Kiestinki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiestinki
Кестеньга, Kestenga
Kiestingin kunnan sijainti Louhen piirin kartalla.
Kiestingin kunnan sijainti Louhen piirin kartalla.

Koordinaatit: 65°53′15″N, 31°49′30″E

Valtio Venäjän federaatio
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Louhen piiri
Kylän ensimaininta 1679
Nykyinen kunta 2006
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
 – kunnanjohtaja Tatjana Kornejeva[1]
Aikavyöhyke UTC+4
Postinumero 186664 [1]

Kiestinki[2] (ven. Ке́стеньга, Kestenga) on kunta ja sen keskuksena toimiva taajama Louhen piirissä Karjalan tasavallassa Venäjällä. Aikaisempi Kiestingin kunta oli olemassa Venäjän keisarikunnan aikana.

Kiestingin maalaiskunta (ven. selskoje poselenije) sijaitsee Louhen piirin itäosassa ja se on sekä Karjalan tasavallan pohjoisin että laajin kunta. Pohjoisessa se rajoittuu Murmanskin alueeseen, idässä Malinavaaran, Tšuupan, Louhen ja Ambarnyin kuntiin, etelässä Luusalmen ja Pääjärven kuntiin[3] sekä lännessä Suomeen kuuluviin Kuusamon ja Sallan kuntiin. Nykyinen Kiestingin kunta käsittää suunnilleen Venäjän keisarikunnan aikaisten Kiestingin ja Oulangan kuntien alueet sekä sen osan Kuusamon kuntaa, jonka Suomi luovutti Neuvostoliitolle vuonna 1944.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiestingin kunnan alueella on useita suuria järviä, kuten Pääjärvi, Tuoppajärven pohjoisosa, Tiiksjärvi, Jelettijärvi, Paanajärvi, Kuntijärvi, Soukelojärvi, Ruvajärvi, Susijärvi, Tuntsajärvi, Kuukasjärvi ja Tavajärvi. Merkittävimmät joet ovat Tuoppajärvestä Pääjärveen laskeva Sohjananjoki, Suomen puolelta Paanajärven kautta Pääjärveen laskeva Oulankajoki ja Pääjärvestä Koutajärveen laskeva Koutajoki. Lähes kaikki kunnan vesistöt kuuluvat Koutajoen vesistöön. Kunnan alueella sijaitsee myös Karjalan tasavallan korkein kohta Nuorunen (576 m).

Niskan (ven. Zašejek) kylä (66.25°N, 31.10°E) Pääjärven laskukohdan, Kuntijoen suun eteläpuolella

Taajamat ja kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan hallinnollinen keskus on Kiestingin taajama. Sen lisäksi siihen kuuluvat Sohjanan, Suurijärven, Tungjärven, Tuhkalan (ven. Тухкала) ja Uuden-Sohjanan (ven. Новый Софпорог, Novyi Sofporog) taajamat sekä Kokkosalmen (ven. Коккосалма, Kokkosalma), Niskan (ven. Зашеек, Zašejek) ja Suvannon (ven. Кушеванда, Kuševanda) kylät.[3]

