Yhdysvaltain perustuslain viides lisäys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys
Perustuslain kymmenen lisäystä eli Bill of Rights
Perustuslain kymmenen lisäystä eli Bill of Rights
Hyväksytty kongressissa 25. syyskuuta 1789
Ratifioitu 15. joulukuuta 1791
Sisältö Kieltää sananvapauden rajoittamisen sekä valtionuskonnon luomisen
Osa sarjaa Bill of Rights

Yhdysvaltain perustuslain viides lisäys (engl. Fifth Amendment tai Amendment V) on yksi Yhdysvaltain perustuslain niin kutsutuista Bill of Rights -lisäyksistä. Perustuslain viides lisäys takaa yksilölle useita juridisia oikeuksia. Viidennen lisäyksen mukaan yksilöllä on oikeus oikeudenkäyntiin ja olla todistamatta itseään vastaan oikeudessa. Lisäksi lisäyksessä kielletään tuomitsemasta yksilöä kahta kertaa samasta rikoksesta sekä annetaan liittovaltiolle oikeus ottaa yksityistä omaisuutta julkiseen käyttöön.

Perustuslain viides lisäys hyväksyttiin Yhdysvaltain kongressissa muiden Bill of Rights -lisäysten kanssa 25. syyskuuta 1789 ja ratifioitiin 15. joulukuuta 1791. Viidennen lisäyksen sisältö juontaa juurensa Yhdysvaltain vanhan emämaan Iso-Britannian laissa vuonna 1215 taattuihin samankaltaisiin oikeuksiin.

Teksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»No person shall be held to answer for a capital, or otherwise infamous crime, unless on a presentment or indictment of a Grand Jury, except in cases arising in the land or naval forces, or in the Militia, when in actual service in time of War or public danger; nor shall any person be subject for the same offense to be twice put in jeopardy of life or limb; nor shall be compelled in any criminal case to be a witness against himself, nor be deprived of life, liberty, or property, without due process of law; nor shall private property be taken for public use, without just compensation.»

Suomennettuna:

»Älköön ketään pidätettäkö vastaamaan henkirikoksesta tai muusta häpeällisestä rikoksesta muutoin kuin suuren valamiehistön nostaman virallisen syytteen tai syytteeseenpanon hyväksyvän päätöksen nojalla, paitsi maa- tai merivoimissa taikka kansalliskaartissa sodan tai yleisen vaaran aikana palveluksessa sattuneissa tapauksissa; älköön ketään henkilöä pantako samasta rikoksesta kahdesti alttiiksi hengen tai jäsenen menetykselle; älköön ketään missään rikosoikeudellisessa tapauksessa pakotettako todistamaan itseään vastaan; älköön keneltäkään riistettäkö henkeä, vapautta tai omaisuutta ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä; älköönkä yksityisomaisuutta otettako julkiseen käyttöön ilman oikeudenmukaista korvausta.[1]»

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]