La Rochelle

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
La Rochelle
Vaakuna La Rochelle dot.png
vaakuna sijainti
Sijainti 46°09′37″N, 01°09′00″W
Valtio Ranskan lippu Ranska
Alue (Région) Poitou-Charentes
Perustamisvuosi 10. vuosisata jaa.
Väkiluku 77 196[1] (2006)
Pinta-ala maa-ala 28,43 km²
Väestötiheys 2 715,3 as./km²
Korkeus keskimäärin 4 m (0–28 m)
Kaupunginjohtaja Maxime Bono (2001–2007)
Sivusto www.ville-larochelle.fr

La Rochelle on kaupunki Ranskassa, Charente-Maritimen departementissa ja Poitou-Charentesin alueella. Kaupunki sijaitsee Atlantin valtameren rannalla.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La Rochellen kaupunki sijaitsee Ranskan länsirannikolla, noin 500 kilometriä Pariisista lounaaseen, Atlantin valtameren rannalla. Kaupunki on erityisesti satamakaupunki, jonka sijainti on ihanteellinen Antiochen lahden pohjukassa ja sitä suojelee mereltä Ré, Oléron ja Aix -saarien muodostama ketju. Satama tarjoaa aluksille turvaisan paikan myrskyjenkin aikana. La Pallice -sataman rakentaminen tapahtui 1800-luvun loppupuolella. Alueen kalastus on jäänyt pienimuotoiseksi ja se on vuosien myötä jopa taantunut.

La Rochelle: Vieux Port
La Rochelle, Jean-Baptiste Camille Corot, 1851.

Nykyään La Rochelle on alueellinen hallintokeskus ja saa toimeentulonsa ns. kolmannen sektorin toiminnoista. Vuodesta 1988 lähtien läheinen Ile de Rén saari on yhdistetty kaupunkiin sillan välityksellä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La Rochellen kaupungin alueella on ollut asutusta jo roomalaisvallan aikana, tästä jäänteenä on muun muassa Villa des Minimes. Jälkiä varsinaisesta kaupunkimaisesta asutuksesta ei ole löytynyt kuitenkaan ennen 900-lukua, jolloin kaupunki perustettiin paikalle.

Temppeliherrojen käyttämät kauppa- ja hallintotiet suuntautuivat kaikki 1100- ja 1200-luvuilla La Rochelleen. Kaupungista muodostui tuolloin järjestön satamakaupunki Atlantin rannikolla. Tästä merkittävästä aikakaudesta muistuttaa yksi La Rochellen kaupunginosista, jonka nimistöstä löytyy muun muassa Temppeliherrojen katu ja tori.

Akvitanian herttua Guillaume X teki vuonna 1137 La Rochellesta vapaasataman ja 50 vuotta myöhemmin, ensimmäistä kertaa Ranskan historiassa, kaupungille nimettiin kaupunginjohtaja (maire) Guillaume de Montmirail. Aina 1400-luvun lopulle asti kaupungin satama oli Ranskan tärkein Atlantin rannikon satamista ja sen kautta kulki eritoten viiniä ja suolaa.

La Rochellen suurinta kukoistuskautta ja varallisuuden voimakkaan kasvun aikaa oli 1500-luku, jolloin siellä omaksuttiin uskonpuhdistuksen ajatukset. Vuodesta 1568 lähtien siitä tuli hugenottien, Ranskan protestanttien, keskuspaikka. Tämä todellinen vapauden ja menestyksen aika jatkui vuoteen 1620 saakka. Vuonna 1622 Guisen herttua voitti taistelussa La Rochellen asukkaiden laivaston, jota komensi Jean Guiton.

Kardinaali Richelieu La Rochellen piirityksessä.

Ratkaiseva kaupungin ja Ludvig XIII:n välinen yhteenotto käytiin 10. syyskuuta 1627, jolloin kaupungin ja kuninkaallisten joukkojen kanuunoiden iskut tömähtelivät La Rochellessa. Tämä oli seurausta La Rochellen 14. elokuuta alkaneesta piirityksestä, jonka avulla kardinaali Richelieu sulki kaupungin yhteydet ulkomaailmaan aina 1. marraskuuta 1628 saakka. Tuolloin kaupunki antautui ja samalla se menetti kaikki privilegionsa ja kaupunginjohtajansa. Hugenottien kasvava vainoaminen lisääntyi ja se kulminoitui Ludvig XIV:n aikana ns. Nantesin ediktin purkamiseen 1685. Tämän sorron seurauksena useat hugenotit päättivät lähteä maasta ja useimmat heistä siirtyivat Pohjois-Amerikkaan, jonne he perustivat muun muassa New Rochellen kaupungin vuonna 1689.

La Rochellen kaupungille 1700-luku oli taloudellisen kasvun ja vaurauden aikaa. Vaurauden lähteenä olivat Pohjois-Amerikka ja Afrikka. Kaupungin porvareiden laivat kuljettivat orjia Afrikasta uudelle mantereelle, josta tuotiin tavaraa Eurooppaan ja sieltä vietiin tavaraa Afrikkaan. Kaupungista muodostuikin eräänlainen orjakaupan laivaustoiminnan keskus.

