James Otis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
James Otis, Henry Blackburnin maalaama muotokuva vuodelta 1755.

James Otis (5. helmikuuta 1725 West Barnstable, Massachusetts23. toukokuuta 1783 Andover, Massachusetts)[1] oli yhdysvaltalainen lakimies, poliittinen aktivisti ja agitaattori, joka edisti 1760-luvulla toiminnallaan Amerikan vallankumoukseen johtanutta kehitystä. Hän teki kuuluisaksi iskulauseen ”Ei verotusta ilman edustusta” (engl. No taxation without representation).

Otisin isä, James Otis vanhempi oli tunnettu vaikuttaja Massachusettsin brittiläisessä siirtkunnassa. Nuorempi Otis opiskeli lakia Harvardissa, valmistui asianajajaksi vuonna 1748 ja perusti lakitoimiston Plymouthiin, josta siirtyi 1750 Bostoniin. Kuuluisaksi Otis tuli vuonna 1761, jolloin hän kyseenalaisti brittiläisten tulliviranomaisten oikeuden tunkeutua ihmisten koteihin etsimään salakuljetettua tavaraa yleisluontoisten etsintälupien (writs of assistance) nojalla, joissa ei mainittu epäilyn kohdetta tai etsittäviä tavaroita. Esiintyessään siirtokunnan korkeimman oikeuden edessä Bostonissa hän julisti, että kansalaisoikeudet perustuivat luonnonoikeuksiin, ja että kansalaisoikeuksia rikkovat etsintäluvat olivat näin ollen mitättömiä, vaikka niillä olisi ollutkin Englannin parlamentin hyväksyntä. Hän vetosi myös Englannin valtiosääntöön.[1] Etsintälupakiistan kautta hän nosti esiin periaatteellisen kysymyksen siitä, oliko parlamentilla ylipäätään oikeutta säätää lakeja siirtokuntalaisille, joilla ei olut edustusta parlamentissa.[2] Otis teki tässä yhteydessä kuuluisiksi ne argumentit, joita siirtokuntien oikeuksien puolustajat myöhemmin innokkaasti käyttivät. Tällöin hän tiettävästi myös sanoi ensi kerran ”Verotus ilman edustusta on tyranniaa”.[1] John Adamsin mukaan Otisin esiintyminen loi pohjan siirtokuntalaisten epäluottamukselle emämaataan kohtaan.[2]

Otis valittiin toukokuussa 1761 Massachussetsin siirtokunnan lainsäädäntökokoukseen (General Court), ja hänet uudellenvalittiin melkein joka vuosi. Vuonna 1766 hänet valittiin puhemieheksi, mutta siirtokunnan brittiläinen kuvernööri kumosi valinnan. Otis ryhtyi myös pamflettikirjailijaksi. Hänen ensimmäinen julkaisunsa oli Massachusettsin edustajainhuoneen toimia puolustanut A Vindication of the Conduct of the House of Representatives of the Province of Massachusetts Bay (1762).[1] Toinen merkittävä teos oli The Rights of the British Colonies Asserted and Proved (1764).[2] Otis tuli laajalti tunnetuksi Pohjois-Amerikan siirtokuntalaisten oikeuksien puolustajana ja hän laati asiakirjoja, joita lähetettiin toisiin siirtokuntiin ja parlamentille asti. Vuonna 1765 hänet valittiin Massachusettsin edustajana vuoden 1765 leimaverolakia vastustaneeseen New Yorkin leimaverokongressiin, jossa hän oli merkittävässä roolissa ja osallistui parlamentille lähetetyn adressin laatimiseen.[1]

Myöhemmin Otisin mielenterveys alkoi horjua. Saatuaan vuonna 1769 säiläniskun päähänsä erään brittiviranomaisen kanssa syntyneessä käsikähmässä hänet todettiin hulluksi, joskin hänellä oli vielä myöhemmin kirkkaitakin hetkiä. Otis kuoli salamaniskuun vuonna 1783.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f James Otis (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 30.1.2014.
  2. a b c d Nordisk familjebok (1914), s. 1084 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 30.1.2014.