Lexingtonin ja Concordin taistelut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lexingtonin taistelu
Paul Revere
Francis Smith
Yhdysvaltain vapaussodan miliiseille omistettu patsas, kuvanveistäjänä Daniel Chester French

Lexingtonin ja Concordin taistelut olivat Yhdysvaltain vapaussodan ensimmäiset taistelut 19. huhtikuuta 1775. Taistelujen myötä alkoi avoin sota Ison-Britannian ja sen kolmentoista siirtomaan välillä Pohjois-Amerikassa.

Noin 700 brittiarmeijan vakinaista sotilasta määrättiin Francis Smithin johdolla sieppaamaan Massachusettsin miliisin varastoimia sotilastarvikkeita Concordissa. Patriootit olivat saaneet viikkoja ennen määräystä tiedustelutietoja brittien mahdollisista etsintäaikeista ja he siirsivät melkein kaikki tarvikkeet turvaan. Briteiltä vuosi myös taistelua edeltävänä iltana suunnitelman yksityiskohtia ja tietoja levitettiin nopeasti miliisin keskuudessa.

Ensimmäiset laukaukset ammuttiin välikohtauksessa Lexingtonissa, jossa brittiarmeijan eteneminen johti alivoimaisen miliisin pakenemiseen. Toinen välikohtaus tapahtui Concordin vanhalla sillalla, missä patriootit taistelivat brittien kolmea komppaniaa vastaan. Brittiarmeijan rivit hajosivat ja se pakeni taistelualueelta miliisin takaa-ajamana.

Lexingtonin taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraali Thomas Gage oli päättänyt riisua aseista kapinoivan Massachusettsin ja lähetti 700 henkisen sotajoukon luutnantti Francis Smithin johdolla Concordiin ottamaan haltuunsa kapinallisten asevarikon ja pidättämään kapinallisjohtajat Samuel Adamsin ja John Hancockin. Jotta yllätys onnistuisi, brittisotilaiden oli määrä marssia yöllä ääneti Bostonin läpi, soutaa lahden poikki ja edetä Concordiin.

Varotoimista huolimatta heidän liikkeensä havaittiin ja kaksi sanaviejää lähetettiin nopeasti varoittamaan Adamsia ja Hancockia. Toinen sananviejistä oli Paul Revere, joka ratsasti pimeässä antamaan varoitusta. Revere kohtasi matkallaan Charlestonissa kaksi brittisotilasta jotka yrittivät estää hänen kulkunsa väkivalloin. Revere pääsi pakoon hiuksen hienosti. Reveren päästyä Medfordiin hän herätti paikallisen kapteenin joka teki hälytyksen miliisille.

Näin Lexingtonissa saatiin varoitus brittijoukkojen tulosta ja miliisi kerääntyivät kaupungin aukiolle odottamaan keskellä yötä brittijoukkojen saapumista. Kapinallisjohtajat kieltäytyivät luovuttamasta aseitaan, jonka jälkeen brittisotilaat avasivat tulen kapinallisia kohden, surmaten kymmenen ja haavoittaen kahdeksaa kapinallista.

Concordin taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakavampi yhteenotto sattui samana päivänä brittijoukkojen vetäytyessä Concordista paikallisen miliisin saavuttua. Vetäytyessään kohti Bostonia brittijoukot joutuivat rakennusten sekä aitojen taakse piiloutuneiden kapinallisten tulitukseen.

Taistelun kuluessa miliisin joukot vahvistuvat jatkuvasti ja ne aiheuttivat raskaita tappioita briteille. Sotaretkikunnan pelasti Lexingtoniin saapuneet vahvistukset Hugh Percyn johdolla. Yhdistynyt 1 300 miehen sotajoukko marssi rankassa tulituksessa takaisin kohti Bostonia ja onnistuneella viivytystaktiikalla pääsi turvaan Charlestowniin.

Brittien sotatoimien luottamuksellisuus ja ripeys eivät olleet sellaisella tasolla, joka olisi mahdollistanut onnistuneen iskun vihamieliselle alueelle eivätkä he onnistuneet saamaan haltuunsa merkittävästi aseita. Lexingtonin ja Concordin taistelut eivät rauhoittanut tilannetta vaan saivat koko Massachusettin tarttumaan aseisiin. Massachusettsin miliisi miehitti taistelujen seurauksena Bostonin ympäristön ja aloitti kaupungin piirittämisen.

Sata vuotta myöhemmin, vuonna 1837 Ralph Waldo Emerson kirjoitti tapahtumista runossaan Concordin hymni:

"Karkealla sillalla joka kaareutui tulvan yli, Heidän lippunsa huhtikuun vienolle tuulelle liehui avonaisena, Täällä kerran taisteluun valmistautuneet farmarit seisoivat, Ja ampuivat laukauksen joka kuultiin kautta maailman." (suomentaja?)