Malinavaara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Malinavaara
Малиновая Варакка, Malinovaja Varakka
Malinavuara
Malinavaaran kunta Louhen piirin kartalla. Alla taajaman sijainti Karjalan tasavallassa.
Malinavaaran kunta Louhen piirin kartalla. Alla taajaman sijainti Karjalan tasavallassa.
vaakuna
vaakuna

Malinavaara

Koordinaatit: 66°18′2″N, 33°12′23″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Louhen piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 2 040,7 km²
Väkiluku (2010) 886
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)









Malinavaara[1] (ven. Мали́новая Вара́кка, Malinovaja Varakka, karjalaksi Malinavuara[2]) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Louhen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Ala-Puulonkijärven lounaispuolella lähellä Vienanmeren Tšuupanlahden rantaa 25 kilometriä Louhesta pohjoiseen.[3] Taajamassa on 373 ja kunnassa 886 asukasta (vuonna 2010)[4].

Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malinavaaran kunnan pinta-ala on 2 040,7 neliökilometriä[5]. Se rajoittuu kaakossa Louhen piirin Plotinan, etelässä Louhen ja lounaassa Kiestingin kuntiin sekä luoteessa ja pohjoisessa Murmanskin alueeseen. Maalaiskuntaan kuulumaton Tšuupan kaupunkimainen taajama sijaitsee käytännössä kunnan ympäröimänä Tšuupanlahden pohjukassa. Pinta-alasta 61,5 % on metsää, 26,7 % vesistöjä ja 12,4 % luonnonsuojelualuetta[6].

Alue on pinnanmuodostukseltaan kumpuilevaa tasankoa, joka muuttuu idässä Vienanmeren alangoksi[7]. Tärkeimmät joet ovat Mustajoki (ven. Tšornaja), Nilmijoki (Nilma), Kierettijoki, Kolinjoki (Nolozerskaja), Kangasoja (Kangaš), Puulonkijoki (Pulonga), Srednjaja, Myllyjoki (Melnitšnaja) ja Plavelkamaoja (Plavežma). Järviä ovat Nikrajärvi (Nigrozero), Ala-Nilmijärvi (Nižneje Nilmozero), Ylä-Nilmijärvi (Verhneje Nilmozero), Valkeajärvi (Beloje), Savijärvi (Savino), Ylä-Puulonkijärvi (Verhneje Pulongskoje), Ala-Kotajärvi (Nižneje Kotozero), Ylä-Kotajärvi (Verhneje Kotozero), Tedinänjärvi (Djadino), Ylä-Tienjärvi (Verhneje Dorožnoje) ja Ala-Tienjärvi (Nižneje Dorožnoje).[8] Hyötykaivannaisiin kuuluvat muskoviitti, mikrokliini, pegmatiitti, kvartsi, amfiboliitti, pyrokseniitti, graniitti, gneissi, gabro, belomoriitti, korundi, hiekka, sora ja turve[9]. Kunnan alueella sijaitsee Napapiirin rauhoitusalue ja osa Kantalahden luonnonpuistosta[10]. Ympäristön kokonaistila on hyvä[11].

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluvat Hiitolammen, Karelskin, Primorskin ja Tedinon asutukset, Ala-Puulongin, Mustajoen, Nilmijärven ja Nilmilahden kylät sekä Kieretin (Keret), Kotajärven (Kotozero) ja Napapiirin rautatieasemat[12]. Tedinossa on kolmesataa asukasta ja Hiitolammella yli sata. Nilmijärvella ja Primorskissa ei ole lainkaan vakituista asutusta.[4] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 73 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 12 % karjalaisia, 4 % valkovenäläisiä ja 4 % ukrainalaisia[13].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alussa seudulla oli muutamia karjalais- ja venäläiskyliä sekä Muurmannin radan varrelle syntyneitä asutuksia. Nilmilahden ja Nilmijärven kylät olivat karjalaisia ja Mustajoki venäläinen.[14] Malinavaara on yksi Tšuupan kaivoshallinnon yhteyteen 1920-luvulla syntyneistä asutuksista[3]. Hiitolammella oli neuvostoaikana kaupunkimaisen taajaman status (vuodesta 1952)[15]. Nykyään lähes kaikki pegmatiittikaivokset on suljettu[16].

