Alexander Hamilton

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alexander Hamilton
Hamilton small.jpg
Alexander Hamilton
Yhdysvaltain valtiovarainministeri
11. syyskuuta 1789 – 31. tammikuuta 1795
Seuraaja Oliver Wolcott, Jr.
Tiedot
Syntynyt 11. tammikuuta 1755 tai 1757
Charlestown, Nevis
Kuollut 12. heinäkuuta 1804
New York
Puolue Federalisti
Puoliso Elizabeth Schuyler Hamilton
Arvonimet Kenraalimajuri

Alexander Hamilton (11. tammikuuta 175712. heinäkuuta 1804) oli yhdysvaltalainen lakimies, upseeri ja valtiomies. Hamilton toimi Yhdysvaltain ensimmäisenä rahaministerinä 1789–1795.

Hän opiskeli King's Collegessa (nykyään Columbian yliopisto) New Yorkissa.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexander Hamilton syntyi 11. tammikuuta 1757 Nevis-nimisellä saarella Karibianmerellä. Hänen isänsä oli huonosti menestynyt liikemies James Hamilton ja äitinsä Rachel Fawcett Lavien, joka oli vielä Alexanderin syntymän aikoihin naimisissa John Lavien -nimisen miehen kanssa. Vaikka Rachel myöhemmin erosi ja perusti uuden perheen Jamesin kanssa, eivät he koskaan menneet naimisiin. Vuonna 1765 perhe muutti St. Croixin saarelle, minkä jälkeen James hylkäsi perheensä ja katosi. Tienatakseen elantonsa Alexanderin äiti perusti pienen kaupan, veli James ryhtyi kirvesmieheksi ja tuolloin 11-vuotias Alexander toimi apulaisena Cruger and Beckman -nimisessä kauppapaikassa.[1]

Hamilton sai nuorena kotisaaressaan maineen mukavana ihmisenä, minkä ansiosta saaren presbyteeripappi Hugh Knox keräsi yhdessä useiden muiden paikallisten kesken kolehdin, jolla he kustansivat Hamiltonin opiskelut Yhdysvaltain mantereella.[1]

Koska Hamilton vietti koko nuoruutensa Amerikan siirtokuntien ulkopuolella, hän ei koskaan tuntenut erityistä lojaalisuutta mitään aluetta kohtaan. Tämän ansiosta Hamilton pystyi ajattelemaan Yhdysvaltoja yhtenä tasavertaisena alueena, mihin moni hänen kollegoistaan ei ollut kykenevä. Lisäksi Hamilton näki St. Croixissa asuessaan valkoisten tekemät raakuudet mustia orjia kohtaan. Hamiltonin asuessa saarella orjat yrittivät useaan kertaan kapinaa omistajiaan kohtaan, mutta valkoiset pysäyttivät kapinat aina väkivaltaisesti. Kokemustensa takia Hamilton vastusti vanhemmalla iällä orjuutta. Hän ei kuitenkaan ollut kantansa suhteen ehdoton, vaan olisi tarvittaessa sallinut orjuuden, mikäli siitä olisi ollut hyötyä Yhdysvalloille.[1]

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saapussaan opintojaan varten New Yorkiin vuonna 1772 Hamilton asui Hugh Knoxin presbyteeriystävien kanssa. Hamilton ei vielä tuolloin tukenut täysin Yhdysvaltain itsenäistymistä ajaneita tahoja. Opiskellessaan King's Collegessa (nykyinen Columbian yliopisto) Hamilton kuitenkin ryhtyi lukemaan vallankumousta ajaneiden yhdysvaltalaisten, kuten James Otisin, John Adamsin ja John Dickinsonin ajatuksia. Ensimmäisen kerran Hamilton itse vaati julkisesti uudistuksia vuonna 1774 Fields parkissa pitämässään puheessa, jossa hän puolusti Boston Tea Partyn toimintaa ja vaati siirtokuntien kongressiin vapailla vaaleilla valittuja edustajia. Tästä huolimatta Hamilton ei vieläkään pitänyt itseään vallankumouksellisena, vaan olisi halunnut Yhdysvaltain kuuluvan Iso-Britanniaan yhdenvertaisena emämaansa kanssa. Britannian parlamentti ja kuningas eivät kuitenkaan olleet halukkaita antamaan Yhdysvalloille enempää oikeuksia.[1]

19. huhtikuuta 1775 Britannian joukot hyökkäsivät Yhdysvaltain itsenäisyyttä kannattaneita miliisijoukkoja vastaan aloittaen näin avoimen sodan Britannian ja Yhdysvaltain itsenäisyyttä ajaneiden joukkojen välille. Bostonin piirityksen jälkeen Hamilton värväytyi New Yorkin miliisijoukkoihin, jossa hänet määrättiin kapteeniksi tykistöjoukkoihin[2]. Palveltuaan armeijassa kahden vuoden ajan siirtokuntien armeijan ylipäällikkö George Washington nimitti Hamilton henkilökohtaiseksi Aide-de-campikseen (henkilökohtainen sotilasavustaja) ja antoi tälle everstiluutnantin arvon. Nimityksensä ansiosta Hamiltonista tuli pidetty henkilö merkittävien poliitikkojen keskuudessa, mikä osaltaan auttoi hänen myöhempää uraansa Washingtonin ja John Adamsin hallituksissa. Erityisesti New Yorkin poliittinen johto arvosti suuresti hänen hyviä puhujantaitoja sekä tietämystä sodan kulusta.[1]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustuslain laatijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamiltonin johdolla kutsuttiin koolle Yhdysvaltain perustuslain säätänyt perustuslaillinen konventti 1787. Kokouksessa hän piti puheen, jossa hänen katsottiin asettuvan monarkian kannattajaksi. Hän ehdotti presidenteille ja senaattoreille elinikäisiä virkakausia. The Federalist -kokoelmana myöhemmin julkaistussa esseesarjassa Hamilton asettui tukemaan voimakasta keskushallintoa.

Valtiovarainministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Washington nimitti Hamiltonin Yhdysvaltain ensimmäiseksi valtiovarainministeriksi. Hänen kautensa aikana perustettiin rahapaja sekä valtion pankki ja alettiin kerätä valmisteveroja.[3]

Hamiltonin kuuluisa mietelmä talousministerinä oli, että "kansallinen velka, silloin kun se ei ole ylenmääräinen, on meille kansallinen siunaus".[4]

Elämän loppuvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamilton erosi ministerin tehtävistä, mutta jatkoi Washingtonin neuvonantajana. Vuoden 1796 presidentinvaaleissa hän oli valitsijamiehistössä. Vuonna 1801 hän perusti New York Evening Post -sanomalehden.

Hamilton kuoli haavoituttuaan vakavasti kaksintaistelussa pitkäaikaista poliittista vastustajaansa, varapresidentti Aaron Burria vastaan 1804. Ennen kaksintaistelua Hamilton oli estänyt Burrin pääsyn New Yorkin kuvernööriksi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Hamilton's Background Virginian yliopisto. Viitattu 24.9.2012. (englanniksi)
  2. Fehrenbacher, Don E. et al.: Kuka teki mitä, s. 107. Otava, 1991. ISBN 951-1-11326-7.
  3. a b Ahokas, Jaakko et al.: Spectrum tietokeskus: 14. osa, s. 432. WSOY, 1981. ISBN 951-0-07253-2.
  4. http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2009/11/25/rahalla-saa-tehda-mita-tahansa/200924447/145
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alexander Hamilton.