Julkishyödyke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Julkishyödyke on taloustieteessä hyödyke, jolla on kaksi ominaisuutta:

  • Se ei ole niukka eli sen kuluttaminen ei vähennä muiden mahdollisuutta kuluttaa sitä.
  • Se on vapaasti saatavilla eli kun se on tuotettu, ketään ei voi estää kuluttamasta sitä.

Julkishyödyke on puhdas, mikäli sillä on molemmat ominaisuudet. Käytännössä käsitettä julkishyödyke käytetään myös epäpuhtaista julkishyödykkeistä. Useimmiten julkishyödyke ei esimerkiksi koske koko maailmaa tai edes koko yhteiskuntaa, vaan tiettyä aluetta. Klassinen esimerkki julkishyödykkeestä on maanpuolustus: kun alueen puolustus on järjestetty, suojaa se kaikkia asukkaita yhtälailla eikä ketään asukasta voida estää hyötymästä puolustuksesta.

Julkishyödyke on eri asia kuin julkisen tahon, kuten valtion tai kunnan, tuottama hyödyke. Julkisyhteisöt tuottavat myös monia yksityishyödykkeitä kuten terveydenhoitopalveluja. Julkishyödykkeen vastakohta on yksityishyödyke.

Esimerkki julkishyödykkeestä ja niihin liittyvistä ongelmista on pato, josta hyötyy joka ikinen maanviljelijä, joka sen takana on. Padon rakentamiseen tarvitaan kuitenkin rahoitus, jota voi olla vaikea saada maanviljelijöiltä vapaaehtoisesti. Moni maanviljelijä voisi yrittää vapaamatkustajaksi väittäen ettei juurikaan tarvitse patoa eikä siten suostu maksamaan siitä. Joku saattaisi väittää päättäneensä ryhtyä viljelemään riisiä, joten pato itse asiassa haittaisi hänen toimintaansa. Muita julkishyödykkeitä ovat esimerkiksi tiet (jolleivat ne ruuhkaudu), katuvalot, laki, palokunta, majakat, puhdas ilma, informaatiohyödykkeet kuten ohjelmistokehitys (varsinkin avoin) sekä monet keksinnöt. Myös radio- ja tv-lähetykset ovat julkishyödykkeitä, jos kaikilla on mahdollisuus vastaanottaa lähetyksiä. Luonnonvarat eivät ole julkishyödykkeitä.

Julkishyödykkeitä ei yleensä tuoteta yksityisesti, vaan ne kuuluvat pikemminkin julkiseen sektoriin. Tämä johtuu siitä, että kansantaloudellisesti kannattavin hinta julkishyödykkeen käytölle on rajakustannuksen hinta, joka julkishyödykkeissä taas on nolla tai lähellä nollaa. Tällä hinnalla yksityinen toimija ei voisi rahoittaa hyödykkeen tuottamiseen vaadittavaa investointia. Kollektiivinen toiminta analysoi mahdollisuuksia, joilla julkishyödykkeitä voidaan järjestää kuluttajien vapaaehtoisella keskenäisellä toiminnalla ilman valtiota. Lisäksi teknologisen kehityksen myötä julkishyödykkeiden käyttöä voidaan hallita ja valvoa paremmin. Esimerkiksi nykyään tekniikka mahdollistaa televisiolähetyksien vastaanottamisen kontrolloimisen siten, että lähetykset eivät ole enää vapaasti saatavilla eivätkä siis ole julkishyödykkeitä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]