Harrier

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhdysvaltain merijalkaväen AV-8B Harrier II valmistautumassa lähtöön maihinnousualus USS Nassaun (LHA-4) lentokannelta huhtikuussa 2003 Irakin sodan aikana.

Harrier on kaikkien aikojen ensimmäinen sarjavalmisteinen hävittäjälentokone, joka kykenee VTOL-tekniikan avulla nousemaan ja laskeutumaan pystysuoraan helikopterin tavoin. Harrier-koneita käyttävät tai ovat käyttäneet muiden muassa Royal Air Force, Britannian laivaston ilmavoimat, Yhdysvaltain merijalkaväki, Espanjan laivasto, Intian laivasto ja Thaimaan laivasto.

Harriereja on käytetty taistelutehtävissä muiden muassa Falklandin sodassa, Bosniassa, Persianlahdella ja Irakissa.

Hawker P.1127[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hawker P.1127

Hawker P.1127 perustuu ranskalaisen Michel Wibaultin vuonna 1956 kehittämään suihkuturbiinin käyttämien kahden puhaltimen ja 90 astetta kääntyvien suuttimien järjestelmään.[1]

Hieman ennen ensimmäisen prototyypin XP831 valmistumista syyskuussa 1960 Hawker sai sopimuksen kehityskulujen kattamisesta. Lentokone siirrettiin Dunsfoldiin lopullista kokoamista varten ja 21. lokakuuta kone nousi muutaman tuuman korkeuteen leijumaan koelentäjä Bill Bedfordin ohjaamana. Koneen kokonaismassa oli noin 10 000 paunaa, kun siitä oli poistettu kaikki koelennossa tarpeettomat järjestelmät. Koneella suoritettiin 19. marraskuuta ensimmäinen varsinainen koelento ilman turvajärjestelyjä. Koneen moottori Bristol B.E.53 oli myös tällä välin nimetty Bristol Pegasukseksi.[2]

Koneella suoritettiin rullauskokeet seuraavana talvena ja saman aikaisesti valmistui seuraava koesarjan kone XP836, joka suoritti Bill Bedfordin ohjaamana ensilentonsa 7. heinäkuuta 1961. XP836 tuhoutui lento-onnettomuudessa 14. joulukuuta 1961 Yeoviltonissa. Neljä seuraavaa konetta valmistettiin tehdyn sopimuksen mukaisesti:[3]

  • XP972 moottorina tehokkaampi Pegasus 2 ensilento 5. huhtikuuta 1962 tuhoutui tulipalossa vielä samana vuonna
  • XP976 ensilento 12. heinäkuuta 1962
  • XP980 ensilento syksyllä 1962
  • XP984 ensilento syksyllä 1962 ensimmäinen kone, jossa taitetut siivet. Koneeseen asennettiin Pegasus 5 moottori ja siitä tuli Kestrelin prototyyppi

Hawker Siddeley Kestrel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannian puolustusministeriö tilasi yhdeksän P.1127:sta kehitettyä lentokonetta, joilla oli tarkoitus varustaa yksi laivue 1965. Tilatut koneet, jotka nimettiin Kestreleiksi XS688-XS696, valmistuivat vuosien 1964 ja 1965 aikana. Ensilennon koneet tekivät 7. maaliskuuta 1964. Koneiden valmistuttua laivue, joka muodostui RAF:n, Yhdysvaltain ja Saksan ilmavoimien koelentäjistä, suoritti koneilla erilaisia testejä. Testien päätyttyä laivue lakkautettiin. Saksa kieltäytyi vastaanottamasta sille varattuja koneita jatkotesteihin, joten Yhdysvaltoihin siirrettiin kuusi konetta:[4]

  • XS688 Yhdysvaltain rekisteriin BuNo 64-18262
  • XS689 Yhdysvaltain rekisteriin BuNo 64-18263
  • XS690 Yhdysvaltain rekisteriin BuNo 64-18264
  • XS691 Yhdysvaltain rekisteriin BuNo 64-18265
  • XS692 Yhdysvaltain rekisteriin BuNo 64-18266
  • XS694 Yhdysvaltain rekisteriin BuNo 64-18267

Koneiden alkuperäisenä tyyppimerkintänä oli VZ-12, joka pian vaihdettiin XV-6A:ksi.

