisuutensa vuoksi ei saa kuitenkaan antaa liikaa. Vaihtoehtona siemenseoksille ovat eläinkaupoista saatavat puristeruokapelletit, jotka sisältävät kaiken gerbiilin tarvitseman ravinnon, kaikki gerbiilit eivät välttämättä pidä siitä.

Gerbiilit tarvitsevat ruokasekoituksen lisäksi muun muassa tuoreruokaa, eli vihanneksia, hedelmiä ja marjoja.[4] Mitään suolaista, kovin rasvaista tai mausteista niille ei saa antaa. Gerbiilit tarvitsevat myös eläinvalkuaista, jota ne saavat keitetyn kananmunan valkuaisesta, eläinkaupasta saatavista jauhomadoista, tai sokerittomasta ja rasvattomasta jogurtista. Jogurttia voi antaa suurin piirtein kahdesti viikossa. Gerbiileille ei saa antaa mitään muovista, sillä gerbiili mielellään jyrsii kaiken ja voi saada hengenvaarallisen suolitukoksen nielemästään muovinpalasta. Gerbiilille voi myös antaa kuivaa leipää ja myrkyttömän puun oksia pitämään hampaat hyvässä kunnossa. Liian pitkät hampaat eivät ole hyväksi gerbiilille.

[muokkaa] Elintavat

Gerbiilit ovat laumaeläimiä, joten niitä ei saa pitää yksin. Samasta poikueesta 2-4 samaa sukupuolta edustavaa gerbiiliä, Yli 4-5 yksilön lauman pitämistä ei suositella, koska tällöin syntyy usein tappeluita.

Pienellä totuttelulla gerbiilin saa viihtymään sylissä. Gerbiilit ovat usein melko pieniä ja vilkkaita. Ne hyppivät ulos käsien pienimmistäkin raoista. Noin vuodessa ne kasvavat täysikokoisiksi, tosin kasvu hidastuu puolen vuoden jälkeen. Kun gerbiili täyttää 2,5 vuotta se alkaa selvästi vanheta ja sen vilkkaus vähenee huomattavasti. Noin 3,5-vuotias vanhus alkaa olla yleensä jo selvästi heikompi, mutta hyvällä hoidolla se saattaa vielä elää yli vuodenkin.

[muokkaa] Päivärytmi ja jaloitteleminen

Musta gerbiili (Väri: Black)

Gerbiilit nukkuvat ja valvovat noin neljän tunnin jaksoissa ympäri vuorokauden, joten terraarion säilyttämistä makuuhuoneessa ei suositella. Gerbiileitä ei saa pitää pelkästään häkkieläimenä. Niiden olisi ehdottomasti päästävä ainakin useammin kuin kerran viikossa vähintään 15 minuutiksi pois terraariosta lattialle tai jaloitteluaitaukseen. Kuukauden kuluttua hankinnasta niiden täytyisi päästä ensimmäistä kertaa ulos terraariosta. Gerbiilejä ei saa päästää lattialle jos ne eivät ole vielä kesyyntyneet. Juoksupyörä ei täytä niiden liikunnantarvetta, eikä sitä muutenkaan suositella mahdollisten häntävaurioiden vuoksi. Gerbiilien jaloittelupaikasta tulee tehdä turvallinen tukkimalla kaikki pienet rakoset ja nostamalla sähköjohdot ylös. Hoitajan täytyy laskeutua gerbiilien tasolle eikä hän saa jahdata gerbiilejä, jotta ne eivät pelkäisi. Gerbiilit voi houkutella lopuksi esimerkiksi pahviputkeen, ja nostaa takaisin terraarioon.

