Mikrokliini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mikrokliini
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mikrokliini.

Mikrokliini (KAlSi3O8) on tärkeä magmakiviä muodostava tektosilikaattimineraali. Se on runsaasti kaliumia sisältä kalimaasälpä. Mikrokliini sisältää usein pieniä määriä natriumia. Se on yleinen graniiteissa ja pegmatiiteissa, ja mineraalia muodostuu ortoklaasin hitaan jäähtymisen aikana, sillä se on ortoklaasia vakaampi alhaisimmissa lämpötiloissa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanidiini on kolmas kalimaasälvän polymorfi, joka on vakaa ortoklaasia korkeammissa lämpötiloissa. Mikrokliini voi olla väriltään kirkas, valkoinen, vaaleankeltainen, tiilenpunainen tai vihteä, ja sille on luonteenomaista risuaitakaksostuminen, joka on seurausta monokliinisen ortoklaasin muutoksesta trikliiniseksi mikrokliiniksi.

Mikrokliini on kemiallisesti samanlainen monokliinisen ortoklaasin kanssa, mutta koska se kuuluu trikliiniseen järjestelmään, särmäkulma on aavistuksen suoraa kulmaa pienempi. Mineraali on täysin säännöllinen kaliummaasälvän trikliininen muunnos ja on ortoklaasin kanssa dimorfinen eli kaksimuotinen.

Mikrokliinin muunnokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikrokliini ja ortoklaasi ovat monelta fyysiseltä osasltaan identtisiä, mutta mikrokliini voidaan erottaa röntgensäteillä tai optisella tutkimuksella. Polarisoivalla mikroskoopilla tutkittaessa mikrokliinissä näkyy pikkuruista kertauskaksostumista, joka muodostaa ristikkomaisia rakenteita, joista ei voi erehtyä.

Pertiitti on joko mikrokliiniä tai ortoklaasia, jossa esiintyy ohuita suotautuneen albiitin lamelleja.

Amatsonikivi eli amatsoniitti on kaunis, mikrokliinin vihreä muunnos. Sitä ei löydy Amatsonin altaan alueelta, mutta sen nimenneet espanjalaiset tutkijat ilmeisesti sekoittivat sen toiseen alueelta löytyvään vihreään mineraaliin.

Myös natriumia sisältävää anortoklaasiksi nimettyä kalimaasälpää esiintyy. Se on kiteinen KAlSi3O8:n ja NaAlSi3O8:n kiinteä liuos, jossa kalium-alumiinisilikaatti on hallitsevassa osassa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. David C. Cook, Wendy L. Kirk: ”Mikrokllini”, Mineraalit ja jalokivet, s. 288. Suomeksi julkaissut Gummerus Kustannus Oy. Suom. Kalle Taipale. Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8083-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]