Mongoliangerbiili
| Mongoliangerbiili | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Meriones unguiculatus (Milne-Edwars, 1867) |
||||||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
| |
Mongoliangerbiili[4] eli mongolianhyppymyyrä[3] eli mongolianjirdi[3] (Meriones unguiculatus) on pienikokoinen jyrsijälaji, joka on kotoisin Aasian kuivilta aroilta. Mongoliangerbiili on suosittu ja helppohoitoinen lemmikkieläin. Mongoliangerbiilien elinikä vankeudessa on 3–4 vuotta, mutta luonnossa ne elävät yleensä vain 1–2 vuotta.[5] Lajia käytetään myös koe-eläimenä, ja tiettyihin kokeisiin se sopii paremmin kuin rotta.[6]
Mongoliangerbiiliä kutsutaan arkikielessä usein pelkästään "gerbiiliksi", mutta gerbiilejä eli hyppymyyriä (Gerbillinae) on kymmeniä eri lajeja. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että nimitys mongolianjirdi vahvistettaisiin tämän lajin ensisijaikseksi suomenkieliseksi nimeksi[7].
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Aikuisen mongoliangerbiilin vartalo on noin 12 cm pitkä ja häntä voi olla yhtä pitkä. Turkki on ohuehko, luonnonmuodon karvat ovat juuresta harmahtavat, yleissävyltään kellanruskeat ja aivan karvan kärki on musta. Vatsapuolen karva on valkoista ja karvattomissa käpälissä näkyy vaaleanpunainen iho. Koiraat ovat hiukan suurempia kuin naaraat: koiraiden keskipaino on 60 grammaa, naaraiden 50–55 grammaa.[8] Lemmikkigerbiileistä on useita värimuunnoksia.[9]
[muokkaa] Alkuperä, elinympäristö ja elintavat luonnossa
Mongoliangerbiilit ovat kotoisin Mongolian sisämaan ylängöiltä. Niitä tavataan myös läheisiltä alueilta Etelä-Siperiasta ja Pohjois-Kiinasta. Mongoliangerbiilien luontaisilla elinalueilla vallitsee ankara mannerilmasto: talvella voi olla 40 astetta pakkasta, kesällä 50 astetta lämmintä. Sademäärä on pieni (alle 230 mm vuodessa) ja talvi pitkä (lokakuusta huhtikuuhun).[8]
Mongoliangerbiileitä elää hiekka- ja saviaavikoilla, pensaikoissa, aroilla ja vuoriston laaksoissa. Ne kaivavat maahan koloja lähelle kasveja, joiden juuret estävät koloa romahtamasta.[8] Kolot ovat tyypillisesti puolisen metriä syviä ja noin 4 cm leveitä. Samaan luolaan on useita eri sisäänkäyntejä. Niissä ne elävät perhekunnittain ja lepäävät vuorokauden kuumimmat ja kylmimmät hetket.[10] Jos gerbiili havaitsee vaaran uhkaavan, se alkaa rummuttaa takajaloillaan maata varoittaakseen muita vaarasta.
[muokkaa] Mongoliangerbiilit lemmikkeinä
[muokkaa] Gerbiilin ottaminen lemmikiksi
Mongoliangerbiili tulee sijoittaa valmiiksi sisustettuun terraarioon. Aluksi gerbiilit pysyttelevät poissa näkyvistä, mutta luontaisen uteliaisuutensa vuoksi ne tulevat yleensä muutamassa minuutissa esiin. Hyvän hoitosuhteen varmistamiseksi on hyvä jutella gerbiileille rauhallisella äänellä, jotta ne tottuvat hoitajaansa eivätkä pidä häntä uhkana. On myös hyvä välillä laskea käsi terraarioon ja antaa gerbiilin tutustua siihen. Petovaikutelman välttämiseksi gerbiiliä ei saa myöskään napata kiinni ylhäältä päin tai nosteta hännästä, vaan se kuuluu ottaa kiinni rauhallisesti sivusta. Tuttavallisuuden tunnetta voi luoda tarjoilemalla herkkupaloja kädestä. Jotkut yksilöt eivät koskaan totu ihmiseen, toiset taas voivat olla hyvinkin seurallisia. On tärkeää, että tuttavuutta tekemään tullutta gerbiiliä ei yritetä pyydystää.