[muokkaa] Poikaset

Gerbiili saa poikasia kerrallaan n. 4–8 kappaletta, ja gerbiiliemon kantoaika on noin 25-30 päivää. Poikaset ovat syntyessään karvattomia ja sokeita, eikä niihin saa koskea ensimmäisen viikon aikana. Ihmisen kanssa kontaktiin joutuneet poikaset joutuvat hyvin usein emonsa hylkäämäksi vieraan hajun tähden. Viikon iän saavuttaneeseen poikaseen voi kuitenkin koskea ensiksi puruun hierotulla kädellä. Näin vieras haju ei ole liian voimakas, mikä vähentää mahdollisuutta hylkäämiseen. Hieman yli viikon, noin 9 päivän, iässä karva alkaa kasvaa, ja 2-viikkoisina gerbiilin poikaset alkavat jo maistella kiinteää ruokaa. Silmät aukeavat kuitenkin vasta noin 3 viikon iässä, jolloin poikasilla on myös kirppuikä, eli ne hyppivät ympäriinsä kotiterraariota. Poikasille vaarallisin aika on 3 vk:a, jolloin ne voivat sairastua ns. naksutautiin eli kurkussa oleva lima tukkii hengitystiet ja poikasen hengittäessä kuuluu naksahtava ääni. Tätä voi yrittää ehkäistä antamalla kahden viikon iässä kostutettuja salaatinlehtiä sekä undulaateille tarkoitettuja siemeniä. Poikaset ovat luovutusiässä 6 viikon ikäisinä.

[muokkaa] Värimuodot

Gerbiilin perusväri on hiekantapainen agouti. Lemmikkigerbiileillä esiintyy myös useita erilaisia värimuunnoksia.[5] Värit on selostettu täyskasvuisen väri-ihanteina ja niiden nimien suomennokset ovat vapaita käännöksiä. Ne eivät ole väritysten virallisia nimiä.

  • Agouti: Ruskea perusväri, vatsan alueella valkoista. Kynnet ja silmät ovat mustat.
  • Argente: Kullankeltainen perusväri, pohjakarva sinertävän harmaa. Vatsan alue valkoinen ja silmät rubiininpunaiset, kynnet neutraalit.
  • Argente Cream: Aprikoosin vaalea perusväri, hieman hopeista vivahdetta. Pohjakarva vaalean harmaa, vatsa valkoinen ja silmät rubiininpunaiset kuten argentella. Kynnet neutraalin väriset.
  • Grey Agouti (suom. harmaa agouti), entinen "Chinchilla": Perusväri puhtaan valkoinen, joka on tipattu mustalla. Pohjaväri tumman harmaa. Kynnet ovat neutraalit, silmät mustat ja vatsa valkoinen.
  • Honey Fox (suom. hunajakettu), DEH, Dark Eyed Honey (suom. tummasilmäinen hunaja): Perusväri ruskean oranssi, päälipuolella hieman mustaa tippausta. Vatsa valkoinen ja silmät mustat. Kynnet neutraalit.
  • Ivory Cream (suom. norsunluukerma): Vaalean kerman värinen, vatsa valkoinen. Silmät rubiininpunaiset ja kynnet neutraalin väriset.
  • Polar Fox (suom. naali): Luonnonvalkoinen perusväri, keltaiseen vivahtava aavistus. Harmaa tippaus. Silmät mustat.
  • Yellow Fox (suom. keltainen kettu): Perusväri keltainen, vaalea tippaus. Vatsa valkoinen, silmät rubiininpunaiset.
  • Black (suom. musta): Väri, silmät ja kynnet mustat. Joskus tassut ja rinta ovat valkoiset, tämä ei ole suotavaa ja lasketaan virheeksi.
  • Dove (suom. kyyhky): Vaalean harmaa, hopeaa muistuttava väri. Silmät rubiininpunaiset. Sekoitetaan hyvin usein lilaciin vaikka väri on vaaleampi.
  • Lilac (suom. violetti, syreeninkukka): Tummanharmaa, silmät rubiininpunaiset, kynnet neutraalit.
  • Pink Eyed White (suom. vaaleanpunasilmäinen valkoinen), PEW : Perusväri sinertävän valkoinen, silmät vaaleanpunaiset.
  • Ruby Eyed White (suom. rubiinisilmäinen valkoinen): Luonnonvalkoinen, silmät rubiininpunaiset.
  • Slate (suom. liuskekivi) : Tumma sinertävän harmaa, silmät mustat. Joskus ilmenee virheeksi laskettavia läikkiä tassuissa ja rinnassa.
  • Burmese (suom. burmalainen, myanmarilainen): Syvä tumman sinertävän ruskea perusväri. Kuono, korvat, häntä ja tassut varjostettu mahdollisimman tummasti. Silmät mustat.
  • Cappuccino : Perusväri valkoinen, kuono, korvat, häntä ja tassut mustat, joka tipattu ruskealla.
  • Dark Tailed White (suom. tummahäntäinen valkoinen), DTW: Puhtaan valkoinen perusväri, häntä varjostunut varjostusvärillä. Korvat, kuono ja tassut saattavat myös olla varjostuneet. Silmät vaaleanpunaiset ja kynnet neutraalin väriset.
  • Orange Point (suom. oranssitäplä): Perusväri kerma, pohjaturkki oranssihtava. Kuono, korvat ja häntä värittyneet oranssilla, silmät rubiinit.
  • Rust Point (suom. ruostetäplä): Muuten samanlainen kuin Orange Point, mutta kuonon, korvien ja hännän oranssissa värityksessä on vahva sinertävä sävy. Silmät mustat.
  • Siamese (suom. siamilainen): Perusväri vaaleanharmaa, tummat varjostukset kuonossa, takatassuissa, hännässä ja korvissa. Silmät ovat mustat.
  • Silver Point (suom. hopeatäplä): Perusväri valkoinen, korvat ja häntä hopean harmaat. Silmät mustat ja ihossa selkeä pigmentti.
  • Smoke (suom. savu, savunharmaa): Valkoinen perusväri, vaalean harmaa tippaus. Häntä ja korvat tummemmat. Silmät ruskean mustat.
  • Nutmeg (suom. muskottipähkinä): Perusväri oranssin punainen, karvassa musta tippaus (myös vatsapuolella). Silmät mustat.
  • Silver Nutmeg (suom. hopeinen muskottipähkinä): Vaalea kerma perusvärinä, tipattu haalean sinisellä (myös vatsapuolella). Mustat silmät.
  • Yellow Nutmeg (suom. keltainen muskottipähkinä): Väri kokonaan oranssi, myös vatsapuolella. Korvat peittyneet hentoon, oranssiin karvaan. Silmät rubiininpunaiset, kynnet neutraalin väriset.