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan läpi kulkee Pietarin ja Murmanskin välinen valtatie M18 sekä Muurmannin rata, jolla on Kieretin, Kotajärven ja Napapiirin asemat. Tšuupasta on tieyhteys Malinavaaran ja Ala-Puulongin kautta Hiitolammelle. Nilmilahdella ja Primorskissa on laivalaiturit. Kunnasta on linja-autoreitti Tšuuppaan. Rautatieasemilla pysähtyvät Louhen ja Kantalahden väliset paikallisjunat.[17]

Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä ovat kaivosteollisuus ja matkailu. Luonnonvaroista hyödynnetään nykyään lähinnä kiveä, hiekkaa ja soraa. Metsäteollisuuden merkitys on vähäinen. Maataloutta edustavat asukkaiden palstaviljelmät ja kalanviljelylaitos. Primorskissa, Hiitolammella ja Tšuupanlahden Kartešniemellä toimii kolme yliopistojen ja Venäjän tiedeakatemian tutkimusasemaa.[18]

Keskustaajaman palveluihin kuuluvat kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema, posti ja kaksi kauppaa. Eräitä palveluja on myös Hiitolammella ja Tedinossa. Muurmanskin maantien varrella toimii kaksi kahvilaa.[19]

Nähtävyydet ja matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seudulta on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja sekä Krasnaja Ludan jatulintarha. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat Nilmilahden ja Nilmijärven vanhat asuintalot ja talousrakennukset. Nilmijärven kylällä on historiallisen asutuksen status. Rautatieasemilla on toisessa maailmansodassa kaatuneiden neuvostosotilaiden yhteishautoja. [20][21]

Kunnan matkailupotentiaali perustuu Vienanmeren koskemattomiin rantamaisemiin, seudun puhtaaseen luontoon sekä kulttuurihistoriallisiin kohteisiin[22]. Nilmilahdessa toimii ympärivuotisia sukelluspalveluja tarjoava yritys hotelleineen, kylpylöineen ja delfinaarioineen. Ala-Puulongissa on kalastusretkiä järjestävä retkeilymaja.[23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 16.4.2009.
  2. ↑ Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 8. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  3. ↑ a b Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 190–191. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  4. ↑ a b Generalnyi plan, s. 41.
  5. ↑ Generalnyi plan, s. 12.
  6. ↑ Generalnyi plan, s. 131.
  7. ↑ Generalnyi plan, s. 22.
  8. ↑ Generalnyi plan, s. 28.
  9. ↑ Generalnyi plan, s. 35–38.
  10. ↑ Generalnyi plan, s. 66–67.
  11. ↑ Generalnyi plan, s. 50.
  12. ↑ Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Arkistoitu 23.2.2009. Viitattu 16.4.2009. (venäjäksi)
  13. ↑ Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  14. ↑ Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo vuoden 1926 väestönlaskun aineiston mukaan genealogia.fi. Arkistoitu 21.10.2013. Viitattu 4.10.2013.
  15. ↑ Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 18. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  16. ↑ Generalnyi plan, s. 35.
  17. ↑ Generalnyi plan, s. 62–64.
  18. ↑ Generalnyi plan, s. 43–46.
  19. ↑ Generalnyi plan, s. 15, 47–48.
  20. ↑ Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Arkistoitu 4.11.2013. Viitattu 4.10.2013. (venäjäksi)
  21. ↑ Generalnyi plan, s. 69–74.
  22. ↑ Generalnyi plan, s. 83–84.
  23. ↑ Generalnyi plan, s. 41–42, 48.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Malinavaara&oldid=21824987”