[muokkaa] Elinympäristö
Mongoliangerbiileitä on parasta pitää terraariossa tai vanhassa akvaariossa. Myös muovinen duna sopii gerbiilin asumukseksi, vaikka eläin saattaakin yrittää jyrsiä itsensä sieltä ulos. Gerbiilien pitämistä häkissä ei suositella, sillä gerbiili alkaa helposti kyllästyessään järsiä sen kaltereita.[11] Tämä stressaa gerbiiliä ja lyhentää sen elinikää. Lisäksi gerbiilit ovat innokkaita kaivajia, joten purut pysyvät paremmin terraariossa kuin häkissä.
Terraario ei juuri koskaan voi olla gerbiileille liian suuri. Gerbiilin terraariossa tulee aina olla vähintään 7 cm puruja, jotta eläimet voivat kaivaa puruihin niille tärkeitä tunneleita. Gerbiilit tarvitsevat myös chinchillanhiekkaa kylpyjä varten. Terraariossa on juomapullon lisäksi hyvä olla jotakin virikkeitä sekä pesäkoppi, jossa gerbiilit voivat olla omassa rauhassaan. Vaikka gerbiili onkin aavikkoeläin, sillä pitää silti olla koko ajan raikasta vettä tarjolla. Ruokaa voi tarjoilla joko ruoka-astiasta tai puruihin sirotellen. Terraarioon ei saa laittaa juoksupyörää, jossa on välejä, sillä gerbiilin häntä voi jäädä sen pinnojen väliin ja katketa.
Gerbiilien terraario sijoitetaan kuivaan ja vedottomaan, rauhalliseen paikkaan, jossa ei ole paljon voimakkaita ääniä ja uusia hajuja. Terraario ei kuitenkaan saa olla kovin syrjässä, sillä gerbiilit ovat uteliaita ja seurailevat mielellään ympäristön tapahtumia. Gerbiilit juoksevat vaistomaisesti pakoon kaikkea ylhäältä tulevaa, joten terraario ei myöskään saa olla liian matalalla. Suotava lämpötila häkin ympäristössä on 19-25 astetta, sillä gerbiilit eivät viihdy liian kuumassa.
[muokkaa] Ravinto
Luonnossa mongoliangerbiilit syövät pääasiassa marunalajeja (Artemisia sieversiana ja A. commutata). Niiden ravintoon kuuluu myös meriotakilokin sukulaislaji (Salsola collina), pantaheinä (Setaria viridis) ja rantavehnän sukulaislaji (Leymus chinensis) [8] Viljelysmaiden lähellä elävät gerbiilit syövät ja varastoivat hirssiä ja tattaria: kesällä niiden lehtiä, talvella siemeniä.[10]
Lemmikkkeinä gerbiilit syövät lemmikkieläinliikkeistä saatavia valmiita jyrsijöiden ruokasekoituksia, jotka sisältävät mm. auringonkukansiemeniä, johanneksenleipäpuuta, porkkanaa, herneitä ja kauraa. Erityisesti gerbiilit pitävät auringonkukansiemenistä, kurpitsansiemenistä ja pähkinöistä, joita rasvaisuutensa vuoksi ei saa kuitenkaan antaa liikaa. Vaihtoehtona siemenseoksille ovat eläinkaupoista saatavat puristeruokapelletit, jotka sisältävät kaiken gerbiilin tarvitseman ravinnon.
Gerbiilit tarvitsevat ruokasekoituksen lisäksi tuoreruokaa eli vihanneksia, hedelmiä ja marjoja,[11] kuten porkkanaa, kurkkua, maissia, mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa sekä omenaa ja pienissä määrin banaania. Mitään suolaista, kovin rasvaista tai mausteista niille ei saa antaa. Gerbiilit tarvitsevat myös eläinvalkuaista, jota ne saavat keitetyn kananmunan valkuaisesta, eläinkaupasta saatavista jauhomadoista tai sokerittomasta ja rasvattomasta jogurtista. Jogurttia voi antaa noin kahdesti viikossa. Gerbiilille ei saa antaa mitään muovista, sillä se voi saada hengenvaarallisen suolitukoksen jyrsimästään ja nielemästään muovinpalasta. Gerbiilille voi myös antaa esimerkiksi kuivaa leipää ja puun oksia pitämään hampaat hyvässä kunnossa. Liian pitkät hampaat eivät ole hyväksi gerbiilille.
