Caspar Weinberger

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Caspar Weinberger noin vuonna 1983.

Caspar Willard ”Cap” Weinberger, GBE (18. elokuuta 191728. maaliskuuta 2006) oli yhdysvaltalainen poliitikko, joka toimi Ronald Reaganin hallinnon puolustusministerinä tammikuusta 1981 marraskuuhun 1987.

Weinberger syntyi San Franciscossa Kaliforniassa Englannista muuttaneille episkopaalivanhemmille ja opiskeli Harvardin yliopistossa, jossa suoritti tohtorin tutkinnon 1941. Hän liittyi Yhdysvaltain maavoimiin ja palveli 41. jalkaväkidivisioonassa Tyynellämerellä toisen maailmansodan aikana. Sodan lopussa hän oli ylennyt kapteeniksi ja työskenteli kenraali Douglas MacArthurin tiedusteluesikunnassa.

Weinberger valittiin Kalifornian parlamenttiin 1952 ja Kalifornian republikaanipuolueen johtoon 1962. Kuvernööri Ronald Reagan nimitti hänet 1967 osavaltion organisaatio- ja talouslautakuntaan ja talousjohtajaksi 1968. Vuonna 1970 hän siirtyi Washingtoniin Federal Trade Commissionin johtoon ja toimi presidentti Nixonin budjettitoimiston johtajana ja terveysministerinä 1973–1975.

Viisi vuotta hän oli Kaliforniassa Bechtel Corporationin varapresidenttinä ja neuvonantajana.

Reaganin puolustusministerinä Weinberger jakoi käsityksen Neuvostoliiton uhasta Yhdysvalloille ja kannatti suuria korotuksia puolustusbudjettiin. Suuria hankkeita olivat muun muassa B-1-pommittaja ja ”600 aluksen laivasto”. Hän kannatti myös ydinaseiden voimakasta lisäystä ja Strategic Defense Initiativea, joka sai lempinimen ”Star Wars” -hanke.

Weinberger väitti, että oli vastustanut Iran-Contra-skandaaliin liittynyttä yhdysvaltalaisten TOW-ohjusten siirtoa Iraniin. Hän erosi 23. marraskuuta 1987 vedoten vaimonsa heikkenevään terveyteen. Eronsa jälkeen Weinberger tuomittiin valehtelusta Iran-Contra-asian tutkimuksessa, mutta presidentti George H. W. Bush armahti hänet 24. joulukuuta 1992.

Hän sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan suurristin 1988 tuettuaan Britanniaa Falklandin sodan aikana 1982.

Weinberger työskenteli poliittisen uransa jälkeen Forbesille, ja oli sen johtokunnan puheenjohtaja vuodesta 1993 isänsä seuraajana.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]