Toisen maailmansodan aikana saksalaiset rakensivat kaupunkiin ison sukellusveneiden tukikohdan, joka oli myöhemmin Das Boot -elokuvan ympäristönä. Sodan loppuvaiheessa La Rochelle oli viimeinen ranskalainen kaupunki, joka valloitettiin takaisin vapaalle Ranskalle.

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La Tour de la Chaîne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiaikaiset tornit ovat eräs La Rochellen kaupungin tunnus ja La Tour de la Chaîne on yksi näistä kaupungin tunnuksista. Tornin rakentamisen tarkaa päivämäärää ei tunneta, mutta Claude Massen mukaan se llienee rakennettu vuosina 1378-1380. Tosin olemassa olevat dokumentit antavat rakennusajaksi vuodet 1382-1390.

Torni on historiansa aikana kärsinyt useita vaurioita. La Fronde-kapinan aikana vuonna 1651 voimakas räjähdys tuhosi sen kattorakennelmat ja muita rakenteita. Vuonna 1827 kokonaisuuteen kuuluva pienempi torni tuhottiin. Suuren, jäljelle jääneen, tornin restaurointi aloitettiin vasta 1800-luvun lopulla ja sitä jatketiin pitkälle 1900-luvulle.

Saint-Nicolasin torni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen La Rochellen tornitunnuksista, joka on perustaltaan lievästi viisikulmainen ja jonka korkeus on 36 metriä. Torni sisältää kolme kahdeksankulmaista, päällekkäin olevaa salia, joista kahdessa on holvikaaret.

Ensimmäinen torni rakennettiin paaluille ja sinne ei ollut käyntiä matereelta, sillä mikään muuri- tms. rakennelma ei yhtistänyt sitä mantereeseen. Vasta 1300-luvun loppupuoliskolla rakennettiin nykyisin nähtävissä oelva torni. Tornin kyljessä voidaan havaita jäänteitä kaaristosta. Arkkitehti Lisch, joka joti tornin entisöintiä 1800-luvun lopulla, totesi siinä olleen muurikäytävän, joka oli johtanut La Tour de la Chaîne -tornin pieneen, nyttemmin tuhoutuneeseen, torniin. Mutta mikään meille säilynyt kuvallinen tai kirjallinen lähde ei kuitenkaan kerro moisen muurikäytävän olemassaolosta. Todennäköisesti sellaista ei ole koskaan rakennettukaan.

Grosse Horlogen torni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä torni on alun perin ollut eräs kaupunginmuurin porteista ja se on puhkaistu ja rakennettu alkuperäiseen muuriin 1200-luvulla, jolloin se nimi oli Porte du Parrot, koska sen kautta päästiin samannimiselle esikaupunkialueelle. Portti muodostettiin kahdesta aukosta, joista isompaa käyttivät rattaa, vaunut ja kärryt sekä pienempää jalankulkijat.

Vuonna 1478 torniin rakennettiin kahdeksankulmainen kellotorni, johon sijoitettiin aikaa ilmaiseva soittokello. Vuonna 1672 kaksi oviaukkoa yhdistettiin yhden ainoan holvikaaren käytäväksi ja näin helpotettiin liikkumista portin kautta. Vuonna 1746 tornin ylin osa purettiin, jotta Ludvig XV tieteelliset ja sotilaalliset rakennelmat saatiin rakennettu. Tässä muodossaan torni on vielä tänäänkin.

La Laterne -torni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tornin korkeus on 55 metriä, ja se on rakennettu kahdessa osassa. Tornin alaosa on ympyrän muotoinen, korkeudeltaan 25 metriä ja sen halkaisija on 25 metriä. Tämän päälle on rakennettu kahdeksankulmainen suippo tornirakennelma, jonka kahdeksasta sivusta neljä on koristeltu apilanlehtimäisin ikkunoin. Jokainen kaari on koristeltu erilaisin ulkonevin ornamentein.

Useat päällekkäin olevat salit muodostavat tornin sisustan. Salien seinissä on lukuisia grafiitteja, jotka sinne ovat piirtäneet englantilaiset, espanjalaiset ja hollantilaiset merimiehet, jotka ovat olleet vangittuina torniin 1600- ja 1800-lukujen aikana.

Tämä keskiaikainen rakennelma on todennäköisesti korvannut jonkin paikalla aiemmin sijainneen vastaavan rakennuksen. Tornin rakennustyöt alkoivat Claude Massen mukaan vuonna 1445 ja päättyivät vasta 23 vuotta myöhemmin eli vuonna 1468. Alun perin se oli keskiaikaisen kaupunginmuurin lounainen kulmaus ja sen tornin huipulla oleva valo toimi majakkana merenkulkijoille. Valmistumisaikanaan torni sijaitsi meren rannassa.

Kaupungin muurien repimisessä vuonna 1628 tämä torni säästettiin, ja se liitettiin osaksi uutta kaupungin kehämuuria vuonna 1689. Vuosina 1900-1914 siinä toteutettiin suurimittaisia restaurointitöitä ja silloin torni saatettiin sen nykyiseen kuntoon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Résultats du recensement de la population 2006 Institut National de la Statistique et des Études Économiques. Viitattu 29. heinäkuuta 2009. (ranskaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]