[muokkaa] Elintavat
Mongoliangerbiilit ovat laumaeläimiä, joten niitä ei saa pitää yksin. Samasta poikueesta on hyvä olla 2–4 samaa sukupuolta edustavaa gerbiiliä. Yli 4–5 yksilön lauman pitämistä ei suositella, koska tällöin syntyy usein tappeluita.
Pienellä totuttelulla gerbiilin saa viihtymään sylissä. Gerbiilit ovat usein melko vilkkaita. Ne hyppivät ulos käsien pienimmistäkin raoista. Noin vuodessa ne kasvavat täysikokoisiksi, tosin kasvu hidastuu puolen vuoden jälkeen. Kun gerbiili täyttää 2,5 vuotta, se alkaa selvästi vanheta ja sen vilkkaus vähenee huomattavasti. Noin 3,5-vuotias vanhus alkaa olla yleensä jo selvästi heikompi, mutta hyvällä hoidolla se saattaa vielä elää yli vuodenkin.
Mongoliangerbiilitkin saattavat hyvässä hoidossa ja tilavassa terraariossa elää yli 6-vuotiaiksikin, tämä kuitenkin on erittäin harvinaista.
[muokkaa] Päivärytmi ja jaloitteleminen
Mongoliangerbiilit nukkuvat ja valvovat noin neljän tunnin jaksoissa ympäri vuorokauden, joten terraarion säilyttämistä makuuhuoneessa ei suositella. Gerbiileitä ei saa pitää pelkästään häkkieläiminä. Niiden olisi ehdottomasti päästävä ainakin useammin kuin kerran viikossa vähintään 15 minuutiksi pois terraariosta lattialle tai jaloitteluaitaukseen. Kuukauden kuluttua hankinnasta niiden täytyisi päästä ensimmäistä kertaa ulos terraariosta. Gerbiilejä ei saa päästää lattialle, jos ne eivät ole vielä kesyyntyneet. Juoksupyörä ei täytä niiden liikunnantarvetta, eikä sitä muutenkaan suositella mahdollisten häntävaurioiden vuoksi. Gerbiilien jaloittelupaikasta tulee tehdä turvallinen tukkimalla kaikki pienet rakoset ja nostamalla sähköjohdot ylös. Hoitajan täytyy laskeutua gerbiilien tasolle eikä hän saa jahdata gerbiilejä, jotta ne eivät pelkäisi. Gerbiilit voi houkutella lopuksi esimerkiksi pahviputkeen, ja nostaa takaisin terraarioon.
[muokkaa] Poikaset
Mongoliangerbiili saa poikasia kerrallaan 5–8 kappaletta, joskus jopa kymmenen, ja gerbiiliemon kantoaika on 15–20 vuorokautta. Poikaset ovat syntyessään karvattomia ja sokeita eikä niihin saa koskea ensimmäisen viikon aikana, varsinkaan jos poikaset ovat emon ensimmäiset. Ihmisen kanssa kontaktiin joutuneet poikaset joutuvat hyvin usein emonsa hylkäämäksi vieraan hajun takia. Emo voi myös syödä poikaset, ja sen vuoksi emolle pitää antaa muuta eläinproteiinia, kuten paistettua lihaa tai jauhomatoja. Viikon iän saavuttaneeseen poikaseen voi kuitenkin koskea ensiksi puruun hierotulla kädellä. Näin vieras haju ei ole liian voimakas, mikä vähentää mahdollisuutta hylkäämiseen. Hieman yli viikon, noin 9 päivän, iässä karva alkaa kasvaa ja 2-viikkoisina gerbiilin poikaset alkavat jo maistella kiinteää ruokaa. Silmät aukeavat kuitenkin vasta noin 3 viikon iässä, jolloin poikasilla on myös kirppuikä eli ne hyppivät ympäriinsä kotiterraariota. Poikasille vaarallisin aika on 3 viikkoa, jolloin ne voivat sairastua ns. naksutautiin eli kurkussa oleva lima tukkii hengitystiet ja poikasen hengittäessä kuuluu naksahtava ääni. Tätä voi yrittää ehkäistä antamalla poikasille nestettä ruiskulla (ilman neulaa) sekä pyyhkimällä pölyt terraarion seinistä. Poikaset ovat luovutusikäisiä 6-viikkoisina.