[muokkaa] Kuviot

  • Collared* (suom. "kaulustettu"): Kuvio ilmenee valkovatsaisissa väreissä. Paksu tasainen kaulus niskan päällä. Otsalla tähti tai laukki.
  • Patched (suom. "pätsitetty"): Läikät otsassa, kuonossa ja niskassa. Hännässä valkoinen tupsu. Vatsassa pari pistettä. Perusvärin mukaiset silmät, tassuissa valkoiset sukat. Esiintyy yksivärisissä väreissä.
  • Pied (suom. "harakatettu"): Niskassa leveä kaulus, otsassa laukki tai tähti, vatsa valkoinen. Silmät perusvärin mukaiset. Esiintyy yksivärisissä väreissä.
  • White Spotted (suom. valkoinen täplikäs): Spotit otsassa, kuonossa ja niskassa. Hännän tupsu ja vatsa valkoinen. Tassuissa valkoiset sukat, silmät perusvärin mukaiset. Esiintyy valkovatsaisissa väreissä.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ IUCN Viitattu 13.10.2008
  2. ↑ Luonnontieteellinen keskusmuseo: Nisäkkäiden suomenkieliset nimet. Viitattu 30.10.2008
  3. ↑ Gerbil Care Sheet Sky to Sea Pet Shop.
  4. ↑ 4,0 4,1 Gerbiilin hoito-ohje 2004. Suomen gerbiiliyhdistys.
  5. ↑ Gerbiilin värit 23.4.2007. Suomen gerbiiliyhdistys.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Gerbiili
Henkilökohtaiset työkalut