Kiestingin taajama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiestingin taajama sijaitsee Tuoppajärven pohjoisrannalla Louhesta Pääjärvelle vievän maantien ja rautatien varrella noin 65 kilometriä Louhesta länteen. Vuonna 1987 Kiestingin taajamassa oli noin 2 700 asukasta.[4] Kiestinkiläisten elinkeinoja ovat kettu- ja minkkitarhaus, metsäteollisuus ja kalanjalostus.[4] Paikkakunnalla järjestetään heinäkuussa Pohjoiskarjalaisten juhlat (Viena on karjalankielisen väestön keskuudessa Pohjois-Karjala).[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiestinki mainitaan uudiskylänä ensimmäisen kerran vuonna 1679. Tarinan mukaan ensimmäinen asukas oli Kömö-niminen lappalainen, josta juontuu kylässä myöhemmin esiintyvä sukunimi Kömönen (ven. Kemojev).[5] Kylän nimi perustuu saamen giessat ’kääriä, keriä; kaartaa (joesta)’ -verbistä johdettuun sanaan kiestA ’koste, akanvirta (kosken alla)’.[6] Historiallinen Kiestingin kunta sijaitsi Vienan Karjalan pohjoisosassa Arkangelin kuvernementin Kemin kihlakunnassa. Sen naapurikuntia olivat lännessä Oulanka, pohjoisessa Kouta, idässä Kieretti, kaakossa Vitsataipale ja etelässä Vaarakylä. Kunnan alue käsitti Tuoppajärven pohjoisrannikon ja Tiiksjärven ympäristön. Kuntaan kuuluneita kyliä olivat muun muassa Heinäjärvi, Jelettijärvi, Kananainen, Kiisjoki, Kokkosalmi, Käpäli, Lohilahti, Sohjana, Sohjanansuu ja Suvi-Suurijärvi. Aikaisemmin myös Vaarakylän kunta Tuoppajärven etelärannalta kuului Kiestinkiin.

Kunta lakkautettiin 1920-luvulla ja yhdistettiin Oulangan ja Vaarakylän kuntien kanssa Kiestingin piiriksi vuonna 1927.[7] Kiestingin kyläneuvostoalueella oli 654 asukasta vuonna 1926, joista oli karjalaisia 609, suomalaisia 31 ja venäläisiä 14.[8]

Kiestingin piiri liitettiin 1960-luvulla Louhen piirin, jossa Kiestingin taajaman ympäristö muodosti asutushallintoalueen. Kiestingin asutushallintoalueen naapureina olivat lännessä Sohjanan kylähallintoalue ja idässä Suurijärven kylähallintoalue. Kiestingin asutushallintoalueeseen kuului tuolloin Kokkosalmen kylä.[4]

Suomessa on Kiestingistä kotoisin olevia sukuja. Paljon entisiä kiestinkiläisiä asuu myös Siperian Omskin alueella ja Kazakstanissa,lähde? jonne he joutuivat Stalinin vainovuosina.

Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kiestingin taistelut

Jatkosodan alkupuolella Kiestinki valittiin päähyökkäyssuunnaksi, koska eteneminen onnistui siellä parhaiden. [9] Kiestinki oli sotanäyttämönä kesästä 1941 syksyyn 1944. Suomalaiset ja saksalaiset joukot pyrkivät kohti Louhea, joka oli Murmanskin radan risteysasema. Rintamalinja asettui kuitenkin syyspuolella 1941 hieman Kiestingin itäpuolelle. Talvikauden 1941-42 hiljainen asemasotavaihe päättyi maalis-huhtikuussa, kun Venäjän Karjalan armeija pyrki saartavalla hyökkäyksellä tuhoamaan koko hyökänneen saksalais-suomalaisen ryhmittymän. Kevään 1942 Kiestingin ns. kelirikkotaistelu on suurin taistelu, mitä pohjoisella kalottialueella on koskaan käyty.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Louhen piirin hallinnollinen jako Karjalan tasavalta. Viitattu 17.4.2009. (venäjäksi)
  2. Venäjän federaation paikannimiä, s. 96. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  3. a b Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” Viitattu 16.4.2009. (venäjäksi)
  4. a b c d Karjalan tasavalta vuonna 1997. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.
  5. Pöllä, Matti: Vienan Karjalan etnisen koostumuksen muutokset 1600–1800 -luvulla, s. 183–184. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-893-X.
  6. Räisänen, Alpo: Nimet mieltä kiehtovat: etymologista nimistöntutkimusta, s. 151. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-518-1.
  7. Iso tietosanakirja 9, s. 812. Helsinki: Otava, 1935.
  8. Karjalan ASNT:n Tilastohallinto/Igor Sergeev: Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun aineiston mukaan) Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 24.4.2009.
  9. Jatkosodan historia 4. Sotatieteen laitos, WSOY, 1993. ISBN 951-0-15330-3

Koordinaatit: 65°53′15″N, 31°49′30″E