F-35 Lightning II
Wikipedia
|
|
|
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | Hävittäjä |
| Valmistaja | Lockheed Martin Aeronautics Northrop Grumman BAE Systems |
| Miehistö | 1 |
| Valmistumisvuosi | 2003 |
| Ensilento | 15. joulukuuta 2006 |
| Käyttöönottovuosi | 2011 (suunniteltu) |
|
|
|
| Pituus | 15,37 m |
| Leveys | 10,65 m |
| Korkeus | 5,28 m |
| Siipipinta-ala | 42,7 m² |
| Nopeus | 1 931 km/h |
| Lentomatka | 2 220 km |
| Tyhjäpaino | A; 13,170 kg B; 14,588 kg C; 14 547 kg |
|
|
|
| Koneisto | Pratt & Whitney F135 suihkumoottori jälkipolttimella |
| Teho | 111 kN, jälkipolttimella 178+ kN |
|
|
|
| Aseistus | Tykki:1 × GAU-22/A 25 mm kanuuna, 180 panosta - F-35B:ssä ja F-35C:ssä 220:n panoksen lisävyö Ohjukset: Sisäisesti; 4 ilmasta-ilmaan ohjusta tai 2 ilmasta-ilmaan ohjusta, ja 2 meritorjuntaohjusta Ulkoisesti; 6 ilmasta-ilmaan ohjusta tai 4 ilmasta-maahan ohjusta ja 2 meritorjuntaohjusta Kiinnityspisteet: 6, yhteiskuorma 6 800 kg |
F-35 Lightning II on Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhdessä suunnittelema viidennen sukupolven hävittäjälentokone, jonka on tarkoitus tulla palveluskäyttöön vuonna 2011. Koneen nimi vahvistettiin 7. heinäkuuta 2006. Sitä ennen se tunnettiin nimellä Joint Strike Fighter (JSF).
Kevyeksi ja edulliseksi hävittäjäksi suunniteltu F-35 on lisäksi tarkoitettu sekä rynnäkköhävittäjäksi lähi-ilmatukeen että taktisiin pommituksiin. Yhdysvaltain asevoimat aikoo hankkia koneita noin 1700 kappaletta eri malleja. Sen on tarkoitus korvata etupäässä Yhdysvaltain ilmavoimien F-16 Fighting Falcon,Yhdysvaltain merijalkaväen ja Britannian laivaston Harrier II:t (AV-8 ja GR7/9 Sea Harrier) VTOL-koneet, Yhdysvaltain ilmavoimien panssarintorjuntaan erikoistunut maataistelukone A-10 Thunderbolt II ja Yhdysvaltain laivaston ja merijalkaväen käytössä olevat F/A-18 Hornet-koneet lukuun ottamatta uudempia F/A-18E "Super Hornet" -malleja. Konetta markkinoidaan korvaamaan Euroopan maiden F-16- ja vanhemmat hävittäjät, kuten F-4, Tornado ja muita koneita.
Yhdysvaltain raskaaksi ilmaherruushävittäjäksi ja F-15:n korvaajaksi on taas tarkoitettu jo käyttöön otettu F-22 Raptor, jonka tuotantosarjat ovat pieniä, eikä sille ole annettu myyntilupaa ulkomaille.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Toteutus
F-35 - hävittäjää kehittävät yhdysvaltalaiset Lockheed Martin, Northrop Grumman ja brittiläinen BAE Systems. Koneet valmistetaan Lockheed Martinin Fort Worthin osastolla Texasissa.
Kolme eri versiota hävittäjästä on suunniteltu: F-35A Usan Ilmavoimille, F-35B STOL, lyhyen nousumatkan malli Yhdysvaltain merijalkaväelle, RAF:lle sekä Royal Navylle ja lentotukialuskäyttöön F-35C Yhdysvaltain laivastolle. JSF:n on tarkoitus hyödyntää täysimittaisesti häiveominaisuuksia ja elektroniikkaa. Se ei kuitenkaan pysty yliääninopeuksiin ilman jälkipolttimia eli ns. supercruiseen.
[muokkaa] Kehitysohjelma
Koneen kehitystyö alkoi 1990-luvun alussa.
Yhdistynyt kuningaskunta maksaa koneen kehitystyöstä yli kaksi miljardia Yhdysvaltain dollaria. Lisäksi koneen kehitystyössä ovat mukana Italia yhdellä miljardilla ja Alankomaat 800 miljoonalla dollarilla. Muita kehitysohjelmaan kuuluvia rahoittajia ovat Turkki (175 miljoonaa dollaria), Australia (144 miljoonaa dollaria), Norja (122 miljoonaa dollaria), Tanska (110 miljoonaa dollaria) ja Kanada (100 miljoonaa dollaria). Israel ja Singapore ovat yhteistyökumppaneita.
Brittiläinen BAe on protestoinut sitä, etteivät yhdysvaltalaiset anna briteille pääsyä koneen tietokonejärjestelmän lähdekoodiin. Yhteistyökumppanuus ei merkitse velvollisuutta ostaa konetta, ja Yhdysvallat on vihjannut ainakin Norjalle sen ostamatta jättämisen saattavan "heikentää kykyä toimia Yhdysvaltain kanssa."[1]
Vuoteen 2004 kehitysbudjetti oli ylittynyt 23 prosentilla kaikkiaan 244 miljardiin dollariin. F-35A-mallin peruuttamisesta spekuloitiin vuonna 2005 - tällöin panostus riittäisi kalliimpien ja monimutkaisempien F-35B- ja F-35C-mallien valmiiksi saattamiseen. Tällöin Yhdysvaltain ilmavoimat joutuisi kuitenkin karsimaan haluamansa tuhannen koneen lukumäärästä, koska B- ja C-mallit ovat kalliimpia rakentaa.
Kehitysohjelman suurimpia epävarmuuksia ovat aikataulu, kyky toimia kaikissa suunnitelluissa rooleissa sekä kohoava yksikköhinta. Vuonna 2001 perusmallin hinnaksi arvioitiin 37 miljoonaa dollaria, joka saavutettaisiin ison voluumin myötä.[2] Vuonna 2008 Yhdysvaltain Government Accountability Office arvioi hinnaksi n. 100 miljoonaa dollaria. Israelilainen sotilaslähde arvioi hinnan kohoavan tämänkin yli.[3]
Vuonna 1996 Lockheed Martin ja Boeing saivat tehtäväkseen rakentaa kumpikin kaksi prototyyppiä, joista Lockheed Martin X-35 voitti 2001 kehityssopimuksen.
Ensimmäinen F-35A-prototyyppi valmistui 19. helmikuuta 2006. Ensimmäinen sarjatuotantomalli valmistui testattavaksi 18. joulukuuta 2007.[4]
[muokkaa] Kilpailijoita markkinoilla
1970-luvun alussa käytiin NATOn puitteissa suuri standardihävittäjän tarjouskilpa. Sen voitti F-16. Nyt sekä F-16, A-10, Tornado että Harrierit halutaan vaihtaa uuteen hävittäjämalliin.
F-35:n kanssa kilpailevia koneita ovat Eurofighter Typhoon, JAS 39 Gripen ja Dassault Rafale.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ US keeps pushing Norway to buy Joint Strike Fighter jets
- ↑ http://www.globalsecurity.org/military/systems/aircraft/f-35-program.htm
- ↑ http://www.jpost.com/servlet/Satellite?cid=1233304788804&pagename=JPost%2FJPArticle%2FShowFull
- ↑ jsf.mil
[muokkaa] Aiheesta muualla