[muokkaa] Värimuodot
Mongoliangerbiilin perusväri on hiekantapainen agouti. Lemmikkigerbiileillä esiintyy myös useita erilaisia värimuunnoksia.[9] Värit on selostettu täysikasvuisen väri-ihanteina ja niiden nimien suomennokset ovat vapaita käännöksiä. Ne eivät ole väritysten virallisia nimiä.
- Agouti: Ruskea perusväri, vatsan alueella valkoista. Vaalea "rengas" silmän ympärillä. Kynnet ja silmät ovat mustat.
- Argente: Kullankeltainen perusväri, pohjakarva sinertävän harmaa. Vatsan alue valkoinen ja silmät rubiininpunaiset, kynnet neutraalit.
- Argente Cream: Aprikoosin vaalea perusväri, hieman hopeista vivahdetta. Pohjakarva vaalean harmaa, vatsa valkoinen ja silmät rubiininpunaiset kuten argentella. Kynnet neutraalin väriset.
- Grey Agouti (suom. harmaa agouti), entinen "Chinchilla": Perusväri puhtaan valkoinen, joka on tipattu mustalla. Pohjaväri tumman harmaa. Kynnet ovat neutraalit, silmät mustat ja vatsa valkoinen.
- Honey Fox (suom. hunajakettu), DEH, Dark Eyed Honey (suom. tummasilmäinen hunaja): Perusväri ruskean oranssi, päällipuolella hieman mustaa tippausta. Vatsa valkoinen ja silmät mustat. Kynnet neutraalit.
- Ivory Cream (suom. norsunluukerma): Vaalean kerman värinen, vatsa valkoinen. Silmät rubiininpunaiset ja kynnet neutraalin väriset.
- Polar Fox (suom. naali): Luonnonvalkoinen perusväri, keltaiseen vivahtava aavistus. Harmaa tippaus. Silmät mustat.
- Yellow Fox (suom. keltainen kettu): Perusväri keltainen, vaalea tippaus. Vatsa valkoinen, silmät rubiininpunaiset.
- Black (suom. musta): Eläin on nimensä mukaan pikimusta. Väri, silmät ja kynnet mustat. Joskus tassut ja rinta ovat valkoiset, tämä ei ole suotavaa ja lasketaan virheeksi. Valkoisia irtokarvoja ei saa olla,mutta on menettänyt tummuuttaan vuosien saatossa.
- Dove (suom. kyyhky): Vaalean harmaa, hopeaa muistuttava väri. Silmät rubiininpunaiset. Sekoitetaan hyvin usein lilaciin vaikka väri on vaaleampi.
- Lilac (suom. violetti, syreeninkukka): Tummanharmaa, silmät rubiininpunaiset, kynnet neutraalit.
- Pink Eyed White (suom. vaaleanpunasilmäinen valkoinen), PEW : Perusväri luonnonvalkoinen ihoon saakka, silmät vaaleanpunaiset.
- Ruby Eyed White (suom. rubiinisilmäinen valkoinen): Luonnonvalkoinen ihoon saakka, silmät rubiininpunaiset.
- Slate (suom. liuskekivi) : Tumma sinertävän harmaa, silmät mustat. Joskus ilmenee vaaleita läikkiä/viiruja tassuissa ja rinnassa.
- Burmese (suom. burmalainen, myanmarilainen): Syvä tumman sinertävän ruskea perusväri. Kuono, korvat, häntä ja tassut varjostettu mahdollisimman tummasti. Silmät mustat.
- Cappuccino : Perusväri valkoinen, kuono, korvat, häntä ja tassut mustat, joka tipattu ruskealla.
- Dark Tailed White (suom. tummahäntäinen valkoinen), DTW: Puhtaan valkoinen perusväri, häntä varjostunut varjostusvärillä. Korvat, kuono ja tassut saattavat myös olla varjostuneet. Silmät vaaleanpunaiset ja kynnet neutraalin väriset.
- Orange Point (suom. oranssitäplä): Perusväri kerma, pohjaturkki oranssihtava. Kuono, korvat ja häntä värittyneet oranssilla, silmät rubiinit.
- Rust Point (suom. ruostetäplä): Muuten samanlainen kuin Orange Point, mutta kuonon, korvien ja hännän oranssissa värityksessä on vahva sinertävä sävy. Silmät mustat.
- Siamese (suom. siamilainen): Perusväri vaaleanharmaa, tummat varjostukset kuonossa, takatassuissa, hännässä ja korvissa. Silmät ovat mustat.
