Yhdysvaltain perustuslain kuudes lisäys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhdysvaltain perustuslain kuudes lisäys
Perustuslain kymmenen lisäystä eli Bill of Rights
Perustuslain kymmenen lisäystä eli Bill of Rights
Hyväksytty kongressissa 25. syyskuuta 1789
Ratifioitu 15. joulukuuta 1791
Sisältö Kieltää sananvapauden rajoittamisen sekä valtionuskonnon luomisen
Osa sarjaa Bill of Rights

Yhdysvaltain perustuslain kuudes lisäys (engl. Sixth Amendment tai Amendment VI) on Yhdysvaltain perustuslain lisäys, joka takaa yksilölle useita oikeudenkäyntiin liittyviä oikeuksia. Perustuslain kuudes lisäys kuuluu niin kutsuttuun Bill of Rights -lisäysten pakettiin. Se hyväksyttiin kongressissa muiden lisäysten tapaan 25. syyskuuta 1789 ja ratifioitiin 15. joulukuuta 1791.

Yhdysvaltain perustuslain kuudes lisäys takaa yksilölle oikeuden nopeaan, puolueettomaan ja julkiseen oikeudenkäyntiin valamiehistön edessä, oikeuden saada tietää itseään vastaan esitetyistä syytteistä, oikeuden kohdata syyttäjänsä ja oikeuden avustajaan.

Teksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»In all criminal prosecutions, the accused shall enjoy the right to a speedy and public trial, by an impartial jury of the State and district wherein the crime shall have been committed, which district shall have been previously ascertained by law, and to be informed of the nature and cause of the accusation; to be confronted with the witnesses against him; to have compulsory process for obtaining witnesses in his favor, and to have the Assistance of Counsel for his defence.»

Suomennettuna:

»Syytetyllä olkoon kaikissa rikosasioissa oikeus nopeaan ja julkiseen oikeudenkäyntiin, jossa päätöksen syyllisyydestä tekee siitä osavaltiosta ja tuomiopiiristä oleva puolueeton valamiehistö, jossa rikos on tapahtunut ja joka tuomiopiiri on aikaisemmin vahvistettu lailla, sekä oikeus saada tieto syytteen laadusta ja perusteesta; oikeus itse kohdata häntä vastaan todistavat; oikeus saada pakolla oikeuteen haastetuksi todistajia, jotka voivat todistaa syytetyn eduksi, sekä oikeus saada oikeusavustaja puolustamaan itseään.[1]»

Lisäyksen tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustuslain kuudes lisäys on muun perustuslain tapaan sisällöltään hyvin tulkinnanvarainen. Yhdysvaltain korkein oikeus on kuitenkin antanut lisäykseen liittyen useita ennakkopäätöksiä, joiden mukaan lisäystä tulkitaan.

Nopea oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeimman oikeuden tapauksessa Barker vastaan Wingo (1972) korkein oikeus katsoi, että oikeudenkäynnin nopeus on aina tutkittava tapauskohtaisesti. Korkein oikeus kuitenkin antoi määritteli neljä muuttujaa, joiden perusteella ratkaisu oikeudenkäynnin hitaudesta tulisi tehdä:

  • Käsittelyn viivästymisen pituus: yleisesti ottaen oikeudenkäynnin on alettava vuoden sisällä syytetyn pidättämisestä.
  • Käsittelyn viivästymisen syy: esimerkiksi käsittelyn kannalta merkittävän todistajan estyminen on korkeimman oikeuden mukaan hyväksyttävä syy käsittelyn viivästymiselle.
  • Aika ja tapa jolla syytetty vaatii oikeuttaan nopeaan oikeudenkäyntiin: mikäli syytetty hyväksyy käsittelyn venyttämisen esimerkiksi oman puolustuksensa hiomiseksi, ei hänellä ole oikeutta enää valittaa käsittelyn venymiselle.
  • Viivästyksen aiheuttamat vahingot syytetylle

Tapauksessa Strunk vastaan Yhdysvallat (1973) korkein oikeus määräsi, että mikäli oikeus katsoo syytetyn oikeutta nopeaan oikeudenkäyntiin rikottavan, on syyte hylättävä kokonaan.

Avoin oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapauksessa Sheppard vastaan Maxwell (1996) korkein oikeus katsoi, että oikeudenkäynti voidaan tarpeen vaatiessa pitää suljettuna.

Valamiehistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeus avustajaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1963 korkein oikeus määräsi tapauksessa Gideon vastaan Wainwright, että oikeuslaitosten on määrättävä oikeusavustaja sellaisille henkilöille, jotka eivät itse ole kyvykkäitä hankkimaan lakimiestä. Korkein oikeus vaihtoi 1900-luvulla tulkintaansa oikeusavustajan suhteen tiuhasti, minkä takia esimerkiksi kaikkein vakavimpia rikoksia koskevissa oikeudenkäynneissä syytetty ei ollut oikeutettu avustajaan ennen vuoden 1963 ennakkotapausta.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]