Tupolev Tu-22

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tu-22 NATO:"Blinder"
Tu-22 landing.jpg
Tupolev Tu-22 laskeutumassa
Kuvaus
Tyyppi yliäänipommikone ja -tiedustelukone
Miehistö 3 henkeä (ohjaaja, suunnistaja, aseupseeri)
Matkustajamäärä
Ensilento 21. kesäkuuta 1958
Valmistaja Tupolev
Valmistusmäärä yhteensä 311, myös Tu-22M
Mitat
Pituus 40,53 m
Kärkiväli 23,75 m
Korkeus 10,67 m
Massa
Lentoonlähtömassa 84 000 kg
Voimanlähde
Moottori Koliesov VD-7M
Teho 2x 16 000 kg
Suoritusarvot
Lentonopeus 1 487km/h
Lentomatka 2 250 km (3 100 km)
Lakikorkeus 18 300 m

Tupolev Tu-22 (NATO-koodi: Blinder) on neuvostoliittolainen pommitus- ja tiedustelukone, josta tuli Tupolev Tu-16:n seuraaja. Ensimmäinen Tupolev Tu-22 otettiin käyttöön 1962. Vuonna 1972 käyttöön otettu Tu-22M on siitä edelleen kehitetty, täysin uusi kääntyväsiipinen kone, jossa muun muassa moottorit on sijoitettu toiseen paikkaan.[1]

Malleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneen esityyppi oli Tupolevin 1954 suunnittelema Samoljot 105 (lentokone 105). Tehokkaampien moottorien suunnittelun myötä kone suunniteltiin uudelleen hyödyntämään area rulea transsoonisen kitkan vähentämiseksi. Prototyyppi 105A lensi ensilentonsa syyskuussa 1959. Ensimmäinen sarjatuotantomalli Tu-22B valmistui Kazanin tehtaalta 22 vuonna 1960.

NATO oli aikeissa antaa koneelle koodin Beauty (kauneus), joka koettiin liian positiiviseksi. Siksi kone saa koodinimen Blinder.

Tupolev Tu-22 tuli palveluskäyttöön 1962. Käyttöönottonsa jälkeen koneet kärsivät huolto-ongelmista ja kuumenemisesta suurilla nopeuksilla ja useita tuhoutui lentäjien virheiden vuoksi aiempia suurempien laskeutumisnopeuksien vuoksi. Lentäjiä oli vain yksi, toisin kuin Tu-16:ssa, joten lentäjän työmäärä kasvoi. Lisäksi Tu-22:n lentomatka ja asekuorma olivat huonommat kuin edeltäjänsä, joten vain 15 pommittajaa rakennettiin. Tiedusteluversio Tu-22R oli menestyksekkäämpi ja sitä valmistettiin 127, joista puolet meritiedustelulle. Taistelukäytössä koneen käyttökelpoisuutta paransi vuodesta 1965 strategisille ilmavoimille ja meri-ilmavoimille rakennettu Raduga Kh-22 (AS-4 Kitchen) -ohjuksilla varustettu Tu-22K.

Viimeinen lentokone kaikkiaan 311:stä valmistettiin 1969. Pommitusversioihin kuuluvia lentokoneita rakennettiin 15, tiedusteluversioita 127, signaalitiedustelun versiota 47, ohjusten laukaisualustoina käytettäviä 76 ja harjoituskoneita 46.

Konetta myytiin 1970-luvulla Libyalle ja Irakille. Myös Egypti pyysi niitä, mihin ei suostuttu maiden suhteiden viilennyttyä Jom Kippurin sodan jälkeen. Libya käytti koneita muun muassa iskussa Mwanzaan Tansaniaan tukeakseen ugandalaisia liittolaisiaan, sekä Tšadia ja Sudania vastaan. Irak käytti niitä sodassaan Irania vastaan. Neuvostoliitto käytti taisteluissa ainoastaan elektronisen sodankäynnin Tu-22PD:ta Afganistanissa suojaamaan Tu-22M-koneita.

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupolev Tu-22 BLINDER.png
  • Tupolev Tu-22B, alkuperäinen pommitusversio. Niitä rakennettiin vain 15. Suuri osa koneista oli koekäytössä ja koulutuskäytössä.
  • Tupolev Tu-22R, tiedustelukone, jolla oli myös pommituskyky
  • Tupolev Tu-22RD, ilmatankkauslentokone
  • Tupolev Tu-22RK, tiedustelukone, jolla oli myös pommituskyky. 1970-luvulla siihen liitettiin myös elektronisen tiedustelun laitteen Kub (ELINT)
  • Tupolev Tu-22RDK, sama kuin Tupolev Tu-22RK, mutta konetta saatettiin ilmatankata
  • Tupolev Tu-22RDM, Tupolev Tu-22RD:n päivitys 1980-luvulla, jossa oli laitteita irrotettavassa kontissa.
  • Tupolev Tu-22P, elektronisella tiedustelulaitteistolla varustettu kone
  • Tupolev Tu-22PD, kuin Tupolev Tu-22P, mutta ilmatankkausmahdollisuudella
  • Tupolev Tu-22K, ohjusten laukaisualustana toimiva versio, joka rakennettiin 1965, Kh-22 "Raduga"-ohjus.
  • Tupolev Tu-22KD, kuin Tupolev Tu-22K, mutta ilmatankkausmahdollisuudella
  • Tupolev Tu-22KP, elektronisen sodankäynnin ja pommituksen versio, joka tuli käyttöön noin 1968, kykeni kantamaan Kh-22P-ohjuksen
  • Tupolev Tu-22KPD, kuin Tupolev Tu-22KP, mutta ilmatankkausmahdollisuudella
  • Tupolev Tu-22U, harjoituskone
  • Tupolev Tu-22UD, kuin Tupolev Tu-22U, mutta ilmatankkausmahdollisuudella

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Ossetian konfliktissa 9. elokuuta 2008 Georgia pudotti yhden Venäjän Tupolev Tu-22MR:n alas. Sen epäillään tulleen pudotetuksi yhdellä kymmenestä Ukrainan Georgialle toimittamasta S-200 -ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä. [2] Myöhemmin epäilykset kohdistuvat Ukrainan Georgialle toimittamiin BUK M1-alueilmatorjuntaohjuksiin.

Museokoneita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kone on esillä Moninon ilmailumuseossa Moskovan lähellä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tupolev Tu-22.

Lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.ausairpower.net/APA-Backfire.html (Viitattu 28.12.2013)
  2. http://kp.ru/daily/24144/361973/
  • Sharpe, Michael: Attack and interceptor jets. Kent: Amber books, 2002. ISBN 1-84013-335-X. (englanniksi, s. 291-296)