- Silver Point (suom. hopeatäplä): Perusväri valkoinen, korvat ja häntä hopean harmaat. Silmät mustat ja ihossa selkeä pigmentti.
- Smoke (suom. savu, savunharmaa): Valkoinen perusväri, vaalean harmaa tippaus. Häntä ja korvat tummemmat. Silmät ruskean mustat.
- Nutmeg (suom. muskottipähkinä): Perusväri oranssin punainen, karvassa musta tippaus (myös vatsapuolella). Silmät mustat.
- Silver Nutmeg (suom. hopeinen muskottipähkinä): Vaalea kerma perusvärinä, tipattu haalean sinisellä (myös vatsapuolella). Mustat silmät.
- Yellow Nutmeg (suom. keltainen muskottipähkinä): Väri kokonaan oranssi, myös vatsapuolella. Korvat peittyneet hentoon, oranssiin karvaan. Silmät rubiininpunaiset, kynnet neutraalin väriset.
[muokkaa] Kuviot
- Collared* (suom. "kaulustettu"): Kuvio ilmenee valkovatsaisissa väreissä. Paksu tasainen kaulus niskan päällä. Otsalla tähti tai laukki. Mahdollista on, että gerbiilin karvoissa on harmaa tyvikasvu
- Patched (suom. "pätsitetty"): Läikät otsassa, kuonossa ja niskassa. Hännässä valkoinen tupsu. Vatsassa pari pistettä. Perusvärin mukaiset silmät, tassuissa valkoiset sukat. Esiintyy yksivärisissä väreissä.
- Pied (suom. "harakatettu"): Niskassa leveä kaulus, otsassa laukki tai tähti, vatsa valkoinen. Silmät perusvärin mukaiset. Esiintyy yksivärisissä väreissä.
- White Spotted (suom. valkoinen täplikäs): Spotit otsassa, kuonossa ja niskassa. Hännän tupsu ja vatsa valkoinen. Tassuissa valkoiset sukat, silmät perusvärin mukaiset. Esiintyy valkovatsaisissa väreissä.
[muokkaa] Gerbiili vai gerbilli?
Kielitoimisto oli viime vuosituhannella päätynyt käyttämään suomen kielessä gerbiilistä muotoa gerbilli ja se löytyi kaikista sen toimittamista sanakirjoista vain jälkimmäisessä muodossa, samoin esim. WSOY:n Isossa Tietosanakirjassa vuodelta 1995. Asiasta käynnistettiin kuitenkin keskustelu, jonka pohjalta Lemmikki-lehdessä oli artikkeli vuonna 2000.[12] Tämän jälkeen on Kielitoimiston jyrkkyys vähentynyt ja uusimmassa teoksessa, Kielitoimiston sanakirjassa, gerbiili on varsinainen hakusana ja gerbilli rinnakkaismuoto.
[muokkaa] Katso myös
- Antilooppirotta eli antilooppigerbiili
- Kalpeahyppymyyrä eli perpallidus
- Rasvahäntähyppymyyrä eli duprasi
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Meriones unguiculatus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b Wilson & Reeder: Meriones (Pallasiomys) unguiculatus Mammal Species of the World. Bucknell University. Viitattu 02.05.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 234–235 ja 452. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
- ↑ Nummi, Petri & Blomqvist, Leif: Maailman luonto: Nisäkkäät 2, s. 278–279. Espoo: Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6503-3.
- ↑ Gerbil Care Sheet Sky to Sea Pet Shop. (englanniksi)
- ↑ Gastric secretion in the pulorus-ligated gerbil (Meriones unguiculatus) J Appl Physiol 26: 61-64, 1969 (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Nisäkäsnimistö (Vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Viitattu 30.1.2011.
- ↑ a b c d Chen, J.: Meriones unguiculatus 2001. Animal Diversity Web. (englanniksi)
- ↑ a b Gerbiilin värit 23.4.2007. Suomen gerbiiliyhdistys.
- ↑ a b Gulotta E. F.: Mammalian Species: Meriones unguiculatus 1971. American Society of Mammalogists. (englanniksi)
- ↑ a b Gerbiilin hoito-ohje 2004. Suomen gerbiiliyhdistys.
- ↑ Jyrsitään sanoja 2004. sanaristikot.net.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Encyclopædia of Life: Meriones unguiculatus (luettu 23.11.2011) (englanniksi)
Sivulta puuttuu