Kuninkaallisille ilmavoimille jääneet kaksi Kestreliä jatkoivat koelentojaan. Pian kuitenkin toinen koneista (XS693) palautettiin Hawkerille muutostöitä varten, jotta saataisiin kehitettyä varsinainen prototyyppi. Koneeseen muun muassa asennettiin uusi tehokkaampi Pegasus 6 moottori vuoden 1966 jälkimmäisellä puoliskolla.[5]

XP693 valmistui muokattuna Broughissa ja kone suoritti ensilentonsa 10. helmikuuta 1967. Koelennot osoittivat, että RAF:n toiveet oli kyetty täyttämään ja jäätiin odottamaan luvattua tilausta. XP693 tuhoutui lento-onnettomuudessa 21. syyskuuta 1967 Filtonissa. Koneen lentäjä laivueenkomentaja H Rigg suoritti onnistuneen hypyn.[6]

Hawker Siddeley Harrier GR1 ja muunnokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdeksän vuoden kehitystyö ja monikansallinen yhteistyö testaamisessa tuotti tulosta 31. elokuuta 1966, kun ensimmäinen esisarjan Hawker Siddeley Harrier pystysuoraan nouseva taistelukentän tukihävittäjä suoritti ensilentonsa Dunsfoldissa. Esisarjan muodosti kuusi konetta XV276-XV281, jotka kaikki suorittivat ensilentonsa 1966-1967.[7]

Ensimmäinen tuotantosarjan kone XV738 suoritti ensilentonsa 28. joulukuuta 1967 Dunsfoldissa ohjaajanaan Duncan Simpson.[8]

Hawker Siddeley (British Aerospace) Sea Harrier[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sea Harrier

Sea Harrier FRS1 -koneita käytettiin Falklandin sodassa, jossa ne menestyksekkäästi tuhosivat 23 argentiinalaista hävittäjää.

British Aerospace/McDonnell Douglas Harrier II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hawker Siddeley Aviation Ltd ja McDonnell Aircraft allekirjoittivat 1970-luvun alussa sopimuksen, joka mahdollisti kummankin osapuolen itsenäisen tuotekehityksen ja kummallekin mahdollisuuden hyödyntää saavutettuja tuloksia tuotannossa.[9]

McDonnell Douglas AV-8B Harrier II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen McDonnell-Douglas (nyk. Boeing) kehitti Harrier-konseptilla uuden isomman ja paremman lentokoneen. Kone nimettiin AV-8B Harrier II:ksi, mutta se on suurelta osin uudelleen suunniteltu, yhteistä vanhaan koneeseen oli oikeastaan vain kääntyvien suihkusuuttimien toimintaperiaate.

British Aerospace Harrier GR5, Harrier GR5A, Harrier GR7, Harrier GR7A, Harrier GR9 ja Harrier GR9A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannissa tätä konemallia kutsutaan nimellä Harrier GR5 ja sen uudempia versioita nimellä Harrier GR7ja GR9.

Tulevaisuuden suunnitelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneiden poistuessa käytöstä, todennäköisin korvaaja on F-35C, STOL-kone.

Tekniset tiedot (AV-8 Harrier II)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miehistö: 1
  • Pituus: 14,1 m
  • Siipien kärkiväli: 9,2 m
  • Korkeus: 3,5 m
  • Siipien pinta-ala: 22,61 m²
  • Omapaino: 5 700 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 13 400 kg
  • Moottori: 1x Rolls-Royce F402-RR-408,
  • Työntövoima: 106 kN

Suorituskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suurin nopeus: 1 000 km/h
  • Toimintasäde: 1 000 km
  • Normaali lentokorkeus: 15 000 m
  • Nousunopeus: 4 485 m/min

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mason, Francis K: Hawker Aircraft since 1920. England: Naval Institute Press, 1991. ISBN 1-55750-351-6.
  • Zelikman, Mikael: Harrier: puoli vuosisataa suunnattavia suuttimia. Mobilisti, 2011, nro 4, s. 80-87. (suomeksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Zelikman, Mikael: Harrier: puoli vuosisataa suunnattavia suuttimia. Mobilisti, 2011, nro 4, s. 80-87. (suomeksi)
  2. Mason s. 412-413
  3. Mason s. 413-416
  4. Mason s. 417-418
  5. Mason s. 419-420
  6. Mason s. 420
  7. Mason s. 421-422
  8. Mason s. 426
  9. Mason s. 445

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]