Miranda vastaan Arizona

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvaltain rajavartija lukee Miranda-oikeuksia henkilölle, joka on pidätetty huumeiden maahantuonnista.

Miranda vastaan Arizona (engl. Miranda v. Arizona) on Yhdysvaltain korkeimman oikeuden ennakkopäätös vuodelta 1966. Tapauksessa vahvistettiin nykyinen käytäntö, jossa rikoksesta epäillylle tulee poikkeuksetta lukea tämän oikeudet (niin sanotut Miranda-oikeudet), joissa kerrotaan oikeus neuvotella asianajajan kanssa ja oikeudesta olla todistamatta itseään vastaan, ennen kuin esitutkinnassa on aloitettu epäillyn kuulustelut.[1]

Kyse oli Ernesto Mirandan oikeudenkäynnissä annetusta ratkaisusta. Miranda pidätettiin epäiltynä 18-vuotiaan tytön kidnappauksesta ja raiskauksesta aihetodisteiden perusteella. Kahden tunnin kuulustelun jälkeen Miranda allekirjoitti tunnustuksen. Hänelle ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa kerrottu mahdollisuudesta saada oikeudellinen avustaja, eikä oikeudesta vaieta eikä että hänen tunnustustaan voitaisiin käyttää häntä vastaan. Oikeudenkäynnin aikana Mirandan asianajaja Alvin Moore esitti, ettei tunnustus tämän takia päde oikeudessa. Mooren vastaväite hylättiin ja Miranda tuomittiin pitkään vankeusrangaistukseen. Myös Arizonan korkein oikeus piti tuomion voimassa.

Yhdysvaltain korkein oikeus katsoi äänin 5–4, että perustuslain viidennen ja kuudennen lisäyksen vuoksi yksikään tunnustus ei kelpaa oikeudessa, ellei epäillylle ole kerrottu hänen oikeuksistaan ja ellei epäilty ole luopunut niistä. Viidennen lisäyksen mukaan ketään ei voi pakottaa todistamaan itseään vastaan ja kuudes lisäys turvaa oikeuden asianajajaan. Ernesto Mirandan tuomio kumottiin, mutta hänet tuomittiin myöhemmin vankilaan samasta tapauksesta muun todistusaineiston nojalla.

Tapauksen seurauksena rikoselokuvissakin kuullaan usein lause: ”Kaikkea, mitä sanotte, voidaan käyttää todisteena teitä vastaan...”. Tätä kutsutaan joskus Miranda-varoitukseksi tai yksinkertaiseksi Mirandaksi.

Varoituksen tarkka sanamuoto on erilainen eri osavaltioissa. Monessa paikassa poliisin pitää lopuksi myös kysyä, ymmärtääkö henkilö oikeutensa.[2]

Ernesto Miranda tuomittiin vuonna 1966, ja hän pääsi ehdonalaiseen vuonna 1972. Neljä vuotta myöhemmin hän kuoli baaritappelussa. Häneltä löytyi kortteja, joissa oli Miranda-varoituksen teksti.[3]

Suomen esitutkintalaissa on huomioitu vastaavia oikeuksia. Kuulusteltavalle on ennen kuulustelua ilmoitettava hänen asemansa esitutkinnassa. Epäillylle on samalla ilmoitettava, mistä teosta hän on epäilyksen alainen ja aiotaan syyttää. Epäillylle on ennen kuulustelua myös tehtävä selkoa tämän oikeudesta käyttää avustajaa esitutkinnassa sekä siitä, milloin hänelle voidaan määrätä puolustusasianajaja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hudson, Jr., David L.: The Handy Law Answer Book. Visible Ink Press, 2010. ISBN 9781578592173.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Katajisto, Laura: English-Finnish Glossary of United States Justice Terms (Arkistolinkki) FAST Area Studies Website. 25.4.2010. Tampereen yliopisto. Arkistoitu 25.10.2009. Viitattu 22.4.2013. (englanniksi)
  2. Miranda Warnings and Police Questioning - FindLaw Findlaw. Viitattu 13.11.2017.
  3. Hudson 2010, s. 65.