Pistojärvi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee entistä Vienan kuntaa. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Pistojärvi
Тихтозеро, Tihtozero

Pistojärvi

Koordinaatit: 65°32′9″N, 30°30′40″EKoordinaatit: 65°32′9″N, 30°30′40″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Kalevalan piiri
Kunta Luusalmi
Hallinto
 – Asutustyyppi asutus
Väkiluku (2012) 0

Pistojärvi[1] (ven. Тихтозеро, Tihtozero) on asutus (ven. posjolok) Karjalan tasavallan Kalevalan piirin Luusalmen kunnassa. Se sijaitsee samannimisen järven rannalla 60 kilometriä Uhtuasta luoteeseen. Vuonna 2012 Pistojärvellä ei ollut enää lainkaan vakituisia asukkaita[2].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pistojärven seutu asutettiin 1700-luvulla. Vanhimpia kyliä olivat Pistojärven ohella Katoslampi, Ohta, Suvanto, Tiirojärvi ja Tuhkala, jotka mainitaan uudiskylinä vuonna 1762.[3] Myöhemmin Pistojärvi oli Arkangelin läänin Kemin kihlakuntaan kuuluneen volostin eli kunnan keskus. Kunta rajoittui pohjoisessa Oulankaan, idässä Kiestinkiin, etelässä Uhtuaan ja Vuokkiniemeen sekä lännessä Suomeen.[4] Vuonna 1905 siihen kuuluivat Pistojärven, Ohtan, Suvannon ja Tuhkalan kyläkunnat, joissa oli yhteensä 15 kylää, 175 taloa ja lähes 1 200 asukasta. Pistojärven kylässä oli kirkko, koulu, kyytiasema, 27 taloa ja 176 asukasta.[5].

1920-luvulla perustettiin Uhtuan piirin Pistojärven kyläneuvosto, johon vuonna 1933 kuului kahdeksan kylää: Hirvisalmi, Häme, Kantoniemi, Malviainen, Ohta, Pistojärvi, Tiiro ja Tiiron Olkku. Kyläneuvoston alueella oli 724 asukasta, joista 606 oli karjalaisia ja 118 suomalaisia. Pistojärven kylässä asui 155 karjalaista.[6] Sen kylänosia olivat Kontu, Kuusiniemi, Vaara ja Vuosma[7]. Toisen maailmansodan jälkeen kyläneuvostossa oli Pistojärven lisäksi enää kaksi asutuskeskusta: Kantoniemi ja Malviainen[8]. Nykyään seudulla ei ole lainkaan vakituista asutusta. Pistojärvi autioitui 2000-luvun alussa, mutta osa entisistä asukkaista on palannut sinne kesäisin.

Kyläkuva ja kansankulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syrjäisen sijaintinsa ansiosta Pistojärven vanha kylämaisema oli hyvin säilynyt kokonaisuus aina 1990-luvulle saakka[9]. Sillä on historiallisen asutuksen status. Suojeltuihin rakennusmuistomerkkeihin kuuluu 1800–1900-lukujen vaihteessa rakennettu navetta heinävarastoineen.[10] Suomalaisista kansanrunouden kerääjistä Pistojärvellä vierailivat muiden muassa Elias Lönnrot, Daniel Europaeus ja I. K. Inha. Heidän runosaaliinsa jäi kuitenkin heikoksi, sillä monet seudun asukkaista ovat vanhauskoisia, eivätkä he suostuneet laulamaan kansanrunoja.[11] Seudun kansankulttuurissa oli havaittavissa eräitä saamelaisia piirteitä kuten karjalankielisiä joikuja[12].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. EKI kohanimeandmebaasi Viitattu 15.3.2013.
  2. Generalnyi plan, s. 3
  3. Pöllä, s. 161.
  4. Karjalan kirja, s. 827–828. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström, 1932.
  5. Spisok naseljonnyh mest Arhangelskoi gubernii k 1905 godu, s. 202–203. Arhangelsk: Arhangelski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  6. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 3. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  7. Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 5. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  8. Karelskaja ASSR. Administrativno-territorialnoje delenije, s. 11. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  9. Vienan runokylät: Pistojärven nähtävyyksiä Viitattu 15.3.2013.
  10. Generalnyi plan, s. 17–18.
  11. Vienan runokylät: Pistojärvi Viitattu 15.3.2013.
  12. Pöllä, s. 284.